Toisinaan sitä suorittaa viikkoja, painaa vaan menemään tukka putkella päivästä toiseen. Kai muillaki lapsiperheillä arki on toisinaan kauppalistoja, harrastuksista toisiin selviämistä, väsyneitä aamuja ja väsyneitä iltoja? Tällä viikolla (pitkästä aikaa) olen monta kertaa pysähtynyt ihmettelemään milloin mitäkin, nättiä maisemaa ja lasten puuhailuja. Kaiken tohottamisen keskellä muistuttelen itseäni, että minun arkeni on kahden pienen lapsuus. Lapsuus joka ei kestä ikuisesti. Lapsuus, joka menee aivan liian nopeasti ohi.

Yhtenä iltana Rebekka lähti iltakävelylle kanssani yöpaidassaan ja kumisaappaissaan. Hän hyppeli vierelläni innoissaan, kertoili päivästään ja pysähteli ihastelemaan auringolaskua. Ajattelin koko ajan mielessäni, että ethän kasva tuosta isommaksi. Halusin, että meidän lenkki olisi kestänyt paljon pidempään. Joistain hetkistä ei tahtoisi päästää irti. En muista koska tyttö olisi viimeksi suostunut pitämään kädestäni kiinni. Hän on kuulemma liian iso kulkemaan äidin kanssa käsi kädessä.

Mulle tulee joskus kauniin arkisista hetkistä vähän melankolinen fiilis. Ehkä se tulee siitä, kun tiedostaa, että hetkeen ei ole mahdollista jäädä, ei vaikka kuinka haluaisi. Kai se tulee siitä, kun tajuaa kaiken muuttuvan hiljalleen – toki niinhän sen kuuluukin mennä, vaikka toisinaan se tekeekin vähän kipeää. 

 

Tänä keväänä lasten koulun + eskarin  päättyminen tuntuu minusta jotenkin pysäyttävältä, yksi lukuvuosi takana ja samalla myös yhden aikakauden loppu. Syksyisin ilmassa on jännitystä ja kaikkea uutta, aloitetaan uusia harrastuksia ja puuhastellaan. Nyt edessä on suvivirsi ja pitkä kesäloma. Paras aika vuodesta ja myös paljon kaikkea ihanaa. En ymmärrä, miksi yhtäkkiä tämä kesän alku on niin kovin haikeaa – yleensä se kesän loppuminen menee enemmän tunteisiin.

Vuosi hujahti kieltämättä vauhdilla ja ensi syksynä Samuelkin aloittaa koulun, mutta sitä ennen nautitaan pitkästä ja ansaitusta kesälomasta.

Onhan nuo lapset jo niin isoja, en kestä. Koitan pitää aina kädestä kiinni, kun siihen vain tarjoutuu mahdollisuus.

Rakkautta viikkonne,
Maj

Uuden sesongin vaihtuessa pukeutuminen on alkuun hankalaa, ainakin mulla. Selailen vanhoja asukuvia ja mietin, että millaiset jutut toimi viime kesänä ja sitä edeltävänä. Mikä olikaan se mun kesätyyli?

Mistä löytyy täydelliset t-paidat ja minkä mittainen hame on hyvä? Miksi valkoiset lenkkarit näyttävät niin nuhjuisilta? Entä kaapin pohjalla odotelleet kukkamekot, tuleeko niitä käytettyä yhtä paljon kuin vuosi sitten ja onko nyt vielä liian aikaista kesämekoille?

Näitä kaikki juttuja pohtiessani olen pukenut päälle farkut ja t-paidan. Varmuuden vuosi myös bleiserin ja välillä neuleenkin. Laadukkain valkoinen t-paitani on & other Storiesin, myös Arelan t-paita on loistava laadultaan, vaikka sitä vähän pidempi malli sopii itselleni paremmin. Lenkkarit pitää vaan putsata, kukkamekot tuulettaa ja sovitella. Kyllä se kesätyyli taas kohta löytyy & lähtee, eikö vaan?

tänäänlähden3tänäänlähden2tänäänlähden6

T-paita ja sandaalit- & other Stories
Jakku ja  farkut – H&M
Laukku – See By Chloé

Kuvat – Jonna Leppänen

 

tänäänlähden1tänäänlähden4tänäänlähden5

Mä en vaan osaa olla kuvissa, enkä ilmeisesti ikinä opi poseeraamista. Kymmenen blogivuoden jälkeen olen edelleenkin jäykkä kuin puupökkelö. Vilkuilen sivuille, kaivan laukkua, tähyilen taivaalle ja toivoisin olevani missä tahansa muualla kuin kameran edessä. Kuitenkin löydän itseni yrittämästä aina vain uudelleen, kuinkahan pitkään vielä?

-Maj

 

1 2 3 4 5 8