Puolessa välissä syyskuuta ollaan ja edessä on vielä pitkät kaamoskuukaudet, jotka epäilemättä varmasti tuntuvat ja vahvasti. Tänä syksynä sataa ja paljon, tiedän sen jo nyt. Edellisetkään syksyt eivät ole olleet minulle sieltä ihan helpoimmasta päästä, eikä varmasti tästäkään tule ihan kevyttä. Onneksi aina jossain kohtaa kuitenkin helpottaa, onhan se niin kliseistä, mutta totta; aika parantaa ja aika jeesaa. Niinhän tekin sanoitte edellisen postauksen kommenttiboksissa. Kiitos vielä tuhannesti kaikista viesteistä, teillä on sydän paikallaan. Luin kyllä jokaisen viestin, mutta  vastaan vähän myöhemmin.

me1
me2
me3
me4
me5On se elämä niin hassuu ja kun sataa sitä kastuu.

Sanoinhan jo kiitos, KIITOS KIITOS KIITOS! <3

-Maj

8 Comments

  1. Tanja 12.9.2017

    Moikka! Halusin kirjoittaa sinulle, kun olen seurannut blogiasi melkein alusta saakka. Itsellenikin tuli haikea olo lukiessani edellistä kirjoitustasi. Halusinkin oikeastaan kirjoittaa hieman tsemppaukseksi, että olet tosi rohkea, kun kerroit tilanteestasi. Blogisi lukeminen on kuulunut varmaankin jokaiseen päivääni ja olenpa minä takinkin voittanut arvonnastasi:)
    Toivonkin, että jatkat samaan malliin, kun tähänkin asti eli teet blogia, joka tuo esiin arjen ilot ja surut. Kiitos sinulle oikein ihanasta blogista ja voimia syksyyn! :)

    Vastaa
    • Maj 13.9.2017

      Ihana, että sä jätit kommentin. Kirjoittaminen on ollut mulle vähän haasteellista lähiaikoina, olen pysytellyt vaan kevyissä aiheissa, koska en muutakaan ole oikein osannut. Ehkäpä se taas tästä lähtee.<3

      Vastaa
  2. Janina 13.9.2017

    En yleensä ikinä kommentoi blogeihin, mutta olipa tämä jotenkin simppelillä tavalla tosi kaunis postaus. <3 Viimeiset laulun sanat on muakin toisinaan lohduttaneet, niin tämä jotenkin kolahti. Blogiasi olen monta vuotta lukenut, kun se on niin elämän makuinen. Täältäkin voimia syksyyn! :)

    Vastaa
    • Maj 13.9.2017

      Kiitos, voimia varmasti tarvitaan tähänkin syksyyn <3

      Vastaa
  3. Maritta 13.9.2017

    Olen myös lukenut blogiasi vuosia,vaikka olen jo varmaan äitisi ikäinen. Surusi on koskettanut minuakin. Olen nähnyt surun silmissäsi pitkään. Haluan lähettää sinulle ja suloisille lapsillesi voimaannuttavia terveisiä. Toivon,että jaksat kirjoittaa blogia kaikesta huolimatta. Olemme täällä tukenasi.

    Vastaa
    • Maj 13.9.2017

      Moikka! Niin moni on sanonut, että mun silmät ovat näyttäneet surullisilta pitkään, en tiedä onko mulla vaan sellaiset surumieliset silmät vai voiko vaan fiilikset heijastua noin vahvasti silmistä? Ehkä. Kiitos, että olet siellä <3

      Vastaa
  4. Hanna 13.9.2017

    Ihania kuvia sinusta!

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *