*Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia & Mehiläinen

En olisi ikinä uskonut millaisiin tunnemyrskyihin ja mielentiloihin avioero voisi minut viedä. Ajattelen olevani herkkä ja meneväni monissa asioissa tunne edellä, mutta silti samaan aikaan teen valinnat ja päätelmät myös mahdollisimman järkevästi. Elämässäni on sattunut kaikenlaista, mutta olen pysynyt kovissakin myrskyissäkin tolpillani.

Eropäätöksen jälkeen kesti vähän aikaa ymmärtää, että se on oikeasti tapahtumassa. Olin aivan varma, että juuri niin asioiden kuuluu mennä meidän kahden kohdalla, mutta siitä huolimatta panikoin ja aloin luisumaan kuilun pohjalle. Se tuntui ihan siltä kuin eteeni olisi avautunut iso railo, jonne humahtaisin. Eikä sitä olisi voinut mitenkään estää. Ennen viime syksyä minulla ei ollut harmaintakaan aavistusta miltä tuntuu fyysinen ahdistus tai paniikkikohtaus ja jos ollaan rehellisiä niin en missään vaiheessa elämääni voinut kuvitella itse kärsiväni mistään sellaisesta – en edes ”uskonut” paniikkikohtauksiin, jos ymmärrätte mitä tarkoitan?

No nyt tiedän, että sieltä kuilusta pääsee pois ja tiedän miten se tapahtuu. Ylös kiipeäminen ei tapahdu yhdessä yössä ja kaikki sinne pohjalle heitetyt apuköydet tulevat tarpeeseen. Olen niin kiitollinen kaikesta viime syksyllä saamastani avusta ja tuesta, että toivoisin voivani auttaa edes yhtä ihmistä kertomalla omia kokemuksiani. Postauksen yhteistyökumppani on yksityisiä terveyspalveluita tarjoava Mehiläinen.

sad1

Vanhempani ovat olleet yhdessä käytännössä koko elämänsä. Äitini oli 14-vuotias, kun hän tapasi isäni ja siitä asti he ovat jakaneet kaiken. Olen aina ihaillut vanhempieni parisuhdetta ja meidän kotona on aina ollut niin paljon rakkautta. Ajattelin luonnollisesti myös itse kulkevani vanhempieni viitoittamaa tietä ja viime kesään asti ajattelin, että eroaminen ei ole minun maailmassani mahdollista. Niin vain kuitenkin asiat menivät siihen pisteeseen, että se lopulta oli ainoa vaihtoehto.

Eropäätöksen myötä jouduin tarkistamaan omat arvoni ja nehän menivät siinä rytäkässä kokonaan uusiksi. Tunsin itseni niin epäonnistuneeksi ja samalla surin myös sitä, että tuotan valtavan pettymyksen omille lapsilleni, vanhemmille ja niin monille muillekin ihmisille. Niin päädyin kuiluun. Niihin aikoihin epäilin vahvasti, että selviänkö eteenpäin ollenkaan.

sad2

”Mene terapiaan!” on ehkä yksi ärsyttävimmistä lauseista ikinä. Nuo sanat kuullessani itselleni tuli heti vastareaktio, että en muuten varmasti mene. No, menin kuitenkin ensin lääkäriin ja sitä kautta myöhemmin terapiaan, sillä omat konstini eteenpäin pääsemiseksi alkoivat käydä vähiin. Oma selviytymiskeinoni (ja supervoimani) on puhuminen ja sitä teinkin koko syksyn. Puhuin ystävieni, sisarusten, sukulaisten ja vanhempieni kanssa aivan valtavasti. Ero alkoi myös samalla konkretisoitua kun syksyllä myytiin asunto, muutimme erilleen ja aloitimme uudenlaisen elämän. Aloin huomaamaan, että pärjään sittenkin, mutta samalla jatkoin silti asioiden käsittelemistä eli puhuin, puhuin ja puhuin. Ja puhun muuten vieläkin.

Viime viikolla tapasin Mehiläisessä psykologi, pari-, seksuaali- ja perheterapeutti Pirjo Kiiskilän. Jännitin tapaamista vähän etukäteen, sillä pelkäsin jotenkin kummasti avautumisen myötä ajatuvani syville vesille. Pirjo otti minut vastaan ihan tavallisena asiakkaana ja minulle varatut 90 minuuttia meni yhdessä silmänräpäyksessä. Löysimme Pirjon kanssa helposti yhteyden, joten hänelle oli helppo kertoa kaikesta.

Mielestäni tekee hyvää edelleenkin käsitellä eroon liittyviä asioita, että voin varmasti aloittaa puhtaalta pöydältä, kun uusi suhde tulee ajankohtaiseksi. Olen myös tässä puolen vuoden aikana oppinut itsestäni paljon uutta. Ajan kuluessa asiohin saa etäisyyttä ja ne näkee myös eri tavalla. Haluan myös tarkistella vanhaa suhdetta; mikä meillä meni pieleen ja miksi, koska kukapa haluaisi tehdä samat virheet toistamiseen?

Mietin itsekin aluksi, että onko parisuhdeterapiaan mitään järkeä mennä yksin. Kiiskilä kertoi, että monikin tulee eron jälkeen käymään läpi omia tunteita yksin ja jotkut yhdessäkin. Lasten kannaltakin voi olla hyödyllistä tulla selvittämään asiat eron jälkeen, niin että kaikki sujuisi mahdollisimman hyvin jatkossa. Jos ex-puolison perään jää kovasti haikailemaan, niin siihenkin saa apua terapiasta. Kuulostaa omasta mielestäni erittäin järkevältä.

Terapeutille voi mennä juttelemaan myös jos vain itsestä tuntuu siltä. Terapeutti pystyy näkemään asiat ulkopuolisena asiantuntijana kokonaisvaltaisemmin ja parhaimmillaan terapia nopeuttaa erosta ylipääsemistä. Pirjo kiteytti tämän hyvin;  terapian avulla saa jätettyä vanhat asiat taakse ja pääsee jatkamaan taas eteenpäin. Terapia ei ole tietenkään mikään suora oikotie onneen, mutta omien kokemusteni mukaan se tuntuu apuköydeltä, mitä kuilun pohjalta pääsemiseksi tarvitaan.

sad3

Pelkäsin ihan turhaan terapiaan menemistä, sillä lähdin Mehiläisestä mieli kirkkaampana ja taas vähän vahvempana. Enkä malttaisi odottaa, että tapaan Pirjon taas uudelleen. Jos teillä on mitä tahansa kysymyksiä tähän liittyen, niin laittakaahan vain tulemaan – koitan vastata parhaani mukaan. 

-Maj

Suositellut postaukset

23 Comments

  1. Rena 18.3.2018

    Kudos to you you started the therapy!
    xx from Bavaria/Germany, Rena
    http://www.dressedwithsoul.com

    Vastaa
  2. S - beauty of life 18.3.2018

    Terapia on parasta ikinä mitä mulle on tapahtunut <3

    Vastaa
    • Maj 19.3.2018

      Mukava kuulla, että terapiasta on ollut apua sulle :) Ihanaa kevättä sinne :*

      Vastaa
  3. Pauski 18.3.2018

    Voi että! Kirjoituksesi olisi hyvin voinut olla omasta kynästäni lähtöisin. Avioero 17 vuoden ja kolmen lapsen jälkeen oli jotain sellaista, jita en edes villeimmissä unissani olisi uskonut tapahtuvan, mutta totta siitä tuli. Kokemus teki melko nöyräksi ja pakotti tarkastelemaan elämää aivan uusista näkökulmista.

    Vastaa
    • Maj 19.3.2018

      Näinhän se on ja nyt sitten taas vähän vahvempana eteenpäin, eikö niin? Kaikkea hyvää sinne <3

      Vastaa
  4. VS 18.3.2018

    Olisi mukava tietää, miten konkreettisesti tiesi eteni kohti terapiaa? Eli siis, kävitkö julkisen terveydenhuollon puolella ensin ja jos, miten kauan ne käynnit kestivät? Jos taas et, kiinnostaisi tietää paljonko terapia maksaa ja miten kauan jatkuu? Toki tämä on varmasti yksilöllistä mutta voiko jo muutama kerta auttaa kun puhutaan terapiasta?

    Vastaa
  5. Nainen 30v 18.3.2018

    Jos olet kerran ollut terapeutin luona On se mielestäni vielä vähän kaukana terapiasta. Tästä paistaa kaupallisuus… mutta hienoa jos olet mennyt ja saanut Kipinän. Itselleni terapia on tehnyt niin hyvää ja tasoittanut koko elämää.joku muu kykysyi terapian reitistä. Jos oikein ymmärsin niin tässä tapauksessa se oli tarjottu käynti (kaupallinen yhteistyö).
    Itse hsin lähetettä terveysaseman ksutta. Tehtiin lähete psykiatrian polille josta se palautettiin ja ja suositeltiin masennuslääkettä (en ollut masentunut). En suostunut lääkkeitä ottamasn joten hakeuduin yksityiselle psykiatrille jossa kävin 3 kertaa ja 3 kerralla hän teki lähetteen kelan psykoterapiaan (+oma hakemus) ja suhisten meni läpi ja myönnettiin vuosi tuettua terapiaa. Älkää siis ihmiset luovuttako;)

    Vastaa
    • VS 18.3.2018

      Kiitos tästä kommentista. Helpottaa tietää että Kelan psykoterapiaan on muitakin väyliä kuin usean kuukauden arviontijakso julkisessa terveydenhuollossa, joka ei välttämättä sovi kaikille.

      Vastaa
  6. Tuuli 18.3.2018

    Hienoa kuulla että sait ja otit vastaan apua, ja pääsit uuteen alkuun!

    Vähän tietysti latistaa tärkeää ja painavaa sisältöä että se tehdään kaupallisen hyödyn takia :( Senkin uhalla että lyttäät, kysyn onko kerrassaan mitään niin vakavaa aihetta jota ei alistettaisi yhteistyölle? Kaunista kevään jatkoa kuitenkin :)

    Vastaa
    • Maj 19.3.2018

      Moikka Tuuli! Mun on tosi vaikea ymmärtää, että mitä haet takaa? En itse ajattele, että kaupallinen yhteistyö -merkintä jotenkin tekisi tästä tekstistä erilaisen tai huonomman, päinvastoin. On hienoa, että sain tukea Mehiläiseltä tämän tekstin kirjoittamiseen.

      Vastaa
  7. Laura 18.3.2018

    Itsekin pitkän terapian käyneenä voin sanoa, että kerran tai kahdesti ei vielä auta pitkässä juoksussa, oma terapiani kesti 8 vuotta ja sen tien käyneenä elämä on monin verroin parempaa tänä päivänä. Toisinaan lueskelen näitä blogitekstejä (siis muidenkin kuin sinun) vähän surullisella mielellä, sillä monien teksteistä paistaa läpi sellainen ”hukassa oleminen”, toisinaan kaikki on yhtä juhlaa ja sitten taas toisinaan ollaan ihan toisessa laidassa. Sinun blogiasi alusta asti seuranneena olen huomannut, että lastesi ollessa pieniä, osasit jotenkin nauttia elämästä enemmän, vaikutit tasapainoiselta ja elämäsi tuntui olleen hyvää. Nykyisin teksteissäsi on paljon muun muassa kirjoitusvirheitä (joita ei ennen mielestäni ollut), postauksesi on liian usein kaupallisia yhteistöitä ja olen huomannut, että tekstit ovat alkaneet muistuttaa hyvin paljon Sanni Trishinin blogitekstejä.
    Aina kuitenkin kaikki ne, jotka antavat muuta kuin positiivista palautetta, lynkataan, mistä syystä en ole koskaan viittinyt aikaisemmin asioista kommentoida. En siis halua sanoa millään pahalla, vaan rohkaista hakeutumaan psykoterapiaan ja käymään asiat perusteellisesti läpi. Näin saat elää vielä parempaa elämää tulevaisuudessa <3. Ihanaa kevättä ja kaikkea hyvää!

    Vastaa
    • Maj 19.3.2018

      Moikka Laura!

      Itse ajattelen, että ihmisillä on erilaisia ongelmia, tilanteita ja avuntarpeita. Toiselle jo muutaman kerran terapia voi olla oikeinkin riittävä ja auttaa elämässä paljon eteenpäin kun taas joku toinen voi tarvita useamman vuoden säännöllistä terapiaa. Ei varmasti tässäkään ole vaan yhtä ainoaa oikeaa vaihtoehtoa vai mitä tuumaat? Hienoa, että sait apua terapiasta ja kiva kuulla, että elämäsi on mallillaan nyt. Mitä omaan terapian tarpeeseeni tulee, niin luulen kuitenkin tietäväni sen parhaiten itse ja toki myös kuuntelen terapeuttini mielipidettä.

      Kannattaa muistaa, että tämä blogi ei ole koko elämäni, eikä asiat ole niin mustavalkoisia. Blogi oli tosi erilainen kun lapset olivat ihan pieniä ja kyllä, olin silloin tosi onnellinen, mutta niin olen nytkin. Olet myös oikeassa siinä että postauksissa on nykyään enemmän kirjoitusvirheitä ja ne harmittavat itseänikin. Ennen Miika toimi kielipoliisinani, mutta nyt tekstejäni ei oikolue kukaan. Nyt siis tiedät, mistä ne johtuvat. En itse osaa verrata tekstejäni Sannin kirjoituksiin, mutta varmasti niistä löytyy paljon samanlaista pohdintaa, koska ollaan käyty läpi samanlaista elämänvaihetta.

      Kiitos kommentistasi ja mukavaa kevättä sinnekin!

      Vastaa
  8. Jonna 18.3.2018

    Kaupallinen yhteistyö. Postauksen perimmäisenä tarkoituksena on siis tuottaa taloudellista hyötyä sinulle / asennemedialle / mehiläiselle / mainitsemallesi terapeutille. Valjastat (sinun) mielenterveysongelmat, avioeroon liittyvät ongelmat ja terapian tarpeen kaupalliseen käyttöön. Uskomatonta.

    Vastaa
    • Maj 19.3.2018

      Me ajatellaan vähän eritavalla, mutta ymmärrän kyllä mitä haet takaa. Tästä aiheesta ei ollut helppoa kirjoittaa, enkä tiedä olisinko pystynyt tai osannut tehdä sitä ilman tätä yhteistyötä.

      Vastaa
    • Jenni 20.3.2018

      Itsekin vuosia terapiassa käyneenä, koen että tämä postaus on nimenomaan positiivinen juttu, koska se tuo lukijoille sellaisen olon, ettei terapiassa käyntiä tarvitse hävetä, vaan että se on aivan normaalia. Kenties tämän postauksen ansiosta joku apua tarvitseva rohkaistuu sitä hakemaan. Tuosta kaupallisuudesta vielä, näen tämän postauksen vähän samanlaisena kuin minkä tahansa muun mainoksen, joka mainostaa terapiapalveluita, niidenkin tarkoituksena on varmasti tuottaa voittoa yritykselle. Mainontaa on joka alalla, miksei siis myös terapiapalveluita voisi mainostaa? Taloudellisen hyödyn lisäksi mainokset lisäävät tietoisuutta palveluista, ja näin voivat helpottaa mielenterveysongelmien kanssa kamppailevia hakeutumaan terapiaan.

      Vastaa
  9. Mimmu 18.3.2018

    Itselleni teksti jäi kovin pinnalliseksi ja etäiseksi, aika kaupalliseksi. harmi, odotin tätä kirjoitusta kovin paljon ja jotain sellaista, mihin tarttua kiinni. Toki aihe on sinulle yksityinen ja varmasti vaikea, mut valitettavasti tämä kirjoitus ei oikein antanut mitään.

    Vastaa
  10. Iikkku 18.3.2018

    Moikka Maj, rohkeasti kirjoitat vaikeasta aiheesta, hienoa! Erosin itse 11 vuoden suhteesta lähes tasan kaksi vuotta sitten. Kävimme eksän kanssa muutamia kertoja pariterapiassa ennen eroa ja vielä viimeisen kerran seuraavana päivänä eropäätöksestä, koska varattua aikaa ei olisi enää voinut perua. Jälkikäteen ajatellen tämä oli erittäin hyväksi meille molemmille. Vaikkei suurta riitaa ollutkaan, niin asioista oli kuitenkin helpompi keskustella terapeutin kysymysten avulla. Terapeutilta saatujen neuvojen perusteella olen myös yrittänyt välttää aiempia virheitäni uudessa suhteessani. Olen myös miettinyt, että voisin käydä kerran tai pari vielä nyt muutaman vuoden jälkeen juttelemassa. Ihan juurikin siksi, että haluan pitää itsestäni huolta ja jättää mahdolliset vielä mukana kulkevat painolastit unholaan, etteivät ne rasita uutta suhdettani. Olen onnekseni saanut lapsuudesta vahvan perusturvallisuuden tunteen ja koen, että en tarvitse mitään vuosien terapiaa. Silti muutamat kerrat silloin tällöin tekevät varmasti kenelle tahansa hyvää elämän kriisien käsittelyssä. Tsemppiä ja aurinkoista kevättä! Ihanaa, että voit jo paremmin ❤️

    Vastaa
    • Maj 19.3.2018

      Sä sanoit mun ajatukset ääneen, siis vitsit. Koen, että mulla on ihan mielettömän upea tukiverkosto ympärilläni ja lapsuuteni on kaikinpuolin ollut hyvä ja onnellinen. Juuri nyt omassa elämässäni menee mukavasti, mutta haluan silti käydä asiat läpi huolella, niin että jatkossakin menisi.

      Kuulostaa muuten siltä, että asiat meni sun kohdalla juuri niinkuin niiden kuuluukin. <3

      Vastaa
  11. Iitu 19.3.2018

    Hyvä, että kirjoitat terapiasta. Monella on korkea kynnys mennä terapiaan, jospa tämä kirjoitus madaltaa kynnystä.

    Vastaa
  12. Julia 19.3.2018

    Kiitos, että kirjoitat avoimesti näin yksityisestä ja henkilökohtaisesta aiheesta isoon, paljon ihmisiä tavoittavaan blogiisi. En näe kaupallisuutta tässä mitenkään negatiivisena asiana, aiheen valinta yhteistyöhön on lienee ollut loogisesti eniten viimeaikoina mielen päällä ollut aihe.

    Toivon että moni uskaltautuu hakeutumaan terapiaan ja sen tabu hälvenisi juuri sen myötä, että näistä asioista kirjoittaa nimekkäät bloggaajat. Sillä ei ole väliä, onko teemaa käsitelty yhteistyön merkeissä vai ei, kun tärkeintä on, että aiheesta puhutaan.

    Ei ollut varmasti helppo postaus kirjoittaa, kiitos että jaoit tämän ja ihanaa viikkoa sinulle. <3

    Vastaa
  13. Maria 20.3.2018

    Kyllä kertakin joskus riittää. Kävimme rankkojen lapsettomuushoitojen tuoksinassa varmistamassa, että minkä takia yhdessä ollaan (=toistemme, ei lapsen saamisen takia) ja mitä pelkoja meillä on, jos lasta ei tule (= että menettäisi toisen viereltään). Saatiin hyvä fiilis molemmille ja yhteiset askelmerkit tulevaan. Helpotti, kun molemmat tajusivat, ettei olla vaan suorittamassa lapsentekoa yhdessä vaan yhdessäolon ydin oli todella minun ja mieheni yhdessäolo. Vähän eri teemasta kuin ero, mutta uskon, että silloinkin käynti tai useampi auttaisi jäsentämään tulevaa… tsemppiä sinulle Maj!

    Vastaa
  14. Maaria 20.3.2018

    Terapia alkaa yleensä arviointien jälkeen, jolloin on yhdessä mietitty ja suunniteltu tulevaa hoitojaksoa. Terapia on tiivistä ja usein pitkäkestoista (1 v>). Kerran tai parin juttelukäynti ei liene terapiaa sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka muutamastakin käyntikerrasta esim. psykologin luona voi olla iso hyöty. Aina tuo ajatus ”terapeutille voi myös mennä juttelemaan, jos vain tuntuu siltä” ei kyllä toteudu. Voi olla, että sopivaa terapeuttia joutuu odottamaan ja jonottamaan. Terapia on sitovaa ja haitallisten ajatusmallien muuntumiseen tähtäävää toimintaa.

    Vastaa
  15. Arkeni estetiikkaa 22.3.2018

    Rohkeaa tekstiä sinulta :) Oli se kaupallista tai ei, niin mielestäni on hienoa että näistä asioista uskalletaan julkisuudessakin puhua. Ymmärrettävää toki ettei omia henk.kohtaisia asioita halua välttämättä mediassa niin ruotia, mutta anyway tämä oli rohkea askel <3 Voimia sinne!

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *