Lasten touhuja katsellessani palaan mielessäni usein omaan lapsuuteeni. Aikaan, jolloin kesäloma tuntui vuosilta ja tuntikin oli paljon pidempi kuin nykyään. Muistan tosi tarkasti asioita lapsuudestani ja ihanaa, kun muistojeni tukena on isän kuvaamat videot. Vanhempieni luona on tuntitolkulla videokuvaa lapsuuden huippuhetkistä ja myös siitä ihan tavallisesta arjesta. Siellä videoilla me seikkaillaan asuntovaunuretkillä ja Kalajoen mökillä, leikitään takapihalla vesiletkun kanssa ja kinastellaan kaikesta veljeni kanssa. Siskoni tuntui jo melkein aikuiselta, mutta oikeasti hän olikin parhaassa teini-iässä. Veljeni kanssa me hymyillään suilla, josta puuttuu hampaita sieltä täältä. Syödään aamupalalla suklaavanukasta innokkaina ja löhöillään kaikki viidestään vanhempieni sängyssä.  Äiti hääräilee usein tapahtumien taustalla imuri tai rätti kädessä.

*postauksessa näkyvät Gugguun vaatteet on saatu
gugguu1

Lapsia on usein helpompi ymmärtää, jos muistaa jotain siitä ajasta kun itse oli pieni. Lapsilla ei puolestaan ole kokemusta siitä millaista on olla aikuinen, joten tietenkin he pitävät aikuisia vähintäänkin outoina. Miksi aikuiset siivoavat, jos ei huvita? Jos kerran kahvi maistuu pahalta, niin miksi sitä juodaan niin paljon? Miten ihmeessä aikuiset jaksaa istua pöydän ääressä syömässä tuntitolkulla? Miksi ne sanovat, että ruoka on hyvää, vaikka eivät tykkäisi siitä yhtään? Miksi tuhlata kesän aurinkoisimmat päivät selällään maaten ja hikoillen? Miksi äiti meikkaa, vaikka hän on niin kaunis muutenkin? Miksi joka päivä ei voi pukea päälleen vaatekaapin upeinta mekkoa? 

gugguu2Miksi kävellä, jos voi juostakin? 

gugguu3

Odotin kovasti isoksi kasvamista, jotta voisin käyttää rahani kuten itse haluaisin, suunnittelin ostavani kaupasta kokonaisen laatikollisen Mars-suklaapatukoita. Odotin, että voisin päättää kaikesta itse, kuvittelin sen olevan maailman mahtavin tunne. Mietinkin usein, miksi äiti ei koskaan hulluttele ostamalla kymmentä suklaamunaa kerralla, kun kukaan ei kerran estä?

Lapsuuteni oli niin huoleton ja onnellinen. Kesät me leikittiin naapurin lasten kanssa kirkonrottaa tai pallopaikalla ja yövyttiin pihalla teltassa. Ei turhauttanut yhtään, vaikka kaksi päivää kului oman salakielen keksimiseen ja sen ylöskirjaamiseen, vaikka kolmantena päivänä muistiinpanot katosivat ja koko homma oli jo unohtunut. Me pelastettiin haavoittuneita ötököitä, ulkoilutettiin pehmoleluja narussa, oltiin vesisotaa, kylvetettiin nukkeja vesiämpäreissä ja syötiin jätskiä. Naapurin Ulla teki koko maailman parhaita lättyjä, joita sai syödä niin paljon kuin halusi.

gugguu4
gugguu5
gugguu6

Äiti valitti joka ilta eteisen valkoiselle laattalattialle kantautuneista ruohotupsuista, jotka olivat peräisin meidän paljaista jalanpohjista. Mietin, että mitä ne ruohot siinä ketään haittaa ja miksi kukaan haluaa sellaisen laattalattian, jos sitä pitää kerran kuurata joka päivä. Samalla vannoin, että isona otan koiran, enkä tosiaankaan pese lattiaa niin usein kuin äiti. Päätin myös, että minusta tulee seikkailija, enkä koskaan haluaisi kasvaa sellaiseksi tylsäksi aikuiseksi, joka käyttää vain harmaita tai mustia vaatteita ja jonka lempipuuhaa on nukkuminen ja syöminen, miten tylsää!

gugguu7
gugguu8
gugguu9
gugguu10

Lapsuus on ainutlaatuista aikaa – ja vaikka näiden kuvien maisemat ovat totaalisen erilaiset kuin lapsuudenkodissani Ylivieskassa, niin joku näissä veti minut samantien takaisin niihin huolettomiin ja onnellisiin hetkiin.

gugguu11
gugguu12
gugguu13
Muutamalla sanalla kuvien asuista; mielestäni  Gugguun vaatteet kaikessa yksinkertaisuudessaan ja kauneudessaan antavat kaiken huomion vaatteiden kantajalle. Katseet eivät kiinnity pelkkään vaatteeseen, vaan lapsen persoonallisuus tulee paremmin esille.

Vuosi toisensa jälkeen Gugguun naiset onnistuvat loihtimaan lastenvaatemalliston, joka on ajankohtainen ja raikas. Vaatteet kestävät niin aikaa kuin käyttöäkin ja niitä on melkein mahdotonta rakastaa ihan puhki. Gugguun vaatteet kiertävät yleensä lapselta toiselle, joten niihin kätkeytyy useamman käyttäjän muistot  <3

Tehkäähän tekin hyppy ajassa taaksepäin ja kertokaa mitä siellä näkyy?

-Maj

15 Comments

  1. inkeri 13.4.2017

    Ihana kirjoitus! piti muistella tosissaan menneitä kun tätä luki:)

    Vastaa
    • Maj 18.4.2017

      Moi! Juuri tuota toivoinkin, jee :)

      Vastaa
  2. Mintsu 13.4.2017

    Kiitos tästä Maj. Ihana, koskettava postaus <3

    Vastaa
  3. Redu 13.4.2017

    Kuvailitpa ihanan elävästi ja liikuttavasti lapsuuden tunnelmia, kiitos tästä postauksesta!

    Vastaa
    • Maj 18.4.2017

      Kiitos Redu itsellesi, huippua jos tykkäsit <3

      Vastaa
  4. Juuli 13.4.2017

    Muistan kuinka uhosin, että peruskoulun jälkeen en kyllä hae mihinkään kouluun. Kerranki ku kouluun ei oo enää pakko mennä. No, onhan tuota tullu peruskoulun jälkeen kohta 7 vuotta opiskeltua ;D

    Vastaa
    • Maj 18.4.2017

      Noo, niin se mieli muuttuu – ja eiks oo ihan hyvä niin? :D

      Vastaa
  5. Anna-mari 13.4.2017

    Kesät oli aina pitkiä ja kuumia, uitiin paljon, serkkuja ja vieraita kävi useasti, pidettiin lättykestejä ulkona… Huoletonta ja ihanaa, vaikka aikuisena nyt ymmärrän että oli paljon muutakin, oli huolet ja murheet, mutta miten meidät lapset siltä suojeltiin. Sen haluaisin omillekin lapsille antaa – huolettoman, turvallisen ja onnellisen lapsuuden,että ei tarvi lapsen pieneen mieleen hiipiä ajatustakaan mistään aikuisten murheista <3 ihana teksti sinulta, tulipa taas ajattelemisen aihetta!

    Vastaa
    • Maj 18.4.2017

      Näin mäkin ajattelen, kiitos sinä ihana! Silloin 80-90-luvulla ei pelätty niin paljoa, me ainakin saatiin tulla ja mennä aika vapaasti. Varmasti äiti on ollut välillä sydän syrjällään, mutta kuitenkin. Eikö ole jännä juttu, että useimmat lapsuuden muistot liittyvät kesään?

      Vastaa
  6. Noorq 13.4.2017

    Aivan sairaan ihana postaus! Lisää tälläisiä!ps: hyvää pääsiäistä ja terkkuja Sampalle Tuukalta:) entinen tarhakamu

    Vastaa
    • Maj 18.4.2017

      No eikä, olipas kivasti sanottu, kiitos! Terveisiä myös sinne suuntaan :)

      Vastaa
  7. Enni 13.4.2017

    Ihana postaus! <3 ja niin totta! Voi kun osaisi antaa omien lastenkin olla samallalailla lapsia..

    Äkkiseltään tulee mieleen metsässä seikkailut, nuotioineen ja makkaroineen, hiihtoretket serkun kanssa, pyöräretket rannalle.. ja nämä kaikki tehtiin suhteellisen nuorina ilman aikuisten läsnäoloa. Vanhempien kanssa taas tuli käytyä paljon mm järvellä, kierrellen eri saaria ja rantoja, missä syntyi paljon ihania muistoja. Jännä miten useimpiin muistoihin liittyy KESÄ :)

    Vastaa
    • Maj 18.4.2017

      Helou! No juurikin samaa pohdin, vitsit. Kesällä on tietty pidemmät pätkät vapaata ja pystyy touhottamaan ehkä helpommin kaikenlaista?

      Vastaa
  8. NellaM 14.4.2017

    Kiva postaus ja hienoa, että pystyt palaamaan lapsuuden muistoihin ja ajatuksiisi noin tarkasti :) .

    Vastaa
    • Maj 18.4.2017

      No jep, mulla on todella hyvä pitkäaikainen muisti, saatan muistaa ihan supertarkasti, jopa sen, että millaiset vaatteet ihmisillä oli päällä, mitä syötin ja mistä puhuttiin, vaikka tapahtuneesta olisi vuosia. Harmi vaan, että lähimuistini on aivan totaalisen surkea.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *