Suunnittelin eilen herääväni tähän aamuun rauhallisesti. Mielikuvissani näin kattavani nätisti aamiaisen, joka me voitaisiin nauttia lasten kanssa kiireettä. Kynttilöitä ja kaikkea, tiedättehän? Toisin kuitenkin kävi, heräsin ensin aivan liian aikaisin, sillä en ole missään nimessä liittymässä The 5 AM Clubiin, ja seuraavan kerran heräsin niin myöhään, että sain aikaiseksi pienen paniikin. Hoputtelin lapsia kouluun, vaikka nimenomaan halusin välttää sitä. Tämä on se hetki vuodesta kun herääminen alkaa olla tuskallista (ainakin meille kolmelle) ja joskus mun väsymys ei meinaa helpottaa ollenkaan, vaan kestää aamusta aina iltaan saakka. Suu meinaa suorastaan revetä jatkuvasta haukottelusta.

Tänään päätin keskittyä positiiviseen ja onnistuin. Koitetaan sitten paremmalla onnella sitä rauhallisempaa aamua, vaikka heti huomenna. Positiiviseen keskittyminen tai väsymyksen selättäminen ei silti ole aina helppoa. Tällä hetkellä harmaasta taivaasta huolimatta luonto on värikäs ja kaunis, mutta entä sitten kun viimeinenkin lehti on pudonnut puusta ja kaikki on vaan yhtä harmaata massaa? Koittaa marraskuu, inhokkini. Onneksi siitäkin on selvitty, itseasiassa jo 33 kertaa, joten tiedän kokemuksesta, että kyllä tälläkin kertaa selvitään. Palaan aina tähän postaukseen keräämään ideoita, jos ja kun kaamos ahdistaa.

hamsteri1hamsteri2

Kuvat – Jonna Leppänen

 

Sellaisia ajatuksia tällä kertaa.
Miten siellä näyttöjen toisella puolella sujuu, onko syksy ollut teille lempeä? Ja älkää nyt vaan sanoko kuuluvanne siihen kello 5:n klubiin? Jos, niin vaadin kertomaa heti paikalla, että millä järjellä?

-Maj

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *