Huh, vuoden vaihtumista tuli juhlittua pitkän kaavan mukaan, mutta vitsit oli hauskaa. Joululoman ja valvomisen jälkeen vuorokausirytmini on aivan sekaisin, mutta eiköhän tämä tästä. Aamu ainakin alkoi yllättäen treenillä. Onneksi tarkistin kalenterini, sillä olin ihan unohtanut sopineeni PT:n kanssa treenitreffit jo tälle aamulle, huh! Ehdimme salille ajoissa, vaikka jouduinkin nappaamaan kuivausrummusta puoliksi märät salikamat päälleni. Onneksi keskustan Fressillä on lapsille leikkitila, sitäkin tuli nimittäin testattua ekaa kertaa tänään.

lego1lego2

En ajatellut tehdä mitään sen ihmeellisempiä lupauksia uudelle vuodelle, mutta liikuntaharrastuksista koitan kuitenkin pitää kiinni. Tuntuu, että olen vihdoinkin päässyt ihan hyvään vauhtiin ja salille lähteminen ei ole ylivoimaisen vaikeaa. Kävimme Idan kanssa testaamassa myös Kampin Fressiä, enkä tajua miksi en aikaisemmin ole pakannut treenikamoja reissuihin messiin?

Olen ollut huomaavinani, että salilla käymisen myötä energiaakin on riittänyt vähän paremmin. Ehkä voisin jossain vaiheessa avata teille enemmänkin tavoitteitani ja muutenkin kirjoitella liikkumisestani. Sporttijututhan ikäänkuin kuuluvat alkuvuoteen?

lego4lego3

Kuten sanoin, lapset olivat ensimmäistä kertaa Fressillä leikkimässä ja vaikka heillä olikin hauskaa, niin en ajatellut ottaa heitä useammin mukaan. Tällä viikolla kun ei ole koulua tai päivähoitoa on varmasti ihan ok käydä leikkimässä tunnin verran vaikka parinakin päivänä siellä. Koen, että lapset ovat nyt jo ihan tarpeeksi erossa minusta, sillä joka toinen viikkohan he ovat isänsä luona. Haluan olla lasten kanssa ”omilla viikoillani” mahdollisimman paljon. Normaalissa arjessamme päiväkodin ja koulun lisäksi myös lasten omat harrastukset vievät paljon aikaa.

Yhden kerran Rebekka on pyytänyt minua laittamaan puhelimen pois, se sai minut pysähtymään ja pohdiskelemaan omaa käytöstäni. Varmasti jo pienempikin lapsi huomaa, jos aikuinen on vieressä, mutta ei kuitenkaan läsnä. Voin halutessani kuukaudesta kaksi viikkoa nenä kiinni läppärissä tai puhelimessa ja ne toiset kaksi haluan käyttää ihan muulla tavalla. Työn ja vapaa-ajan raja hämärtyy helposti tässä ammatissa, mutta ehkä niihin juuri siksi pitäisikin tehdä selkeämpi rajanveto? Itselläni ainakin on maailman paras syy olla tarkistelematta koko ajan viestejä tai selaamatta somea.

lego5

Joten ehkä minulla on sittenkin pari uudenvuodenlupausta, vaikkakin ajattelenkin, että läsnäolemisen pitäisi olla kaikille vanhemmille lähtökohta. Haastan teidätkin pitämään useammin – tai ainakin mahdollisuuksien mukaan puhelimen ja läppärin kiinni, kun puuhailette lasten kanssa.

-Maj

Suositellut postaukset

2 Comments

  1. SaR 3.1.2018

    Hei Maj,

    Pitkään seurasin blogiasi ja sitten seurasi pidempi tauko. Nyt taas viime vuonna blogiasi alkanut seuraamaan. Kaikessa kamaluudessaan voin sanoa, että erosta kirjoittamisesi on voimaannuttanut minua suunnattomasti. Elän itse tällä hetkellä tilanteessa, jossa minä haluan eron, mies ei niinkään. Lapset 3 ja 5. Lopullista naulaa en ole vielä tähän arkkuun naulannut, koska pelottaa niin vietävästi. Käyn nyt tätä omaa päänsisäistä helvettiäni läpi, 12 yhteistä vuotta kun ei pysty vain heittämään nurkkaan. Kiitos ja tsemppiä sinne myös.

    Vastaa
  2. Suvi 3.1.2018

    Lupauksista puheenollen, suosittelen myös tällaisia: https://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/Anna-uudenvuodenlupaus-luonnolle–3355.a :)

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *