Nyt alkaa olla villakangastakkikelit käsillä, viiletin ensimmäistä kertaa KappAhlilta saamassani pitkässä takissa, eikä se ollut yhtään liikaa. Tänään ilma tuntuu jotenkin normaalia kylmemmältä vai tuntuuko se vain siltä lämmössä viettämäni viikon jälkeen?

Aamulla kaikki mahdolliset asiat tuntuivat menevän pieleen. Tiedättehän niitä päiviä, kun tavarat kimpoilevat käsistä ja mokia tulee tehtyä tuon tuosta? Tulee väkisinkin sellainen fiilis, että ei ehkä kannattaisi poistua mihinkään kotoa.

villakangastakki_1
villakangastakki_2

Huppari ja farkut – Zara
Takki – KappAhl *gift
Laukku – LV
Kello – CK
Lenkkarit – Timberland *gift

villakangastakki_3

Oltiin sovittu kuitenkin treffit Jonnan kanssa ja saavuin paikalle, vähän sotkuisena ja myöhässä, mutta huh, hengissä kumminkin. Niin ihanaa kun Jonna on muuttanut tänne Tampereelle, suloisempaa ja sydämellisempää tyyppiä saa hakea – meillä natsaa kaiken lisäksi myös kuvausjutut ja ollaan suunniteltu yhdessä kaikkea kivaa tekemistä syksyn varalle.

Jonnan seura (ja tsemppaus) piristi kummasti ja päiväni kääntyi paremmaksi. Viimeistään kun Bistro Venlan tyypit yllättivät mut uutuuskakuilla ja sain lapset kotiin, niin hymyilytti jo. Pari tuntia sitten sain viestiä ystävältäni Eveltä, hän pyysi meidät kolmisin iltapalalle, kuulemma parsa-feta -piirakkaa tiedossa, niin tuli sellainen olo, että musta todella välitetään. En kestä. 

villakangastakki_4
villakangastakki_5
villakangastakki_7

Asusta vielä; se on siinä aamun hätäkässä päälle valikoitunut, mutta ehkä silti ihan rento ja kiva? Mitä sanotte?  En uskonut saavani yhtään julkaisukelpoista kuvaa, mutta tässä nämä nyt ovat. Asioilla on tapana järjestyä, aina!

Ihanaa viikonloppua teille ihanille tyypeille, tekisi mieli rutistaa jokaista. Kiitos kun olette siellä!

-Maj

2 Comments

  1. Tuuli 7.10.2017

    Kai muistat olla vastavuoroisesti myös ystäviäsi varten? Aina silloin tällöin törmää ihmisiin jotka kyllä ottavat tuen ja avun mieluusti vastaan, useaan kertaan, mutteivät osoita millään tavalla kyseessä olevan kaksisuuntainen tie. No, sanomattakin selvää etteivät sellaiset ihmiset ystävän arvonimeä ansaitse..

    Vastaa
    • Maj 9.10.2017

      Moikka Tuuli! Kyllä mä ainakin yritän parhaani mukaan olla ystävilleni aina läsnä ja saatavilla, kun he tarvitsevat ja tietty muutenkin <3 Pitäisi ehkä kysyä heiltä, että miten olen onnistunut siinä.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *