*Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia & Mehiläinen

Kymmenen vuotta kestäneen parisuhteen päättymisen jälkeen mielessäni ei ensimmäisenä pyörinyt uusi suhde. Toki sekin on mahdollista, että uusi suhde olisi valmiina odottelemassa jo ennen eroa, sillä rakkaus ei tiedettävästi katso aikaa tai paikkaa. Näin jälkikäteen olen tyytyväinen, että lähdin suhteesta omilleni ja käsittelin eroon liittyvät asiat läpikotaisin. Voin aloittaa ihan puhtaalta paperilta uuden ihmisen kanssa, kun se tulee ajankohtaiseksi.

Eron jälkeen ajattelin olevani monella tapaa viallinen, minkä takia koin, että en varmasti ikinä kelpaisi kenellekään. Eipä sillä, että meistä kukaan olisi täydellinen, mutta tunsin olevani omine vikoineni ihan liikaa. En tiedä mistä se fiilis kumpusi niin vahvana, mutta siltä se vaan tuntui. Tunnistaako kukaan teistä tätä tunnetta?

mehiläinen terapia

Kuvittelin, että maailmassa ei ole sellaista tyyppiä, joka olisi minua varten – tai minä häntä varten. Niihin aikoihin juttelin näistä ajatuksistani useammankin ihmisen kanssa ja heitä vaan hymyilytti koko juttu. Sain kuulla, että en ole vielä tavannut puoliakaan ihmisistä ja eiköhän niitä potentiaalisia vaihtoehtoja ala ilmaantumaan myöhemmin, kun aika on oikea? Tuijotin hölmistyneenä takaisin ja väitin vastaan, ei ikinä tule yhtään ketään mun elämään. Nyt tavallaan tiedän, että olin niin väärässä. Gasellitkin tietävät; Tiet ei koskaan hiljene tyystin. Ja aina tulee uusii ohi ajavii. 

uusi parisuhde

Ystäväni muotoili asian näin; olet kuin peili ja vedät puoleesi samanlaisia ihmisiä. Kun voit hyvin ja olet tyytyväinen omaan elämääsi, niin se näkyy ja sinun elämääsi on tulijoita. Vieläpä sellaisia jotka eivät vie mitään pois vaan päinvastoin, tuovat tullessaan siihen vielä lisää sitä jotain hyvää. Tämä ei varmasti ole mikään yksi ja ainoa totuus, mutta haluan uskoa, että me ihmiset vedämme puoleemme samoilla taajuuksilla olevia tyyppejä. Uskon myös negatiivisten fiilisten näkyvän. Toivottomuus ainakin huokuu – se on luontaantyötävää ja jos uskot, ettei kukaan tule koskaan ymmärtämään sinua tai ajatuksiasi, vedät puoleesi sellaisia ihmisiä, jotka eivät tosiaankaan ymmärrä sinua.

eron jälkeen uusi parisuhde

Viimeisellä Mehiläisen terapiakäynnilläni koin, että vanha parisuhteeni on käsitelty, eikä minulla ole tarvetta siitä puhua juuri nyt enempää. Kuten jo sanottua; meillä Miikan kanssa toimii asiat hyvin ja olemme hyvä tiimi lastemme vanhempina. Psykoterapeutti Pirjo Kiiskilästä on ollut hurjasti apua ja hän on muutenkin ihan mielettömän hyvä tyyppi! Olen oppinut näkemään asioita eri kulmista ja tehnyt monia oivalluksia hänen avullaan. Halusin ehdottomasti käyttää viimeisen terapiakerran puhumalla tulevasta.

Pohdin millaisia asioita minä toivoisin mahdolliselta uudelta kumppaniltani tai parisuhteelta. Näitäkin asioita on varmasti hyvä mietiskellä ennakkoon, mutta mitä tapahtuu sitten kun se rakkaus osuu kohdalle? Lentääkö toivomuslista roskikseen? Rakastumisvaihe kestää tutkitusti noin puolesta vuodesta maksimissaan kahteen vuoteen ja sen jälkeen yleensä arki astuu kuvioon. Onko taas aika kaivaa lista roskakorista, kun toista ihmistä ei enää tarkastele vaaleanpunaisten lasien läpi? Mitä tapahtuu jos rakastumisvaiheen loputtua huomaa, että eihän se uusi suhde vastannutkaan yhtään omia toiveita, ei edes niitä muutamia?

terapia5ero ja uusi suhdeparisuhdeterapia

Keskustelimme Pirjon kanssa lopuksi vielä tovin defensseistä eli ihmisten omista suojamuureista. Toista ihmistä ei voi täysin kohdata, jos ei ole valmis laskemaan omaa puolustusta – kun sen tekee, niin antaa toiselle kaikki mahdollisuudet haavoittaa ja pahasti.

Mietin että, olisinko itse valmis? Olenko jo niin vahvasti omilla jaloillani, että uskaltaisin antaa toiselle sen mahdollisuuden, ottaisinko riskin? Uskoisin olevani valmis, sitten jos kun se hetki tulee. Jos tuleekin pahasti takkiin niin tiedän nyt, että siitäkin selvitään. 

-Maj

10 Comments

  1. Milla 6.5.2018

    ❤️

    Vastaa
    • Maj 6.5.2018

      Sydämiä sinnekin x 100!

      Vastaa
  2. Lilian 6.5.2018

    En edes vaivaudu lukemaan kappaletta pidemmälle koska tiedän nin monia jotka miettivät ja miettivät ja kuka sopii ja kuka ei ja mitä haluaa ja mitä ei. Se kun ei elämä mene niin, että just sulle sopivaa etsimällä löydät. Saatat rakastua ihmiseen, johon et olisi voinut koskaan kuvitella rakastuvasi.

    Asioissa vellominen ei kannata. Tulee jos on tullakseen piste.

    Vastaa
    • Maj 6.5.2018

      No, ehkä olisi kannattanut lukea – olisit huomannut, että mulla on samantapaisia ajatuksia :)

      Vastaa
  3. Pike 6.5.2018

    Juuri tänään olen miettinyt kirjoittamiasi asioitasi ja vellonut itsesäälissä…Ajatuksesi kirkasti päiväni. Etenkin ”Toivottomuus ainakin huokuu-se on luontaantyöntävää.” Mietinkin, että olenko ollut toivoton. Kenties ja se onkin ehkä työntänyt ihmisiä kauemmaksi. Ja usein olen miettinyt, miten vaikeassa elämäntilanteessa rauhottuisin, uskoisin itseeni ja olisin ihmisten kanssa, ilman että tarvitsisi feikata. Paha olo kun näkyy ulospäin. Juuri sen takia,kun on vaikeaa on vaikeaa olla ihmisten kanssa. Sinua luetaan kuin avointa kirjaa ja katseet kertovat paljon.

    Vastaa
  4. Lotta 6.5.2018

    Miten ihana ja tsemppaava kirjotus! Samoja asioita olen itsekin miettinyt välillä edelleen ja riittämättömyyden tunne ihmissuhteissa on välillä valtava ja mantra ”kuka muhun rakastuis” on välillä liiankin usein mielessä , vaikka oman suhteen loppumisesta on jo hiukan enemmän aikaa. Ehkä olisi aika vihdoin laskea suojamuurit alas ja ottaa vastaan mitä on tullakseen. Kaikesta tosiaan selviää, vaikka kävisikin todella syvissä vesissä. Peilivertaus on aika osuva, jota on pakko alkaa hyödyntämään. Hyvää kesän odotusta, blogisi on inspiroiva! 😊

    Vastaa
  5. Irene 6.5.2018

    Juuri samoja olen itse tänään miettinyt. Kun ystävät ympärillä ovat onnellisesti suhteessa, naimisissa ja saavat lapsia, itse muutun jollain tavalla toivottomammaksi. Entäs jos itselle ei ikinä satu kohdalle sitä, jonka kanssa tekisi kaiken saman?

    Olen todennutkin, että omat defenssimekanismini estävät enää päästämästä ketään lähelleni, kun olen yhen erittäin kipeän eron käynyt läpi. Suhteen aikana laskin puolustustani ja sain pahasti siipeeni. Mutta jos elämässä ei anna mahdollisuutta toiselle, ei saa itsekään kokea mahdollisuutta kaikkeen hienoon.

    Nämä ajatukset päässäni aion antaa mahdollisuuden myös sellaisille tyypeille, jotka eivät normaalisti omaan silmääni osuisi.

    Kiitos hyvästä blogistasi! Olisi mielenkiintoista kuulla lisää eron jälkeisiä mietteitäsi ja vähän koostetta siitä, miten erosta toivuit.

    Vastaa
  6. jenni 6.5.2018

    Olisi ollut kiva lukea otsikonkin mukaisia ajatuksia millaisesta parisuhteesta sitten haaveilet kun aika on oikea? Kiva kuulla, että exän kanssa asiat hoituu hyvin :)

    Vastaa
  7. Maikki 7.5.2018

    Maj, upea teksti. Näitä tällaisia elämänmakuisia on mahtava lukea. Olet hurmaava nainen, sinut tullaan viemään käsistä. Kaikkea hyvä!

    Vastaa
  8. Jenni 8.5.2018

    Sun tekstistä sai tsemppiä jatkoon ja tunteen siitä, että on muitakin, joiden ajatukset uivat samoissa vesissä kuin itselläni tällä hetkellä. Olen juuri eronnut kolmikymppinen ja asetelma on tosiaankin se, että muut pariutuvat ja perheellistyvät ympärilläni – ja itse kamppailen erotuskassa ja varmaan ikäkriisissäkin. Odotan kiihkeästi sitä päivää, että olisin taas tyytyväinen itseeni ja elämääni. Tällä hetkellä tuntuu, että ”en löydä koskaan ketään”, mutta ehkä on vielä toivoa. Joskin en tiedä, joudunko vielä jossain kohta joustamaan tavoitteistani löytää 1) minua vanhempi 2) vielä lapseton ja 3) naimaton mies rinnalleni. (Kohdat 2 ja 3 siksi, että haluaisin kokea nämä asiat hänen kanssaan yhdessä ensikertaa.) Mutta tik-tak, aikaa kuluu ja toivo hupenee. Yritän silti päivä kerrallaan positiivisena eteenpäin. Ehkä onni löytyy vielä mullekin.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *