Mietin juuri paperikalenteriani selaillessa, että ilmeisesti spontaanit viikonloppusuunnitelmat ovat mahdollisia seuraavan kerran vasta ensi vuonna. Mulla ja meillä on paljon ohjelmaa tiedossa loppuvuodeksi. Merkinnät ovat kaikki sellaisia kivoja juttuja, mutta toisaalta  joskus nekin saattaa tuntua ahdistavilta.

En ole yhtään sellainen tyyppi, joka peruisi jotain sovittua. Ainakaan siitä syystä, että vähän väsyttää tai huvittaisikin olla vaan kotona. Tilan raivaaminen kalenterista pelkästään oleskelemiselle on toisinaan tarpeellista, mutta jos olen jo sopinut ja luvannut jotain, niin sen pyrin aina pitämään. Kannattaisi mielummin opetella sanomaan ei ylimääräisille menoille heti kättelyssä, jos vaan yhtään siltä tuntuu. Jälkikäteen peruminen on aina kurjaa ja aiheuttaa yleensä jollekin toiselle harmitusta tai ylimääräistä vaivaa.

puuroaamiainen_1

 

puuroaamiainen2

 

Onneksi on arkipäivät, jolloin voi tehdä jotain spontaanisti, ainakin tiettyjen rajojen sisällä. Ei sen tekemisen tarvitse olla mitään super erikoista; tänään me syötiin lasten kanssa iltapalaa ystäväni luona, pitkästä aikaa. Oli ihanaa. Tämä on vuoden raskain aika ihan vaan pimeyden takia – ja varmaan aika monelle loppuvuosi on myös kiireisintä aikaa töiden puolesta.  Yritän pysähtyä joka päivä hetkeksi, vaikka sitten aamupuuron äärelle tai vähän pidemmälle iltapalahetkelle.

 

puuroaamiainen3puuroaamiainen4

Olisi huippua jos pystyisin heräämään aamuisin vaikka puoli tuntiakin aikaisemmin, jotta aamu hetki olisi rauhallinen. Olen varmaan joskus ennenkin pohtinut tätä, mutta vitsit, olen maailman surkein heräämään ja menen poikkeuksetta aina aivan liian myöhään nukkumaan. Uskoisin kuitenkin, että päivä alkaisi paremmin jos  aamuisin ei olisi kiireen tuntua.

Nyt laitoin kellon herättämään puolta tuntia aikaisemmaksi, latasin kahvit valmiiksi ja nostin puuropaketin pöydälle. Katsotaan miten mun käy – ja voisikohan tästä tulla tapa?

Voikaahan hyvin, älkääkä unohtako D-vitamiinia ;)

-Maj

3 Comments

  1. Perhoneito 8.11.2018

    Mä herään just sen reilu puolituntia aiemmin kuin pitäis ihan sen takia, että tarvitsen sen rauhallisen oman ajan. Herään, joogaan 20min ja syön aamupalan rauhassa. Pyöräilen vielä töihin ja siellä suihkun kautta töiden ääreen. Kyllähän se välillä ottaa päähän mennä muita aiemmin nukkumaan, mutta elämä on valintoja.

    Vastaa
    • Maj 8.11.2018

      Kuulostaa a i v a n täydellisen ihanalta. Miten sä pääset ylös sängystä?

      Vastaa
  2. Perhoneito 8.11.2018

    Nousemalla heti kun kello soi :)
    Ennen olin ihan hirvee torkuttaja, mutta sitten vaan jossain vaiheessa päätin, että se loppuu. Ei se alkuun helppoo ollu, mutta nyt oon jo pari vuotta heränny heti, kun kello soi, ni enää se ei oo niin vaikeeta.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *