Ajeltiin eilen Repekan kanssa takaisin kotiin Kuusamosta. Automatkalla kuunneltiin vanhoja iskelmäbiisejä, fiilisteltiin reissua ja mietittiin, että mikä oli parasta viikonlopussa.

Olimme pienen pohdinnan jälkeen samaa mieltä; kaikista parasta oli kiireettömyys. Se, että oli kerrankin aikaa ja lupa jumittaa niin aamulla kuin illallakin keittiönpöydän ääressä höpöttelemässä. Oli aikaa pysähtyä pohtimaan asioita. Joskus sitä pitää näköjään lähteä Kuusamoon asti jumittamaan. Etäisyys omasta arjesta teki hyvää meille molemmille. Sain myös omiin asioihini niin paljon uutta näkökulmaa ihan vain kun pohdin niitä ääneen toisen kanssa.

Toiseksi parasta viikonlopussa oli luonto; Karhun kierros ja maastoratsastus. Kävelyretket, aamusauna sekä uiminen hyisessä järvessä. Okei, myös takkatuli + kotivaatteet + valkkari kombo toimi hyvin. Seura ja ruoka. Se, että tehtiin itse kaikki safkat ja hyvää oli, kaikista epäilyksistä huolimatta. Innostuttiin tekemään automatkallekin kunnon eväät, best.

Tänään oli niin ihana kaapata lapset kainaloon ja aloittaa viikko. Akut ladattuna ja hyvällä fiiliksellä, en melkein edes huomannut ulkona piiskaavaa sadetta. No ehkä huomasin, mutta se ei haitannut yhtään.

-Maj