Sellainen siivoaminen, jonka jälkeen näkee selkeästi muutokset eli kättensä jäljen on mielestäni kaikkein antoisinta. Välillä siivoaminen on pikku pakkokin, eikä tietysti aina huvittaisikaan, mutta voisinpa melkein sanoa tunnustaa, että pidän siivoamisesta. Siivoaminen on tietysti yleishyödyllistä hommaa ja arki helpottuu kummasti, kun tavarat löytyvät oikeilta paikoiltaan. Olen muuten todella huono laittamaan tavarat heti niiden oikeille paikoilleen.

Keskityn tosi paljon järjestellessäni tavaroita, vaivun syvälle ajatuksiini ja usein minulle tulee siivoillessani tosi luova fiilis ja koko homma lähtee rönsyilemään. Joskus en voi mitenkään lopettaa esimerkiksi kaappien järjestelyä, kun olen päässyt hyvään vauhtiin. Voi olla, että olen edelleen keskellä yötä istuskelemasa tavarapaljouden keskellä järjestämässä kaikkea paikalleen yhä paremmin ja paremmin.

Meillä täällä kotona on yleensä aivan siistiä, mutta ei mitenkään super-puhdasta. Pienen lapsen kanssa on aika mahdotonta pitää paikat tiptop järjestyksessä koko ajan. Toisaalta en  tehnyt niin ennen pienen lapsen olemassa oloakaan.

Siivouksen jälkeen on aina hyvä fiilis, vähän samanlainen olo kuin olisi käynyt reippaalla lenkillä. Minusta tuntuu, että kykenen selviytymään muistakin ongelmistani, kun olen saanut ensin siivottua. Kuten reippaan lenkinkin, niin kunnon siivousurakankin jälkeen kuuluu mennä suihkuun ja palkita itsensä jotenkin, kuten hyvällä ruualla ;)

 

Tänään tein koko kotiin yleissiivouksen ja supersiivouksen kylppärin kaappiin. Pahin ongelmani on, että haluan omistaa mahdollisimman vähän purkkeja ja purnukoita, mutta toisaalta en kykene luopumaan mistään ja tunnen tarvitsevani kaikkia rakkaita tököttejäni :D

Sain joululahjajsi Marc Jacobsin Oh, Lola!-tuoksun ja tuossa etualalla on tämänhetkinen suosikkini Burberryltä, josta kerroinkin uusimmassa tuoksupostauksessani.

 

Minulla on ikäänkuin ”testissä” kaikenlaista pientä Cliniquelta.

 

Miikan purkit vie vain vaatimattoman tilan meidän kylppärin hyllystä, mutta itseasiassa mies itse vaati tänään lisää tilaa omille jutuilleen. Ollaan vähän sovittu jo piakkoin tulevasta kylppärin pikkupikkuremontista, mutta en tiedä miten meidän remonttireiskan aikataulua antaa periksi. Remontin yhteydessä saisin uuden isomman kaapin ja olisin tooosi onnellinen <3

Vasemmalla ekana on suosikki itseruskettavatuotteeni Solglolta ja hyvänä kakkosena tulee Lorkun Sublime Bronze.  Kolmantena kuvassa näkyvää Nuxen vartalovoidetta voin myös suositella lämpimästi kaikille.

Tuotteiden paljouden lisäksi ongelmana oli päättää, että mitä tuotteita käytän niin paljon, että ne kannattaa säilytää kylppärin kaapissa, eikä pikkuhuoneessa? No, ainakin hammasharjaa. Jäin pohtimaan asiaa vielä kuvien ottamisen jälkeen ja tein muutoksia.

 

Kaapin päällä majailee eniten käytössä olevat hiustuotteet. Tulispa se remontti, pliiiiiiiis!

 

Sillävälin kun olin saanut kylppärin kuntoon oli näkymät olohuoneeseen tämmöiset:D Sotkunaiheuttaja oli mennyt piiloon. Todellisuudessahan näkymä on iltaisin aina kuvaa vastaava. Kun me vanhemmat ollaan olohuoneessa tulee tyttö leluineen perässä, ei puhettakaan, että omassa huoneessa leikittäisiin. Sen kyllä ymmärrän täysin, en minäkään yksin viihtyisi, paitsi ehkä siivotessani ;)

 

Siivooja itse olisi täydellisen ”siistimisen” tarpeessa, onneksi Sape tulee ensi viikolla meille, silloin laitetaan mun hiukset uuteen uskoon. Paljastan jo nyt, että me tehdään yksi tosi jännä ja hauska juttu, josta laitan kuvia tänne blogiin, mutta se ei liity hiuksiin tai kampauksiin mitenkään…!

 

ps. Nyt tämän siivousvuodatuksen jälkeen viimeistään kaikki pitää mua ihan hulluna.

Ei se mitään, parempi vaan kun on vähän ruuvit löysällä, kuin liian kireällä :D

 

-Maj

2.-8.1.2012 Pyynikin näkötornilla onkin aivan uuden näköiset maisemat. Tamkin TTVO.n opiskelijat ovat  suunnitelleet Pyynikille upean valotaideteoksen, nyt kannattaa erityisesti lähteä poikkeamaan munkilla. Me lähdettiin vain iltasella pulkkailemaan, mutta päästiinkin laskemaan mäkeä ”satumetsään” :)

 

Näkötornilta saa ihanaa teetä ja tunnetusti maailman parhaita munkkeja! Tällä kertaa me kuitenkin  jäätiin nuolemaan näppejä, kun ovet olivat menneet jo kiinni, damn!

 

 

Mulla oli molemmissa käsissä narut :)

 

Satu Leskiksen Kaiut-teoksessa on kankaalle heijastettuna Vapriikin kuva-arkiston aarteita Pyynikin harjulta.

 

Pysyisipä tämä lumi nyt vähän pidempään, että päästäisiin toistekin pulkkamäkeen <3

 

 

-Maj