Beigehän on ollut tämän syksyn uusi musta. Beige on onnistunut syrjäyttämään joka syksyisen suosikkini, harmaan. Joka päivä mieleni tekee pukea ainakin jotain beigeä päälle, onko kenellekään muulle tuttu tunne?

Mulla oli joskus nuoruudessani punainen kausi, ihan kaiken piti olla punaista. Vaatekaappini helmi oli ehdottomasti punainen Dieselin hupparin, jossa ei ollut ollenkaan hihoja, Carharttin takki ja Eastpakin reppu, nekin punaisia. Omistin monta muutakin ihanaa punaista vaatekappaletta. Näin vaan punaista, kunnes en halunnut nähdä sitä missään enää. En usko kyllä, että klassiselle beigelle käy samalla tavalla, mutta voihan siitäkin pieni ähky tulla.

beigeharmaa2

Harmaa ja beige sopivat kivasti yhteen, yhdistelmä on kasvojen lähellä jotenkin armollisempi kuin musta. Kaikista pahimmalla lonkerokelillä kannattaa testata tätä yhdistelmää, kasvotkaan ei näytä ihan niin väsyneeltä, kuin mustiin pukeutuessa, ainakin mun mielestä toimii.

beigeharmaa1

 

Pipo – H&M
Huivi – Weekday
Takki – & Other Stories
Housut – Pieces
Kengät – Samsoe & Samsoe

Kuvat – Jonna Leppänen

 

beigeharmaa4

Yritin laskea, että kuinka vanha harmaa Weekdayn kaulahuivini oikein on? Ainakin se on ollut todistettavasti ahkerassa käytössä jo 2015 vuodesta asti, eikä ole mennyt käytössä yhtään miksikään. Huivilla on vielä monta vuotta edessä ja sitä voi kyllä mun mielestä hyvillä mielillä kutsua oikein loistavaksi ostokseksi.

-Maj

 

Meillä on hyvät välit lasten isän kanssa, voidaan sopia lasten asioista yhdessä ja vuoroviikkohommakin sujuu jo rutiinilla. Miikan kanssa molemmat eletään omaa elämäämme tahoillamme, kumpikaan meistä ei haikaile takaisin vanhaan ja toivomme toisillemme pelkkää hyvää.

Eilen lapset lähtivät isälleen viettämään isänpäivää ja oven sulkeuduttua kyyneleet alkoivat valumaan, eikä niille tullut loppua ollenkaan. Pakko myöntää, että päivä tuntui masentavalta kyllä heti aamusta saakka, mutta jotenkin sain tsempattua itseäni siihen asti, kunnes se ovi kolahti kiinni. Tämä tunne ei varsinaisesti liity pelkästään isänpäivään, vaan kaikkiin sellaisiin juhlapyhiin, joita olen aikaisemmin viettänyt perheen kanssa.

Halusin saada oman olon kevyemmäksi ja toivoin samalla voivani antaa tukea jollekin toiselle näitä samoja asioita pohdiskeleville, siksi yllätin itsenikin kertomalla spontaanisti Instagram tarinassani fiiliksestäni. Kerroin, että en ole enää jouluihminen, en isänpäiväihminen, juhannusjuhlija tai mikään mukaan. Yritän aina olla näin hetkinä reipas läheisten ja tietenkin lasten takia, mutta silti perheen kanssa vietettävät juhlapyhät jotenkin muistuttavat mua omasta epäonnistumisestani ja rikkinäisestä perheestä. Tulee tunne, että missä tahansa olen, niin olen kumminkin väärässä paikassa. Haluaisin vaan deletoida kalenterista tietyt päivät.

 

hölmöt

Joskus se kurja, kylmä tunne iskee hetkeksi, joskus pidemmäksi aikaa. En yritä nyt sanoa, että eronneet vanhemmat olisivat jotenkin epäonnistuneita, ei missään nimessä. Se on vaan mun oma tunne. Asiat eivät vaan menneet niin kuin olisin toivonut tai halunnut. Kukaan meistä tuskin suunnittelee menevänsä naimisiin ja saavansa lapsia voidakseen vain erota. Yleisesti ottaen tiedän ja tunnen, että juuri näin on hyvä meille. Aina sitä vaan ei ole tarpeeksi vahva muistamaan sitä.

Yllätyin miten paljon viestejä sain naisilta, joilla on samanlaisia tuntemuksia. Itkusta ei illallakaan meinannut tulla loppua, kun luin viestejä. Niin moni tsemppasi minua eteenpäin ja samalla kertoi, että sanoitin heidän ajatuksensa. Se aina vähän helpottaa, kun ymmärtää ettei ole ainoa ihminen, joka tuntee näin. Aika, asioiden käsitteleminen ja puhuminen varmasti auttaa, ehkä tulee vielä sekin päivä, ettei enää kirpaise.

Mulla on lämmin ja kiitollinen olo.  Yksikään ihminen ei tuominnut, haukkunut tai kirjoittanut mitään pahaa. Ollaan jatkossakin toistemme puolella, ei vastaan. Kyllä me selvitään, harmaat pilvet väistyy hiljalleen ja sateen jälkeen paistaa aina jossain vaiheessa aurinko. Onneksi nyt on ihan tavallinen maanantai.

hölmöt2

Kaikki ne katastrofit joita sä pelkäsit
Ne toteutui
Tuli vedenpaisumus ja tuli tuhotulva
Mut sä vielä uit
Kävi kaikki klassiset
Ja siinä hukku kyllä usko ihmisiin

Mulle sä olet ihme
Tää ei oo mikään sun tila viimeinen

-Vesala

 

 

1 2 3 4 77