Huomaan tyttäressäni paljon omia luonteenpiirteitäni, niin hyvässä kuin pahassa. Kai me molemmat olemme taivaanrannanmaalareita, ainakin vähän huolimattomia tavaroita käsitellessä. Usein hän, kuten minäkin,  on uppoutuneena omiin ajatuksiinsa ja maailmoihin. Silloin ei kuule, eikä edes näe mitään. Voin tunnustaa olevani vielä kaiken lisäksi myöhästelijä, onneksi hän ei ole.

Vuorotellen etsimme toistemme hukassa olevia kamoja. Siivotessani saatan tuikata tavaroita kaappiin piiloon tai ajatuksissani laitan vaikkapa puhelimen johonkin ihan järjettömään paikkaan. Viime talvena Rebeltä katosi niin monet talvihanskat, että uhkasin ommella ne toppatakkiin kiinni.

Rebekka rientää usein auttamaan etsinnöissä ja hän onkin onnistunut löytämään kadonneita tavaroita mitä ihmeellisimmistä paikoista – en edes kehtaa kertoa mitä tai mistä :D Vitsit, mikään ei muuten voita sitä fiilistä, kun löytää hukassa olevan jutun. 

 

maanantai_3maanantai_4

Inhoan tuota tiettyä huolimattomuutta itsessäni ja siedän sitä heikosti muiltakin. Tänä aamuna tyttö meinasi myöhästyä koulusta, koska pipo oli hukassa, hanskat olivat kadonneet ja puhelinta ei löytynyt mistään. Sitä ehkä kuvittelisi, että minä jos joku ymmärrän, koska olen itse ihan samanlainen – mutta eheii kuulkaa, tämä piirre saa minut hulluuden partaalle. Minkäs teet? Hän on selkeästi äitinsä tyttö. Aamusta kuitenkin selvittiin, läksyt oli tehty huolellisesti, löysimme hukatuista asioista 1/3 ja varastosta löytyi päällepantavaakin. Sitä paitsi ehdimme koululle minuuttia ennen kellon soittoa.

maanantai_5maanantai_6

Rebekka vetää vetoketjut repusta, taskuista ja laukusta huolellisesti kiinni ja tarkistaa ne vielä kertaalleen. Hän lähtee aina mielummin todella ajoissa kuin myöhässä kouluun. Hän on aamuvirkku, minä en. Älkää kysykö montako puhelinta olen tuhonnut niin, että olen jättänyt juomapullon auki laukkuun tai reppuun. Tyttärelläni on kuitenkin menossa vasta toinen puhelin.

maanantai_2maanantai_1

Tavarat hukkaantuu täällä siis tasaiseen tahtiin ja siihen on ihan pakko tehdä muutos. Mietittiin yhdessä, että uuteen kotiin voitaisiin tehdä vakkaripaikat tärkeille tavaroille, toivottavasti se auttaisi asiaa.

Meillä on täällä nykyisessä asunnossa aikamoinen kaaos päällä, koska muutto on jo alkanut ja pahvilaatikoita lojuu vähän joka puolella. Ensi viikolla sitten muutetaan, huh!

-Maj

Suositellut postaukset

10 Comments

  1. Ulpu 26.10.2017

    Jotenkin lohdullista kuulla, että on muitakin. Huithapeleita meinaan. ;) Mä olen tullut äitiini ja meillä on ihan jo vitsi, että mihin on taas tullut tuikattua jokin tavara. Vaikkei se oikeasti naurata yhtään, jos joku tärkeä on oikeasti hukassa. Mun 8v. tyttö on ihan samanlainen kuin mä ja miten se onkin niin vaikeaa hyväksyä toisessa tällaista piirrettä mikä on itsessäkin. Ja tuo myöhässä oleminen, niin huono tapa ja aiheuttaa stressiä ihan älyttömästi, kun aina mennään kiireellä. Mietin välillä millaisia mun lapsista tulee, kun aina mennään kiireellä. Varmaan he on aina myöhässä tai sitten säntillisesti aina ajoissa. Toivottavasti tuo jälkimmäinen. :D

    Vastaa
    • Maj 29.10.2017

      No aika sen näyttää sitten! Sille kiireelle voi oikeasti tehdä jotain – mä ainakin oon ajatellut näitä juttuja tosi paljon ja olen valmis tekemään itseni kanssa duunia, että asiat vähän muuttuisivat. <3

      Vastaa
  2. Sara // housefive 26.10.2017

    Tsemppiä teille muuttohommiin ❤️

    Vastaa
    • Maj 29.10.2017

      No kiitos kaunis, sitä ihan varmasti tarvitaan!

      Vastaa
  3. sirppa 27.10.2017

    muuttaako lapset sun kanssa? :)

    Vastaa
    • Maj 29.10.2017

      Lapsilla on jatkossa kaksi kotia <3

      Vastaa
  4. sINI 28.10.2017

    Onnea uuteen elämänvaiheeseen! Haluan sanoa että arvostan ja ihailen rohkeuttasi puhua erosta avoimesti.

    Mullakin on muuten juuri tuo sama tapa hukata tavaroita sekä myöhästellä (tai pyrkiä turhan täsmälliseen ajoitukseen ettei vaan tarttis odotella).

    Vastaa
    • Maj 29.10.2017

      Hei kiitokset ihanasta viestistä <3

      Vastaa
  5. Annu 29.10.2017

    Voi helpotus! Ihana kuulla että muillakin samaa ”vikaa”;) ainaiseen hukassa olemiseen olen miettinyt ratkaisuksi tavaran karsimista minimiin…mutta miksi tavaroista on niin vaikea luopua? Aina jokin muistuttaa jostakin.

    Voi kun pääsisi itsekin muuttamaan, se on jotenkin puhdistavaa ja mielellään vielä pienempään asuntoon niin jäisi ehkä se turha romu pois kuormasta.

    Miten teillä lapset reagoivat muuttoon? Pysyykö koulu ja päiväkoti edelleen samana?

    Tsemppiä tulevaan! Ihana kun olet niin rohkea ja avoin tilanteessa jossa helposti tuntee itsensä heikoksi.

    Vastaa
    • Maj 29.10.2017

      Moikka! Ja hei kiitos, tsemppiä aina tarvitaan! Mä todellakin karsin tavaraa muutossa, pakkokin! Musta tuntuu ihan samalta, muutto on puhdistavaa ja se on tosiaan vähän kivempaa, kun on vähemmän tavaraa. Lapsilla pysyy koulu ja päiväkoti samana, mutta ehkä aika näyttää heidän reaktionsa, nyt en osaa siihen vielä vastata.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *