*Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia & Somersby

Viime viikolla valmistauduin reissuun, pakkasin laukkuani tietämättä minne olin edes menossa. Vasta lentokentälle päästyäni määränpää selvisi, lentolipussa luki Ivalo! Yksin en kuitenkaan ollut lähdössä Lappiin vaan Somersby oli järjestänyt matkaseurakseni matkakohteesta ja tulevien päivien ohjelmasta aivan yhtä tietämättömät ystäväni; Jonnan, Artun ja Vienan. Ennen lähtöä olimme kaikki saaneet vinkkiä siitä, mitä suurinpiirtein kannattaisi pakata mukaan sekä muutaman ennakkotehtävän, joihin palaan myöhemmin.

Olin tosi utelias reissuohjelman suhteen, mutta meille ei paljastettu mitään, etenimme  aina yksi steppi kerrallaan. Näin jälkikäteen ajateltuna tietämättömyys oli ihan mieletön mahdollisuus; pystyin olemaan läsnä hetkessä, eikä mun tarvinnut stressata etukäteen tulevaa, sillä eihän minulla ei ollut harmainta aavistustakaan mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan.

Pitäisi harjoitella hetkessä elämistä arkielämässäkin, varmaan meidän kaikkien? Toki normaalisti täytyy suunnitella tulevia päiviä ja viikkoja, hankalahan se olisi tehdä kaikkea ihan spontaanisti, mutta stressaaminen ei ainakaan auta yhtään mitään. Ja vaikka miten huolellisesti suunnittelisi, niin jokainen arkipäivä pitää sisällään ainakin pieniä yllätyksiä – ja hyvä niin. 

lasi-iglu
Seikkailu lapissa

Ivalon lentokentältä matka jatkui kohti Sodankylää ja perillä Kakslauttasessa selvisi, että saamme yöpyä lasi-igluissa. Kaikki me olimme ihan täpinöissämme lasi-igluista ja reissu sai heti hyvän startin!

Tuntui, että reissu kesti paljon pidempään kuin se todellisuudessa kestikään, sillä valmistautuminen alkoi jo hyvissä ajoin. Pohdimme etukäteen omia pelkojamme sekä heikkouksistamme ja saimme Jonnan kanssa tehtäväksemme kirjoittaa toisillemme kirjeet. Kirjeissä annoimme toisillemme vinkkejä siitä, millaisissa asioissa toinen voisi tsempata tai miten asioita voisi tehdä ja nähdä eri tavalla.

Jonnan minulle kirjoittamassa kirjeessä oli paljon sellaisia asioita, joita olen itsekin miettinyt. Olen oppinut itseäni kahdeksan (vai seitsemän, kuka niitä laskee?) vuotta nuoremmalta ystävältäni paljon, hänen positiivinen ja iloinen elämänasenteensa on yksi sellaisista asioista, joita hänessä ihailen. Oletteko uteliaita kirjeidemme sisällön suhteen?

Tässä niiden pointit tiivistetysti; Jonna kehotti minua hengittelemään ja laskemaan kolmeen hankalissa ja epämiellyttävissä tilanteissa ja minä puolestaan kehotin häntä rohkeasti menemään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle kokeilemaan uusia juttuja.

somersby_3husky hiking

Kirjeiden lukemisen jälkeen pääsimme Jonnan kanssa ihastelemaan Lapin upeita maisemia husky hikingin merkeissä. Supersuloiset huskyt, kaimani Mari ja hellyyttävän kömpelö Vinku, olivat täynnä energiaa ja me Jonnan kanssa yritimme lähinnä pysytellä koirien perässä. Testasin puhelimeni vedenkestävyyttä menomatkalla, sillä minä ja vyötärölle kytketty kaimani oltiin molemmat niin meno päällä, että onnistuin tiputtamaan puhelimeni puron pohjalle. Hyvinhän se toimi uintireissun jälkeenkin.

Nautimme kovasti haikkauksesta sekä upeista näkymistä ilta-auringon paistellessa. Pysähdyspaikalla hörpimme kuumaa mehua, tietysti kuksasta. Uskon Lapin näyttäneen meille kaikista parhaat puolensa tuolla reissulla – aloin heti alkuvaiheessa ymmärtää mistä lappifiilistelyssä oikein on kyse.

seikkailu lapissasomersby_6

Reissun aikana kävimme koko jengillä pitkiä keskusteluja työstämme ja elämästä yleensäkin. Opimme niin itsestämme kuin toisistammekin uusia asioita, on todella tärkeää saada asioihin välillä uuttakin näkökulmaa. Omassa mielessäni olin ajatellut, että en ole mikään heittäytyjä tai missään nimessä se ryhmän rohkein tyyppi, mutta kyllähän minussa sittenkin pieni haasteita rakastava seikkailija asuu.

mustarttu ja magicpoks

Somersbyltä meitä rohkaistiin heittäytymään ja antamaan ohjat hetkeksi toisten käsiin. Reissun tarkoituksemme oli myös nauttia lapista ja keskittyä kiireettömään yhdessä oloon. Somersbyllä halutaan nähdä asioista ne hyvät puolet ja kannustetaan olemaan avoin uusille kokemuksille. Reissun edetessä aloin ymmärtää mistä kaikessa oli kyse ja miksi olimme juuri lapissa. Kaikki on tosi pitkälle kiinni omasta asenteesta ja haastavatkin asiat kannattaa ottaa posin kautta – siinä ei menetä yhtään mitään!

somersby_10somersby_11somersby_12

Ohjelmassa oli haikkauksen lisäksi saunomista, revontulijahtia sekä kullanhuuhdontaa. En ole koskaan aikaisemmin huuhtonut kultaa ja enkä tiedä olisinko koskaan tullut edes kokeilleeksi sitä, jos en olisi lähtenyt reissulle mukaan. Jokatapauksessa, hauskaa oli ja me ihan oikeasti jopa löysimme kultaa. Saimme huuhtomamme hippuset pienissä, söpöissä, lasiputeleissa kotiinviemisiksi.

jonnamaista ja magicpokssomersby

Kuvat – Jonna, Viena, Arttu sekä Tiko Lasola

Isot kiitokset upeasta matkasta Somersbylle, ihanaa, että halusitte mukaan juuri minut. Kiitos myös Jonna, Arttu ja Viena, että sain jakaa nämä kokemukset teidän kanssa. Ja Jonna, lupaan harjoitella hengittämistä ja kolmeen laskemista tulevaisuudessa.

Olen aina sanonut kaikille, että vihaan yllätyksiä, mutta tämän kokemuksen jälkeen en ole enää niin varma siitä – ehkä uskallan vielä joskus toistenkin hypätä pois kuskin paikalta ja nauttia vaan kyydistä! 

-Maj

Hei, muistittehan, että Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholia ei saa kommentoida, muut kommentit lämpimästi tervetulleita.

Täällä ollaan vietetty rauhallista viikonloppua, nukuin perjantain ja lauantain välisenä yönä pidempään kuin aikoihin. Kunnolliset yöunet ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys minulle. Viimeisen vuoden aikana olen liian usein herännyt aamuisin väsyneenä sekä turhaantuneena, koska en ole saanut nukuttua kunnolla. En, vaikka olisin mennyt sänkyyn ajoissa ja tehnyt muutenkin parhaani saadakseni riittävän pitkät sekä rauhalliset yöunet.

Olin niin super onnellinen herätessäni eilen kunnolla levänneenä, eikä ollut yhtään huono omatunto, vaikka koisailin miltei kellon ympäri – ilmeisesti todella tarvitsin sitä. Viime yö ei ollut ihan niin hyvä, mutta olo on kuitenkin ihan energinen. Lapinreissun ja Helsingin seikkailujen jälkeen kaipasin niin kovasti omaa sänkyä. Haaveilin myös rauhallisesta metsäkävelystä ihan yksinäni ja senkin sain eilen toteutettua. Ilta menikin sitten ystävien sohvannurkassa tyytyväisenä köllötellen.

luonto1luonto2

Tämä syksy ei ole vielä missään vaiheessa tuntunut pahalta tai ahdistavalta – mietinkin eilen metsässä kuljeskellessani, että kaikki tuntuu olevan balanssissa. Ainahan sitä joitain pieniä huolia on ja sellaista, mutta vatsanpohjassa ei ole sitä outoa möykkyä, mikä mulla syksyisin usein on ollut. Muistelin myös viime syksyä, se oli varmasti yksi rankimmista ajanjaksoista elämässäni – ja siitäkin selvittiin. Mietinkin, että miten voisin auttaa niitä, jotka syystä tai toisesta tällä hetkellä kipuilevat sen möykkyolon kanssa? Mitkä asiat ovat auttaneet itseäni silloin kun mieli on ollut maassa?

luonto3luonto4

Yksinkertaisesti ovesta ulos lähteminen on aina auttanut. Se helpottaa, kun näkee maailman jatkavan kulkuaan tavalliseen tapaan, vaikka oma mieli onkin jumissa ja ajatukset kiertää kehää. Kävelin usein metsässä viime syksynä, yksin ja lasten kanssa. Metsässä on helpompi hengittää ja ahdistuksen tunne hellittää, ainakin vähän. Mun mielestä on ihana käydä samoissa tutuissa paikoissa ja huomata luonnosta kuinka vuodenajat vaihtuu. Nyt ruska alkaa olla kai kauneimmillaan ja kohta ei osaa enää sanoa, onko syksy vai jo talvi.

luonto5

Tämän kuluneen vuoden aikana olen opetellut olemaan yksin ja olen myös oppinut pitämään siitä, nykyään jo osaan välillä jo kaivata sitä. Vuosi sitten olin aivan varma, että en tule koskaan pärjäämään yksin, joten tässähän on menty tosi paljon eteenpäin. Yksinäisyys ja yksin oleminen ovat tietysti kaksi ihan eri asiaa – en tunne oloani yksinäiseksi, vaikka olen vain itsekseni. Toisinaan lapsista erossa ollessani tulee ihan valtava ikävä, mutta sen kanssa oppii elämään. Ikävä on kuitenkin minun mielestäni loppujenlopuksi positiivinen tunne.

luonto6luonto7

Möykky vatsanpohjassani on keventynyt liikkumalla, mulle lenkit ja salitreeni ovat aina tehneet hyvää. Musiikin kuuntelu, rutiinit, ystävät ja yleisesti kaikenlainen puuhastelu. Yleensäkin mikä tahansa tekeminen tai asioiden toimittaminen on auttanut mua, on se sitten vaikka kaappien suursiivous, kunhan jotain.

Edelleen myös kannustan kirjaamaan ylös päivän aikana sattuneita pieniä hyviä juttuja. Ymmärrän kyllä, että kun mieli on synkkä, niin asioista ei löydä välttämättä yhtäkään hyvää puolta, eikä seuraava päivä tai tulevaisuus ylipäätänsä näytä valoisalta. Heikoilla hetkilläni olen saanut kuulla rakkailtani vakuuttelut, että kyllä se vielä paranee tästä. Helpottaa kummasti kun joku toinen edes uskoo niin, vaikka itsestä ei siltä yhtään tuntuisikaan. Jokaisessa päivässä on jotain hyvää, voihan sitä kirjata ylös vain yhden pienenpienen jutunkin.

luonto8luonto9metsässä

En haluaisi kirjoittaa, että aika auttaa ja parantaa, vaikka se usein niin tekeekin. Se möykky ei kuitenkaan ole ikuisesti siellä sun vatsan pohjassa, mä lupaan. Haluaisin pystyä kirjoittamaan juuri ne oikeat sanat, mutta se on aivan mahdotonta. En voi tietää, miksi tai millaiselta susta just nyt tuntuu, mutta voin kertoa, että mustakin on joskus tuntunut tosi pitkään tosi pahalta ja joskus toisinaan se olo palaa hetkiksi. Se pahin on kuitenkin mennyt jo ohi ja tiedätkö, sullakin menee, usko mua.

-Maj

1 2 3 4 5 6 11