Elokuun alkamista ei voi olla huomaamatta, se tuntuu. Mihin koko kesä oikeastaan meni? Pitkän kuuman kesän sijaan saatiinkin lyhyt kylmä kesä. Kai elokuu lasketaan kuitenkin vielä kesäkuukaudeksi? En tunne olevani enää lomalainen, vaikka mikään ei ole oikeastaan muuttunut konkreettisesti, paitsi sähköpostia kilahtelee jälleen tuttuun tapaan vähän hiljaisemman heinäkuun jälkeen.

Mitäs sitten elokuussa? Pitäisi tehdä ryhtiliike nyt ainakin! Päivittää kalenteri ja alkaa suunnittelemaan elämää eteenpäin. Yhdellä alkaa koulu, toisella päiväkoti. Ja sitten on Flow ja Blockfest, johon kesä virallisesti päättyy.

Tänään käytiin rannalla lasten toiveesta, ehkä kolmatta kertaa koko kesänä. Kovasti yritimme olla sään suhteen optimistisia, mutta kylmähän siellä tuli. Kauhea tuuli ja aurinkokin oli pilvessä. Istuttiin lähekkäin, että olisi ollut lämpimämpi. Evääksi ostetut croisantit kuitenkin maistuivat ja Samuelin uimahousujen lahkeet kastuivat järvessä, ihan hyvä reissu siis.

Nämä kaksi istuivat isolla kivella ja hoilasivat Vesalan ”Muitaki Ihmisii” ymmärtämättä yhtään mistä se kertoo. ”Laitan kädet sun paidan alle” – siis sekin ihan vaan tietenkin siksi, että tulee lämpimämpi.

Olen jo muutaman viikon ajan käynyt tyytyväisenä juoksulenkeillä, illat (ja yöt) ovat olleet kauniita ja juokseminen on tahmean alun jälkeen ollut täydellisen rentouttavaa. Kannatti sinnitellä, muutamien hyvin rullaneiden lenkkien jälkeen oloni on ollut niin voittamaton – ja  miksi alunperin rakastuin juoksemiseen.

-Maj