Niin, siis tämä Ylivieska ja etenkin mun vanhempieni koti. Siskonpeti ja hitaat aamut. Mun mielestä on niin kotoisaa herätä kahvin tuoksuun – ja vielä parempaa on jäädä hetkeksi sänkyyn pötköttelemään. Kuuntelemaan, kun muut hääräilevät. Juuri tuota tein viikonloppuisin vielä kotona asuessani, en tiedä miksi se on vaan niin ihanaa?

Muistan lapsuuden perjantait, sain valita kaupasta mieluisen lehden, yleensä Hevoshullun tai Villivarsan. Meillä tehtiin aina perjantaisin pizzaa ja istuttiin tolkuttoman pitkään yhdessä pöydän ympärillä. Samuel onkin täällä hoilaillut, että aina voi olla perjaaantaaiii, pizzaperjantaiiii – vaikka nyt onkin lauantai, joka tosin tuntuu ihan perjantailta. Eilinen tuntui sunnuntailta.

BING_5BINGBING_4BING_1

Ollaan oltu lasten kanssa täällä Ylivieskassa nyt torstaista saakka ja vielä ollaan yksi yö, sitten on pakko lähteä. Toki kelpaa ajella takaisin kotiin katsastetulla ja siivotulla autolla. Kiitos porukat, hemmottelette meitä lapsia välillä vähän liikaakin, lastenlapsista puhumattakaan .

Oltaisiin helposti voitu unohtua tänne vielä muutamaksi päiväksi. Mielelläni jatkaisin hengailua villasukissa ja kotivaatteissa, aikuisuutta pakoillen. Ei kuitenkaan auta, huomenna on hypättävä auton rattiin ja taas on aika olla vastuuntuntoinen aikuinen.

-Maj

 

Stressaako? Musta tuntuu, että melkein jokaisella tuntemallani ihmisellä on jonkin sorttista stressiä pukannut päälle tässä syksyllä. Mullakin, enkä oikein osaa eritellä mikä se on, joka stressaa niin paljon. Muuttokin alkaa olla paremman puolella, mutta silti. Uni on tullut iltaisin Sita Salmisen ASMR-videoita kuunnellessa ja yöt ovat menneet painajaisia katsellessa.

Olen koittanut pysytellä positiivisella mielellä, mutta ihan oikeasti se tuntuu olevan haastavaa ponnisteluista huolimatta, etenkin jos sua välillä vedetään alas kaksin käsin. Tahallaan ja tahattomasti. Ja onhan niitä sellaisiakin vastoinkäymisiä, mihin kukaan ei voi vaikuttaa.

chihuahua1chihuahua2

Hupparin ostin & Other Storiesista ja trikoot on käytetty melkein puhki, ei näistä mitään asujuttua saa. Onneksi asuste on maailman söpöin.

chihuahua3chihuahua4

Tänään saatoimme kummisetäni viimeiselle matkalle, tilaisuus oli kaunis ja niin surullinen. Ilmassa oli tietysti surua ja ikävää, mutta paljon, paljon rakkautta.

Kaikesta huolimatta piti silti sinnitellä hymyillen menemään, että kyllä tästä vielä saakeli hyvä tulee, kun laitetaan tulemaan. Muistakaa olla kilttejä kaikille, sillä ulospäin ette voi nähdä mitä ja millaisia asioita toinen käy läpi.

-Maj

1 2 3