Todettiin eilen ystäväni kanssa, että joulufiilis ei tule välttämättä itsestään, vaan se pitää tehdä. Mun mielestä hyviä keinoja joulufiiliksen nostattamiseen on kiertely joulutorilla, joulumusan kuuntelu, ystävien kanssa nautit glögit ja tuttujen tai tuntemattomien muistaminen tai auttaminen. Mun joulufiilis nousi myös eilen parilla asteella, kun teimme lasten kanssa pipareita. Kuunneltiin Einon ja Aapelin Joulurallia ja Samppa ”keuli” taikinaa. Ei päästy yksimielisyyteen siitä, kenen tekemät piparit olit hienoimpia, joten sovittiin, että yhtä hienoja ne kaikki on. Piparihommien jälkeen alettiin vielä askartelemaan joulukortteja kun oltiin päästy hyvään flowhun.

Kuusi on todettu myös hyväksi hankinnaksi ja loistavaksi joulufiiliksen tuojaksi. Lapset ovat koristelleet kuusen – ja ihan tosi, en siirtänyt kuin pari palloa toiseen paikkaa. Myöhemmin lisättiin kuuseen vielä muutamia Lakrids -joulukoristeita, joten enköhän saa pari innokasta apuria siinä kohtaan, kun koristeita otetaan pois pois.

Rebekka tarkistaa joka päivä, että kuusella on tarpeeksi vettä. Viime kerralla isänsä luo lähtiessään hän vannotti mua pitämään kuusesta hyvää huolta ”Äiti, toivon, että se näyttää vielä yhtä hyvältä viikonkin päästä”. Onneksi kuusi kukoistaa edelleen, eikä se edes varise kovasti, kun ottaa huomioon, että vähän väliä joku pyyhkäisee siitä ohi oksia hipoen. Samuel on myös kerran oikein kunnolla kaatunut kuusen päälle jakkaralla kiikkuessaan, mutta ei onneksi käynyt kuinkaan, pojalle tai kuuselle.

Koulun ja eskarin joulujuhlien esitykset olivat tänä vuonnakin yhtä liikuttavia kuin aina. Opettajille on kiikutettu paketit ja vielä muutamille tyypeille tahtoisin viedä pienen muistamisen. Muut lahjat ainoastaan yhtä pakettia lukuunottamatta on kondiksessa.

Enää yksi työ- ja koulupäivä, sen jälkeen pikasiivoukset ja me ollaan valmiita rauhoittumaan joulun viettoon. Lapset suuntaavat isänsä kanssa viettämään joulua aatonaattona ja sillävälin me Idan kanssa vietetään meidän oma pieni joulu. Lähden lasten ja veljeni kanssa ajelemaan Ylivieskaan vasta aattona. Ajattelin ottaa rennosti porukoilla, hengailla kotivaatteissa, keskittyä lähinnä syömiseen ja löhöttelyyn, ehkä voidaan myös pulkkamäessä pyörähtää.

En ota jouluna blogista stressiä, päivittelen fiiliksen mukaan – voi olla vähän normaalia hiljaisempaa, mutta mistäs sitä ikinä tietää, jos köllöttelen sohvan nurkassa läppäri vatsan päälle naputtelemassa tänne kuulumisia :*

-Maj