Koti on paikka, jota ihminen käyttää vakituiseen asumiseen, jossa säilytetään henkilökohtaisia tavaroita, jossa vietetään vapaa-aikaa ja paikka jossa perheen jäsenet asuvat.

Ihmisen kotiin voivat tulla vieraat vain luvalla ja se nauttii kotirauhaa. Kodiksi voi kutsua myös jotain tiettyä kaupunkia, seutua, maata tai muuta paikkaa jossa viihtyy erityisen hyvin. Kodin rajat eivät siis ole tarkat ja täsmälliset vaan suhteelliset. Vakituinen asuinpaikka ei aina tunnu kodilta, ja kodilta voivat tuntua myös paikat, joissa ihminen ei asu.

Näin kertoo Wikipedia. Kodin tulisi mielestäni olla myös sellainen paikka, jossa kaikki sen asukkaat voivat rentoutua ja tuntea olonsa turvalliseksi. Kotona pitäisi voida olla aivan oma itsensä, ilman mitään rooleja.

Olen taas ollut kotona koko päivän, lukuunottamatta pientä pyrähdystä lähikauppaan. Aion leipoa, ihan oikeasti. Sanoin Rebekalle, että tänään leivotaan. Hän katsoi minua silmät pyöreinä ja sanoi ”Äiti, leipotaanko oikeasti?”  Haha, kyllä, tänään leipotaan ja myöhemmin raportoidaan, että miten meille kävi.

Palataan hetkeksi vielä koti-asiaan. Minulta on pari kertaa kysytty, että minkälainen unelmakotini olisi? En oikein osaa vastata siihen. Viihdyn tosi hyvin täällä omassa kodissamme. Voisin aina toivoa isompaa keittiötä, saunallista kylpyhuonetta, isoa parveketta tai omaa pihaa  jne. Mutta tiedättekö, tämäkin riittää aivan vallan mainiosti meille. Tulevaisuudessa, kun lapset kasvavat tarvitsemme enemmän tilaa, silloin voisin ajatella ehkä rivitaloa. En usko, että olisin yhtään onnellisempi, vaikka me asuttaisi hulppeassa unelmatalossa, sillä todennäköisesti huoleni minulla sieläkin olisi. Haaveilla saa silti aina ja pitääkin, mutta pitää muistaa myös olla onnellinen siitä, mitä tällä hetkellä on, sillä huomisesta kun kukaan ei tiedä.

 

Tänään täällä meidän kotona…

Kaunis Ilmari Tapiovaaran suunnittelema Madamoiselle-tuoli on alkuperäistä tuotantoa ja on aikoinaan kuulunut isovanhemmilleni. Vieressä kököttää Miikan jouluna hankkimat Jamo-merkkiset kaiuttimet.

 

Kaiuttimet ovat oikeastaan ihan kivat, ne maastoutuu hyvin olkkarin valkoiseen seinään, ei niitä juuri huomaakaan.

 

Punainen jatkojohto olohuoneessa on…

 

parasta kaveria eteisen lampun johdon kanssa.

 

Eteisen päässä on wc:n ovi ja tämä pikkutila, johon me ollaan jo suunniteltu kaikenlaista. Toivottavasti saadaan myös pian jotain aikaiseksi.

 

Työpiste. Tässä nytkin olen.

 

Kukaan ei istu viereisellä tuolilla. Kalenterini kanteen on lennähtänyt Miikan piirtämä lintu <3

 

Olohuoneessa me vietetään varmaan eniten aikaa, Rebekka hakee usein lelunsa sohvalle ja leikkii siinä tyytyväisenä, etenkin jos minä olen lähistöllä.

 

Tuohon tyynyn keskelle on mukava käpertyä leikkimään.

 

Silittelen pyykkejä olohuoneessa, katson joskus samalla telkkaria tai Rebekan touhuiluja.

 

Eiliset ostokset ovat unohtuneet hyllykön päälle.

 

Makuuhuoneessa on kaksi valkoista koria, jotka eivät ole yhtään ”minun näköisiäni”.

 

Koreissa on päivittäin tai useimmin käyttämiäni koruja, pitäisi varmaan hankkia korulipas?

 

Lastenhuoneessa on eniten väriä ja tavaraa :D

 

Angry bird-säästölippaan Rebekka sai tuliaisiksi isovanhemmilta, se on kohta ihan täynnä kolikoita.

 

Toin Ylivieskasta päiväpeiton lastehuoneen leveään alasänkyyn. Alasängystä on tullut myös yksi R:n lemppari leikkipaikoista, kuuntelen huvittuneena, kun Teppoa komennetaan ”AVAS täältä”

 

No siihenhän se taas tupsahti jostain!

 

Onkohan tällä vehka-paralla vielä toivoa?

 

Plaston mopo odottelee kevättä ja kuivia asfaltteja!

 

Ensimmäiset kengät roikkuvat kaapin ovessa.

 

Keittiö on toistaiseksi ihan siisti, mutta nyt me mennään sinne leipomaan ja veikkaan, että sotkua on tiedossa, mutta ei haittaa. Jos tosiaan kehtaan, niin kerron vaikka kuvin, että miten tässä leipomishommassa kävi.

 

Mukavaa koti-keskiviikkoa,

Maj