En enää edes muista mistä idea meidän sporttipäivään oikein lähti? Ajateltiin Idan & Repekan tehdä jotain kivaa yhdessä ja saatiin säädettyä niin, että kaikilla oli yhtä aikaa vapaapäivä. Kokoonnuttiin aamulla meillä ja lähdettiin tästä ensin lenkille. Matkan varrella pysähdyttiin tekemään Repekan vetämiä minitreenejä. Vedettiin kevyttä hölkkää ja välillä käveltiin, mutta joka tapauksessa 10 kilometriä sujahti kuin itsestään. Lenkin jälkeen vuorossa oli uinti, lounas ja lopuksi Flowpark.

sporttipäivä1sporttipäivä6sporttipäivä5

Repe on ehdottomasti meidän kolmen koplan kova kuntoisin. Mimmi treenaa tällä hetkellä päivittäin salilla ja tekee kaikkea muutakin monipuolisesti. Mun juoksukunto on päinvastoin aina vaan tullut alaspäin – ja syykin on tiedossa; tänä kesänä juostut lenkit voi laskea yhden käden sormilla. Nyt tuntuu taas siltä, että sporttailu kiinnostaa, mutta saapa nähdä kauanko tätä kestää. Toivottavasti vähän pidempään, kuin tämä viikon ajan.

sporttipäivä7

Uimaan mua ei tarvitse houkutella. Luonnonvesissä polskuttelu on ollut jo nyt muutaman vuoden mun intohimo, niin talvisin kuin kesäisin. Tytöt olivat muuten ihan fiiliksissään uimapaikasta, se on mun uusin löytöni, pieni ja ehdottoman salainen ranta ;)

sporttipäivä8

Lounas Pure Bitessä. Lounaalla fiilisteltiin kuinka kiva päivä meillä on ollut ja päätettiin ottaa tavaksi. Sovittiin, että jokainen meistä saa suunnitella oman näköisensä päivän ja sen mukaan mennään, vähän niinku Vain Elämää -sarjassa :D Ekana vuorossa on Ida, enkä malta odottaa mitä tuleman pitää.

sporttipäivä9

Idan piti jatkaa matkaa lounaan jälkeen ja me lähdettiin Repen kanssa kaksin vielä suorittamaan Flowparkkia. Muutamien kiipeily kertojen sitä oppii luottamaan turvavaljaisiin, eikä yläilmoissa hengailu enää samalla tavalla jännitä.

Pakko myöntää, että mustaa rataa suorittaessa meikäläisellä alkoi jo voimat hiipumaan – ja sen jälkeen Repe huijasi mut vielä yhdelle radalle, en kestä! Repekan tytär Lilli summasi kaiken niin osuvasti: ihan hyvin niillä meni, ne ei tippunu kertaakaan, eikä ees tunnu missään! Haha, Lilli best!

sporttipäivä10

Onnellisena ja kaikkensa antaneena.
Kiitos vielä tytöille superihanasta päivästä <3

-Maj

Muutto on aina iso muutos. Tämä tuleva muutto taitaa olla kymmenes muuttoni aikuisella iällä ja jokaisen muuton jälkeen olen ollut sitä mieltä, että en muuta enää ikinä, vaikka tiedän etteihän se niin ole. Onhan se tavaroiden pakkaaminen ja purkaminen uuvuttavaa hommaa. Me muutetaan tähän ihan lähelle, alle kilometrin päähän, joten asuinalue ei muutu, kuten ei viime kerrallakaan.

Muutto on ainakin mulle joka tapauksessa yhden aikakauden loppu. Jälkikäteen tulee muisteltua millaista oli silloisen kodin aikaan, millaisia asioita silloin tehtiin ja miltä elämä tuntui. Olen innoissani ja samalla vähän haikeana. Tähän kotiin muuttaessani olin henkisesti ihan palasina ja se muutto oli henkisesti raskain kaikista. Nyt on aika jättää tämä turvapaikka ja jatkaa matkaa uuteen kotiin ehjempänä sekä monta kokemusta rikkaampana.

Ajattelin kuvata jokaisen huoneen vielä kertaalleen, vähän myös itseäni varten. Voin joskus katsella kuvia ja palata näihin aikoihin. Tässä postauksessa on lastenhuone viimeisen kerran, ennen kuin alan pakata tavaroita laatikoihin.

lastenhuone1lastenhuone2lastenhuone3lastenhuone4lastenhuone5lastenhuone6lastenhuone7

Lapset tulevat jatkossakin jakamaan huoneen, toki toivoisin voivani tarjota heille ikiomat huoneet ja kuten sanottua, isompi asunto olisi tietysti parempi. Näillä kuitenkin mennään ja uskon, että hyvä tästä tulee vielä. Mun onni ei ole ikinä ollut riippuvainen neliöistä, enkä usko sen jatkossakaan olevan.

-Maj

1 2 3 4 5 6