Teppopostausta onkin pyydelty, joten tässäpä tulee postaus siltä päivältä, kun me tavattiin Teppo ihan ensimmäistä kertaa...

Otsikosta saatatte jo arvata, mistä on kyse. Minä ja Miika vierailtiin tässä hiljattain Turun suunnalla katsomassa koiranpentuja. Eläinlääkäri (ja myös kasvattaja) suosittelivat ottamaan uuden pennun, heti kun pahin suru on laantunut. Ja jos koirista pitää, miksi tarvisi elellä ilman koiraa? Mauno ei tietystikään unohdu ikinä, mutta se ei estä meitä ottamasta uutta pentua. Pahamieli hälvenee kun on taas joku, mistä pitää huolta ja paijata. Eihän tämä juttu tietenkään niin mene, että koira on pelkkä kauppatavara, hups vanha kuoli, korvataan se heti uudella. Voi olla, että sopivaa pentua joutuu odottelemaan pitkäänkin, mutta luulenpa, että me löysimme jo omamme:) Reipas kuukausi vielä täytyy odotella, että pentu tulee luovutusikään.

Keskusteltuani kasvattajan kanssa muutaman kerran ja saatuani nämä kuvat sähköpostiini, päätimme käydä katsomassa pentua paikanpäällä Turussa.

Pikku-pallero 3 vko:n ikäisenä.

Tepi haukottelee:>

Aika suloinen kaveri vai mitä? Kasvattaja kuulosti mukavalta ja ennen kaikkea rehelliseltä ja kertoi mielellään pennuista lisää. Siispä lähdimme tapaamaan Teppoa ja Tepon perhettä….


Ja koko pesue koolla, taisi olla ruokatunti:)


Pentuja oli 5 kappaletta. Kaksi urosta oli vielä ”vapaana”. Pennut olivat niin suloisia. Miika ja minä pitelimme pentuja sylissä ihan haltioissamme. Pennuilla oli oikein mukavat olot ja kivat omistajat. Saimme kaiken mahdollisen informaation ja kerroimme myös heille, miten Maunolle oli käynyt. Kasvattaja kertoi, että oli kuullut kesän aikana kahdesta vastaavanlaisesta kuolemantapauksesta, kummassakin tapauksessa koira oli ollut rekisteröimätön. Kannattaa pitää silmänsä todella auki, kun on ottamassa koiraa ja varmistaa, että koira ei tule ns. pentutehtailijalta.

Pikku-Tepi

ZzzzZzz…

Misku ja Tepi<3


Se taisi aavistaa jotain, kun ei uskaltanut enää nukahtaakaan…

Miika ei malttanut lähteä kotiin…

Raur!

Se on niin pikkuinen. 
Tosin Tepsukan isä on n. 2,5 kg ja mamma reipas 3 kg, joten ei pojasta mikään taskukokoinen jää.

Tepin mammalla on pitkänmallinen kuono ja toden näköisesti Tepollekin sellainen tulee. Itse henkilökohtaisesti pidän pikkusen pitemmänpuoleisesta kuonosta, kuin ihan littanasta:)

Olimme kaksi tuntia katselemassa pentuja. Sitten olikin jo kamala nälkä joten Amarillon ja Arnoldsin kautta takaisin Tampereelle.

Mitähän se miettii…?

Alkupalat meni parissa minuutissa, pääruokia ei ehtinyt edes kuvaamaan,
kun ne jo hävisivät lautasilta.

Vaikka oltiinkin jo ähkyssä valmiiksi, vedettiin silti nää kaverit automatkalla,
että oltais oltu mahdolisimman turvoksissa.


Mauno olisi varmasti tykännyt pikkuveljestä. Meillä on Maunoa edelleen kova ikävä. Tepi saa kumminkin aloittaa meillä ihan puhtaalta pöydältä ja teemme parhaamme, että se saisi kasvaa ja asua maailman parhaassa kodissa. Miltä nimi Teppo kuulostaa? Olisiko teillä hyviä nimiehdotuksia, antaa tulla vaan jos jotain on mielessä!

Aamulla oltiin jumppailemassa ja päivällä meillä oli kamuja kylässä. Iltapäivällä ajattelin tehdä teille vähän meikkipostausta, mutta toisin kävi…
Meikkikuvia on hiukan hankala ottaa vauva sylissä…
 No, lasketaanpa vauva maahan ja yritetään uudelleen…
EN HALUA OLLA TÄÄLLÄ LATTIALLA YKSIN!
Suuri pettyys ja vielä suurempi poru.
”Okei, otetaan meikkikuvia joskus toiste” 
Sitten vähän rauhotuttiin ja laskin vauvan taas omiin puuhiinsa lattaille. Ajattelin vaihtoehtoisesti napata jonkun kivan kuvan päivän asusta…
USKO JO EN HALUA OLLA TÄÄLLÄ,
OTA MINUT SYLIIN HETI PAIKALLA!
Joten pikakuva tästäkin tuli.
Ilta saattaa joskus tuntua vähän pitkältä kiukkuisen vauvelin kanssa kahden… Rebekka ei viihtynyt hetkeäkään lattialla tai omissa puuhissaan, mikä on yleensä aika harvinaista. Onneksi meillä on ihania ystäviä, joten pakkasin kamat ja me lähdettiin Janna-vauvaa ja mammaa moikkaamaan :) 
Suloinen Janna :)
Heti muuttui Rebekalla ääni kellossa, uusia leluja, kaveri ja eri ympäristö. Koko ilta meni kuin siivillä, eipä tarvinut yhtään kiukuta, eikä itkeskellä. Jos mulle pitäis olla jostain kateellinen, niin olisin kyllä ehdottomasti näistä ihanista ystävistä… Kuten ennenkin olen sanonut, mulla on vaan parhaat kamut, vaikkapa, taitaa teilläkin olla ;) 

Sulo-koira köllöttelee taustalla :D

Semmoinen oli meidän tiistai,
aika kiva päivä, siitä huolimatta, että..
a) Olin itse kiukkuinen aamulla, kun kaikki tuntui olevan hukassa.
b) Oltiin just saatu salaatit nenän alle, kun luultiin, että vauvat nukkuu, niin Rebekka heräsi ja ei muuta kuin, ”kiitos otettais sittenkin mukaan”
c) Ne salaatit levis suojatielle.
d) Rebekka oli kotosalla kiukkuinen kuin mehiläinen.
:D
-M