Harvoin päivittelen enää mitään Facebookiini, rullaillen vaan satunnaisesti feediäni ja lueskelen ystävieni jakamia linkkejä, osallistun tapahtumiin tai käytän messengeriä. Keskiviikkona yllätin pitkästäaikaa itsenikin kirjoittamalla oikein statuspäivityksen. Löpisin siitä, miten terveenä olen pysynyt koko syksyn ja talven. Samaa mainostin täällä blogissa, että vitsit miten hyvää tuuria. No, ei todellakaan olisi pitänyt.

Alle 24 tunnin kuluessa kirjoituksestani olinkin jo pää pöntössä. Vatsatauti iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Yleensä olen saanut vatsataudin lapsilta, mutta tällä kertaa meidän perheessä ei tätä tautia muilla ole ollut. Kiroilin universumin huumorintajua ja mieleen tuli se vanha sanonta; kell’ onni on, sen onnen kätkeköön.

Torstaiksi olin suunnitellut itselleni minuuttiaikataulun ja harmittaa kovasti, että sairastumiseni takia piti perua tärkeä palaveri Helsingin päässä. Tälle päivälle oli myös ihania suunnitelmia, Idan synttärit, Sitkon pizzat, Iisan keikka. Heippa vaan kaikki kiva, toki mielummin makaan kalpeana täällä sängyn pohjalla. No joo, eipä tälle nyt voi mitään, pientähän tämä on, mutta ainahan se harmittaa. Onneksi tänään on jo huomattavasti parempi olo, vaikka en taida päästä kotoa vielä minnekään.

Nämä kuvat on tämän viikon maanantailta, jolloin auringonvalo hehkui vaaleanpunaisena meidän makkarissa. Tarjottimella oli teen lisäksi herkkulakkolaisen sallittuja naposteltavia, Urtekramin supertujuja inkiväärikuutioita.

Kuten huomaatte, vieläkään ei ole uusia yöpöytiä saapunut. Odotan niitä saapuvaksi ihan kirjaimellisesti kuumeisena, heh-heh.

Hei ihanaa viikonloppua ja pitäkää onnenkivenne mukana koko päivän, joohan? Älkää tehkö samaa virhettä kuin minä, sillä näköjään jinxasin itselleni tämän taudin. Eräs tuttavani oli lukenut päivitykseni ja myhäillyt myös itse pysyneensä terveenä, mutta niimpä tietenkin; hän heräsi kurkkukipuun ja kuumeseen seuraavana aamuna. Olen suu supussa statuspäivitysteni kanssa jatkossa :*

-maj