Joskus aikoinaan peruspurnaukseni aiheita taisivat olla huonot yöunet tai unenpuute, josta kärsin putkeen ehkä noin nelisen vuotta. Jossain vaiheesta useita kertoja yössä herääminen ja sängystä nouseminen muuttui poikkeuksesta normiksi. Aika ei ole vielä(kään) kullannut muistoja – ja tuskin koskaan unohdan, miltä tuntuu olla kroonisesti väsynyt pienten lasten äiti.

Siitäkin onneksi selvittiin ja opinpahan ainakin arvostamaan hyvin nukuttuja öitä. Toki uniongelmat voivat toki johtua muistakin syistä, kun valvottavista lapsista. Oli se syy sitten mikä hyvänsä, niin onhan se mielettömän raskasta, jos ei saa nukuttua tarpeeksi. Maailma näyttää väsyneenä sumuiselta ja itku saattaa tulla jo ihan pienistäkin asioista. Univajeesta kärsivät saavat kaikki sympatiani, toivottavasti pian helpottaa?

Nykyään saan nukkua yöni rauhassa. Uneni eivät häiriinny, vaikka useimmiten aamuyöstä parisänkyymme tupsahtaa eräs pellavapää. Samuel nukkuu kuin koira, kippuralla jalkopäässämme, eikä edes oikeinpäin siirtäminen muuta asiaa, sillä pian hän on taas valunut samaan paikkaan.

yöpöytä1
yöpöytä2

Makkarissamme on vain sänky ja yöpöydät, haluan makuuhuoneen olevan mahdollisimman seesteinen ja rauhallinen tila. Muutamina iltoina olen ottanut läppärin kainaloon ennen nukkumaanmenoa, olen näpytellyt meilejä, kirjoitellut postausluonnoksia tai katsellut sarjoja. Huomaan, että jos tuijottelen läppärin näyttöä tunnin tai pidempään, niin nukahtaminen on vaikeampaa ja uneenpääseminen kestää pidempään. Levollisten yöunien takaamiseksi fiksuinta olisi varmasti pitää makuuhuone läppäri- ja ehkä myös puhelinvapaana alueena?

yöpöytä3

Yöpöydälleni on lampun lisäksi ilmestynyt pari Thaimaasta löytämääni simpukankuorta, ja mehitähti, jonka istutin tuikkulyhtyyn, haha!

yöpöytä4
yöpöytä5

Painajaisia meillä ei enää nähdä, sillä kaikki pahat unet jäävät tuonne unisiepparin verkkoon. Mulla on tosi vilkas mielikuvitus ja useimmiten aamulla muistan mistä olen uneksinut. Välillä unet tuntuvat pelottavan todelta, eikä herätessä heti voi olla ihan varma, mikä on totta ja mikä ei. Joskus tapasin kirjoitella erikoisimpia uniani pieneen vihkoon. Äitini isällä oli tapana nähdä enneunia ja se jos joku on siistiä. Salaa ajattelen itsekin näkeväni unissa kaikenlaisia enteitä. Miika taas ei muista unistaan juuri koskaan yhtään mitään ja se tuntuu minusta jotenkin tosi oudolta.

yöpöytä6yöpöytä7
Lapsilla on myös omat minikokoiset unisiepparit sänkyjensä yläpuolella. Onneksi Sampankin sieppari on nyt alkukankeuden jälkeen toiminut paremmin ”:)

Tsemppiä ja haluauksia kaikille teille, jotka painivat uniongelmien kanssa. Kauniita ja rauhallisia unia myös kaikille muillekin <3
Maj

Suositellut postaukset

4 Comments

  1. Sandy S 14.4.2017

    On niin totta, että unta oppii arvostamaan vasta kun sen menettää. Meilläkin elettiin monta vuotta ilman yhtään kokonaista yötä ja järjenlähtö oli jo lähellä, kunnes lapsi yhtäkkiä neljä vuotta täytettyään alkoikin nukkumaan yönsä rauhassa. Tästä meni vielä pitkään ennenkuin itse oppi rauhoittumaan öisin niin ettei ollut jatkuvassa hälytystilassa ja välillä pelkäsi ettei enää ikinä opi nukkumaan. Nyt onneksi omatkin unentaidot on palanneet kun tenavakin on jo viisi.

    Vastaa
    • Maj 15.4.2017

      Mun mielestä to ”järjen lähtö” on aika hyvin kuvailtu, siltä se just tuntuu. Onneksi saatte taas nukkua, eikö olekin i-h-a-naa?

      Vastaa
  2. Westend Mum 15.4.2017

    Unensaanti on niin tärkeää. Tosiaan tsemppiä kaikille asiasta kärsiville!
    http://westendmum.fi

    Vastaa
    • Maj 15.4.2017

      No jep! Täytyy tarjoutua joskus yövahdiksi kamuille, joiden vauvat eivät vielä ole hoksanneet nukkumisen ihanuutta. <3

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *