Tänään on ollut kaikinpuolin huippu kiva päivä :) Olin kuitenkin vähän epäilevin mielin, kun astelin salille mittauksiin. Olenkohan lipsunut liikaa ruokavaliosta? Näkyykö uurastaminen kropassa mitenkään? Tälläpä kertaa vastaus oli kyllä :) Mitään maailmaa mullistavia tuloksia en ole saavuttanut, mutta pääsin tavoitteeseeni. Sehän on tietysti tärkeintä!?

quul1

Ensimmäisellä tapaamisella helmikuussa PT mittaili minut kehonkoostumusmittarilla. Lukemat näyttivät silloin tältä:

Pituus 168 cm

Paino 54,6

Rasvaprosentti 23,6

Tavoitteena oli pudottaa rasvaprosentti 20 kieppeille, kohottaa kuntoa ja saada lihasmassaa.

quul3

Nyt lukemat olivat nämät:

Paino 52,6

Rasvaprosentti 19,5

– Rasvamassaa oli lähtenyt 2,6 kg ja lihasmassa oli hiukan kasvanut.

Tulokset olivat kannustavia ja nyt olisi tarkoitus pitääkin ne näissä lukemissa, mutta ainahan on vähän parantamisen varaa :) Jatkan edelleen treenaamista, koitan syödä järkevästi jne…

quul2

Sitäpaitsi nyt on mitä ihanimmat lenkkikelit, joten mun on ainakin helppo lähteä hölköttelemään! Eilen käväisin juoksulenkillä ja tänään tein crossfit-harjoituksen. Alkulämpö otettiin  juoksumatolla ja kahvakuulilla, jonka jälkeen toistettiin 3 erilaista liikettä, yhtä aina 100 kertaa (300 toistoa). Aikamoista, mun hikoilun määrästä ei tullut loppua. Sanoinkin PT:lle, että mulla on sellanen fiilis, että a) mä kuolen ja b) treenaan johonkin bodyfitness-kisoihin. Kivaa se oikeastaan silti oli, tarkemmin ajateltuna ihan mieletöntä!

Tsemppiä kuntoiluun kaikille upeille mimmeille sinne näyttöjen taakse <3

-Maj

Mä koen, että en ole koskaan ollut missään asiassa erityisen hyvä tai lähelläkään edes parhaimmistoa. Tiedättekö, koulussa yksikään aihe (tai aine) ei erityisemmin kolahtanut. Kuulostaako tutulta, anyone? Olin siis keskiverto koulussa ja harrastuksissa. En ole osannut koskaan soittaa mitään instrumenttiä, en ollut mimmiliigan loistavin tähti (todellakaan) ja hevosillakin ratsastin aina maastossa, niin ettei kukaan näe. En ole mitenkään katkera (enpä!) mutta toivoisin, että jossain vaiheessa elämää löytäisin sen oman juttuni, ehkä se onkin tää bloggailu, vai lasketaanko tätä :D

arki1

Olen kuitenkin sellainen, voisiko ehkä sanoa, arjen suorittaja? Teen aamusta iltaan kaikenlaisia asioita, siivoan, siivoan ja siivoan, järjestelen, hoidan juoksevat asiat ja koitan muutenkin aina saada mahdollisimman paljon ”tehtyä”. Ystäväni Saara kuvailisi minua sanalla tehokas.

arki4 arki5

Usein vedän kuitenkin itseni ihan liian piippuun ja unohdan välillä nauttia arkisista askareista. Rebekka nukkuu edelleen huonosti, hän saattaa herätä välillä viisikin kertaa yössä, mutta en siltikään nuku päiväunia (ihan oikeasti) koskaan, paitsi tänään. Ponnistelin silti tänäänkin kovasti ja kyselin Miikalta vielä, että kannattaakohan mun… Paras neuvo, minkä olen saanut lastenhoidon suhteen on, että nuku silloin, kun vauvakin nukkuu. En vain ikinä noudata sitä.

arki8 arki3

Meillä ei täällä kotona ole mitenkään täydellisen siistiä, mutta aika siistiä kuitenkin. En ymmärrä mikä minua vaivaa, miksi en osaa chillata, rentoutua, lakata stressaamasta? Äitini on aina sanonut, että ”En voi rentoutua, ennen kuin kaikki on järjestyksessä” ja kylläpä vain, minusta on tullut ihan samanlainen. Hoidettavien asioiden lista on pitkä ja niitä tulee koko ajan lisää, joten eihän koskaan tule sellaista tilannetta, että kaikki on hoidettu. Sitäpaitsi minulla on aina to do lista kirjoiteltuna, jos tuntuu, että tekemiset pääsee loppumaan :D

arki6

Parempi olisi tyytyä siihen, että tärkeimmät on hoidettu, eikö? Minulla on muuten myös pakonomainen tarve säilyttää tavarat huolella ja sekoan ihan täysin, jos joku on hukassa. Ai miten niin hukassa? Käännän vaikka asunnon ympäri, että löydän hukassa olevan sukan. Tosi järkevää, vai mitä? Kyllähän te ehkä muistattekin sen yhden pellepalikan tarinan…

arki2

Jatkossa yritän parhaani mukaan vähän löysätä, ottaa niitä päikkäreitä, antaa muoviastioiden lojua lattialla, pyykitkin voisin jättää silittämättä joskus ja yhden imurointikerran voisin jättää välistä… Sillä arkeahan tämä elämä suurimmaksi osaksi on ja siitä pitäisi ennen kaikkea nauttia, eikä vaan paahtaa kiukulla eteenpäin. Onko siellä muita suorittajia, kuin minä, tunnustakaa pois vaan?

Kaikella rakkaudella,

Maj

ps. Kuvat ovat tältä päivältä napattuja.