En muista miten me edes päädyimme ystäväni kanssa puhumaan pelikonsoleista, sillä kumpikaan meistä ei ole mitään pelaajatyyppiä. Pelaaminen ei siis todellakaan ole mun juttu, paitsi joskus kauan sitten, kun pelit olivat vielä hyviä, haastavia ja pikselisiä, kuten Janne asian hienosti ilmaisi.

Jokatapauksessa, kun asiasta tuli puhetta niin muistin, että mullahan on vanha Super Nintendo. Lähdimme Idan kanssa siltä istumalta lauantai-iltana kaivamaan sitä varaston uumenista – ja sieltähän se löytyi, vieläpä kymmenen pelin kera! Koitettiin saada laite toimimaan, saatiin myös teknistä tukea puhelimitse. Ei kuitenkaan onnistunut hyvästä yrityksestä, sillä johtoja puuttui ja nykyisissä telkkareissa ei ole enää samanlaista scart-liitäntää kuin silloin joskus. Veikkaisin Super Nintendo olevan vuosimallia 1994, huh.

super nintendo1super nintendo2

Tuona lauantaina jäi peli-ilta pitämättä, mutta en kuitenkaan luovuttanut Nintendon suhteen. Muutaman päivien tutkiskelujen ja Jannen tajusin tarvitsevani vain scart-adapterin ja yhden toisen johdon, joka lopulta Puolenkuun Pelit -myymälästä. Myönnän olevani aivan mahdoton saadessani jonkun päähänpinttymän ja tässäkin tapauksessa olisin varmasti mennyt aika erittäin pitkälle saadakseni laitteen toimimaan.

Vitsit, miten paljon muistoja mieleen tulvi, kun lopulta päästiin pelailemaan lapsuuteni lempipelejä; Super Marioa ja Donkey Kongia. Niin kivaa, kun Samuel ja Rebekka olivat aivan messissä pelaamisessa. Vietetiin super ihana ilta  yhdessä pelaillen ja tietysti myös Idan kanssa on suunnitteilla uusi peli-ilta – heti kun neidillä on aikaa tulla tänne Tampereelle.

 

super nintendo3super nintendo4super nintendo5super nintendo6super nintendo7

Nintendo on edelleen tuossa olkkarin pöydällä, on ollut nyt viikon ja olen tarttunut ohjaimeen aina kun vain on ollut aikaa – eli ei kauhean usein vielä toistaiseksi. Oletteko te pelanneet Nintendoa lapsuudessanne? Herättääkö tuo ikivanha laite kenessäkään muussa lämpimiä tunteita?

-MAj

Lasi-iglukakslauttanenlasi-iglumari_iglu

En vielä eilen lentokentälle saapuessani tiennyt, mikä tulee olemaan reissun määränpää – se selvisi vasta kun sain lentolipun käteeni. Lensimme Helsingistä Ivaloon, joten terveiset täältä Lapista! Olen toista kertaa elämässäni Saariselällä tai ylipäätään lapissa ja sattumalta molemmat vierailut ovat ajoittuneet syksyyn. Jos sitä Kuusamoa ei siis lasketa Lapiksi.

Yövyimme lasi-igluissa ja ai vitsit, miten huikeaa oli pötkötellä sängyssä ja tuijotella yläpuolella avautuvaa tähtitaivasta ja revontulia. Lappi on uskomattoman kaunis tähän aikaan vuodesta. Meillä oli tuuria, molempina päivinä säät on suosineet ja eilen illalla revotulihälyttimetkin (en tiennyt sellaisten olemassaolosta ennen tätä) välähtelivät useampaan kertaan.

Takana on tapahtumarikkaat pari päivää ja olen oppinut itsestäni yllättävän paljon asioita näin lyhyessä ajassa. En ehkä olekaan niin huono heittäytymään kuin etukäteen ajattelin ja ehkä olen myös mieltänyt itseni jotenkin vähemmän seikkailuhenkiseksi kuin mitä todellisuudessa olen. Tottakai riippuu niin paljon siitä mihin vertaa, mutta kuitenkin. En lopulta keksinyt kovinkaan montaa aktiviteettiä, mihin en uskaltaisi tai ylipäätänsä haluaisi lähteä mukaan. Tulin siihen lopputulokseen, että toisinaan olen kai vain hitaasti syttyvää tyyppiä joidenkin asioiden suhteen, enkä osaa näyttää innostumistani niin avoimesti kuin toivoisin.

Tältä lapinreissulta sain kipinän tehdä jotain jännää ja aionkin järjestää itselleni seikkailupäivän tälle syksylle. Tuleeko teille muuten mieleen jotain, mitä ehdottomasti kannattaisi tehdä tai kokeilla Kuusamossa? Kotiin päästyäni aletaan nimittäin suunnitella ystävieni kanssa reissullemme jotain pientä ohjelmaa ja vinkit ovat tervetulleita.

-Maj

1 2 3 4 5 6 7 … 11