On se vain niin herkkää ja kaunista, uusi elämä. Kävimme lasten kanssa ihastelemassa ystäväni vastasyntynyttä pikkuista. Päästiin vauvakuplaan, koko talo tuoksui suloiselle vauvalle. Miten kukaan voi olla edes niin pieni ja hauras? Onhan ne omatkin joskus olleet, mutta niin se vain unohtuu vuosien mittaan, eikä nykyään meinaa edes osata pidellä ihan pientä sylissä.
Tämä uusi tulokas syntyi samaan aikaan, kun olin matkustamassa Helsingistä Tampereelle. Olin missannut edellisen junan ja se mihin lopulta ehdin, mateli hitaasti kohti Tamperetta. Itselläni oli vähän surullinen fiilis, mutta sitten ystäväni viestitti, että vauva syntyy ihan jos ei näillä minuuteilla, niin tunneilla. Teki mieli lähteä doulan hommiin suoraan juna-asemalta, mutta siellä varmasti pärjättiin paremmin ilman meikäläistä. Jotenkin mulla on ollut koko ajan sellainen fiilis, että mulla ja vauvalla on jo valmiiksi taianomainen connection. Jätän nyt universumijutut kuitenkin tällä kertaa tähän.
Nappasin Evelle muutamat kuvat muistoksi ja muistin taas miten vaikeaa vauvoja on kuvata. Onneksi sain silti parit ihan kelvolliset kuvat, vähän samanlaiset kuin pari vuotta sitten otin tuosta isosiskostakin :)
Sanoinhan jo, että vauva oli tai siis on ihana – ja aina noin pientä katsellessa sitä tajuaa, kuinka nopeasti aika on kulunut ja kuinka isoja nuo omat lapset jo ovatkaan. En ehkä koskaan enää tule pitämään omaa pikkuista sylissä. Toki, ei kai ikinä kannattaisi sanoa ”ei koskaan”, mutta niin se taitaa olla.
-Maj
Aivan mahdottoman ihania kuvia!
Kiitos, vauvat on niiiin ihania <3
Love the cute pictures!
xx from Bavaria/Germany, Rena
http://www.dressedwithsoul.com
Rena, u best <3
Tehkää te tommonen <3
Ei me kyllä tehdä <3
Hei, isovanhempana sitten💛
Ihania kuvii. Edelle terveisii🤗
Just niin Leena, sä oot best! Kiitos, mä sanon <3
Ihania kuvia ja vauva! Maj, sulla on kuule 20v. vauvantekovaihetta vielä edessä, siitä vaan. Nyt itse suren, että meillä ei sitä kolmatta ❤, olisi ollut tilaa ❤
Niin, eihän sitä elämästä ikinä tiedä. <3