lamama3lamama1lamama4lamama2lamama6

Kaikista elämäni rooleista tärkein on äitiys. Äitinä oleminen on välillä rankkaa, mutta ehdottomasti tietenkin kaiken sen arvoista. Kuulostaapa kliseiseltä, mutta oma äitini ja myöhemmin lapseni ovat opettaneet minulle, miltä pyyteetön rakkaus tuntuu. En koe itse olevani ehkä se kaikista perinteisin äitityyppi, mutta toivon silti olevani edes puoliksi yhtä hyvä äiti lapsilleni kuin omani on ollut minulle ja kahdelle sisarukselleni. Oma äitini on maaginen, olen kiitollinen hänestä ja herkistyn ajatellessani, miten rakastava mummu hän on lapsilleni.

Äitini on aina valmis tekemään käytännössä mitä tahansa meidän lasten sekä lastenlasten puolesta. Mun äiti on kultainen ihminen, hän on herkkä, mutta voimakas nainen, joka ei pelkää puolustaa heikompaa. Äitini on joskus ottanut hoitaakseen omien lapsieni lisäksi myös ystäväni lapset ja varmasti kaikki, jotka äitiäni yhtään tuntevat, tietävät hänen isosta sydämestään. Äiti asettaa rakkaimpansa itsensä edelle, tekemättä siitä numeroa, sillä hänen mielestään toisia kuuluu auttaa – jos vain voi. Äitiäni ei ole vaikea ilahduttaa tai yllättää, hän nauttii pienistä asioista, eikä hän ole koskaan oikein ollut materian perään.

Osaisinpa olla yhtä oikeudenmukainen ja reilu aina itsekin. Äitini on nähnyt paljon, hän ajattelee asiat positiivisen kautta, löytäen hankalistakin asioista aina jotain hyvääkin. Olen itse pessimistisempi ja hän usein sanookin minulle; Mari, kerrotko myös asian hyvät puolet?  Mietinkin, että kuinka hän pystyy sen tekemään, kannustamaan ja kehumaan omiaan, nostamatta heitä kuitenkaan minkäänlaiselle jalustalle?

Me soitellaan joka päivä (kyllä!), äidille kerron arkisista asioista ja usein jäämme pohtimaan yhdessä isompiakin kuvioita. Hänelle kerron ensimmäisenä niin hyvät, kuin huonotkin uutiset. Jos minä tai sisarukseni tarvitsemme häntä, niin äiti kyllä tulee luoksemme vaikka läpi harmaan kiven. Elämäni tuntuu turvallisemmalta, kun tiedän hänen olevan olemassa.

Mun äiti osaa vain kaksi sanaa englantia ja ne ovat ”love you”, mutta hän pärjäisi maassa kuin maassa, sillä isolla sydämellä pääsee pitkälle, näkee hyvin ja kauas. Kiitos äiti, että olet, en osaisi kuvitella elämääni ilman sinua. U best.

-Maj

 

 

8 Comments

  1. Äiti 14.5.2017

    Voi, kiitos pikku-Maj.

    Vastaa
  2. Milla 14.5.2017

    <3

    Vastaa
  3. Tiina 15.5.2017

    Ihanasti kirjoitettu. Olipa jännä huomata, että teksti oli täysin vastakohta omasta äidistäni. Jokainen asia oli ääripää, eli miten hän käyttäytyy, sanoo ja toimii.

    Onneks saan olla itse onnellisesti äiti. Että minulla on oma perhe, jossa on rakkautta, välittämistä ja huolenpitoa. Se on parasta ikinä.

    Vastaa
    • Maj 15.5.2017

      Voi ei, miten kurja tilanne. Oon tosi pahoillani sun ja lasten puolesta. Sä varmasti pidät huolen, että teistä ei voi edes samassa lauseessa puhua. Oikein paljon tsemppiä raskauteen, hyvää kesää ja muutenkin kaikkea ihanaa teidän koko porukalle <3

      Vastaa
  4. Reetta 15.5.2017

    Aivan ihana kirjoitus! Voidapa olla tuollainen äiti omille lapsilleni <3 <3

    Vastaa
    • Maj 16.5.2017

      Kiitos <3 Olen myös omien lasten myötä ymmärrtänyt entistä paremmin, kuinka spesiaalitapaus tuo meidän äiti on.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *