Kotiuduttiin eilen pidennetyn viikonlopun vietosta Ylivieskasta. Suhteellisen pitkä automatka kolmen pienen takapenkkiläisen kanssa meni myös takaisin tullessa yli odotusten, vaikka oltiin aika myöhään vasta perillä täällä Tampereella. Aamulla kaikkia nukutti vähän normaalia pidempään ja hyvä niin.
Herättyämme pötköteltiin lasten kanssa yhdessä olkkarin levitettävällä sohvalla, selasin puhelinta ja tarkistin blogiin tulleet kommentit. Yksi kommenttii jäi pyörimään mieleeni. Sen kyseisen kommentin lähettäjän mielestä mun elämässä on paljon asioita huonosti, eikä hän epäröinyt tuoda sitä ilmi.
”Sun elämässä tuntuu olevan suuressa roolissa mutsin kynsihuollot ja festarit ja viininlipittely ja rakkauslomat poikaystävän kanssa pitkin Eurooppaa.” No, aivan niin. Oli siinä viestissä muutakin asiaa, mutta loppuun oli vielä heitetty erittäin ystävällismielinen muistutus iästäni ”Sä oot kohta 40, et 20. Mut hei se on lauantai niin ei muuta ku bucket listin kesäkliseitä toteuttaan, punaa huuliin ja ihan kardashianina terdelle täykylle viinille!”
Aikamoista, sanoisinko. Jaoin otteen saamastani kommentista myös Instagram storyn puolelle. Kävin aiheen tiimoilta keskustelua yli viidenkymmenen ihmisen kanssa ja myös vähän aiheen vierestäkin. Moni tuntui ihmettelevän, että vieläkö blogeissa on tämän tyyppistä kommentointia ja miksi näin on? Suurin osa tämän blogin kommenteista on fiksuja ja ystävällisiä, mutta ikävä kyllä näitä toisenlaisiakin on. Miksi? Se on erittäin hyvä kysymys. Ehkäpä ilkeän kommentin kirjoittaja saa hetkellisesti hyvän mielen saadessaan asiansa sanottua ja omaa ärsyyntymistään purettua? Oli se syy sitten mikä hyvänsä, niin en silti pysty ymmärtämään, en yhtään.
Mun mielestä Suvi kirjoitti blogissaan aiheesta hyvin osuvasti. Hänen mielestään blogeihin sekä someen tulisi jättää sellaisia kommentteja, jotka voisi sanoa kyseiselle henkilölle vaikkapa kahvipöydässä. Todella hyvä ohjenuora, allekirjoitan täysin tämän kahvipöytä-ajatuksen.
Tietenkään blogin tai somekanavan sisältöä ei tarvitse hehkuttaa tai fiilistellä ja eriävän mielipiteensäkin voi toki kertoa, mutta ilkeily ja toisen mielen tahallinen pahoittaminen on asia erikseen. Tässä kymmenen (blogi)vuoden aikana nahkani on paksuuntunut, enkä aivan pienestä hetkahda. Eihän se vaan silti ikinä kivalta tunnu lueskella tuollaista arvostelua tai sanotaanko tylytystä. Minun on helpompaa ottaa vastaan haukkuja itsestäni, ne eivät mene ihan niin pahasti tunteisiin, verrattuna läheisteni arvosteluun. Muita ihmisiä koskevat ilkeät blogikommentit eivät koskaan pääse läpi seulastani ja jos muihin somekanaviin niitä ilmantuu, niin poistan ne samantien.
Toivoisin, että miettisit pikku hetken tänään tätä asiaa. Kannattaa muistaa aina, että some ei ole koko totuus.
Jos jonkun toisen ihmisen jutut somessa meinaa ärsyttää aivan älyttömästi, niin pohdi miksi? Onko niitä pakko sitten seurailla, jos ne tuottavat pahaa mieltä ja saavat vain ärsyyntymään? Ja ennen kuin lähetät kommenttisi, niin mieti vielä kerran, sanoisitko sen kyseiselle henkilölle myös kasvotusten?
-Maj
Luin sen ja mietin miten joku voi laittaa semmosta tekstiä. Itse olen lukenut blogiasi alusta asti ja miettinyt miten jaksat hommailla kivasti lastesi kanssa. Tuollasesta kirjoittajasta kuvastuu oma pahaolo, katkeruus tai jotain vastaavaa.
Mä olen sun kanssa niin samaa mieltä. Blogin voi vallan hyvin jättää seuraamatta, jos niin kovin ottaa pannuun. Kummallista, että ihan pitää nähdä vaivaa ja kirjoittaa ilkeät sanat. Sattuuhan se, vaikka kuinka nahkaansa kovettaa. Pääasia on kuitenkin se, että itse tietää, miten asiat on. Tyhjänpäiväinen suunsoittaja jääköön omaan arvoonsa. Kiitos kauniista blogistasi<3
Tuntuu vastenmieliseltä ja samaanaikaan surulliselta, että tuollaisten viha-viestien saaminen on osa sunkin todellisuutta bloggaajan/vaikuttajana. Niin vaikea itse ymmärtää kuinka kateellinen tai huonostivoiva pitää olla, että käyttää aikaansa toisten haukkumiseen netissä. Täällä kun saa itse valita kenen sivuilla tai profiilissa vierailee.
Toivottavasti jaksat pitää mielessä, että jokaista roskapostia kohden on meitä satoja, jotka hymyssä suin seuraa, mitä somessa esiin tuot tai millaisia kuvia lisäät (sulla on muuten ihana tyyli kuvata, otokset aina tunnelmallisia!).
Mukavaa kesänjatkoa <3
Kommentti oli aika nolo ja tahditon, mutta aihe mistä kommentoija sanoi, oli kyllä osin totta. Stooryjen puolella sinulla on välillä hyvin nuorekas meno kera viinilasien ja bileiden. Eli ehkä verrannollisesti ikäisesi perheenäidit eivät elä ihan yhtä villiä ja rentoa elämää, ja kenties kommentoija oli vähän kade? Jos ei itse pääse yhtä usein viinille ja kavereiden kanssa juhliin, mikä lienee taas keskivertonormaalimamman arkea :)
mutta ehkä jättäisin jo noita lapsia vähemmälle näissä kuvissa? Ovat jo aika vanhoja, ei taida enää tuntua kivalta kun koulukaverit löytää äidin nimellä juttuja missä oma naama kuvana….Samuelin sairaus-asiatkin taitaa olla vielä ihan löydettävissä haulla?
Onnellinen äiti = onnelliset lapset. Niin se vain on. Ihana lukea postauksiasi, jatka samaan malliin <3 :)