Olen ollut työn puitteissa reissussa Helsingissä nyt torstaista asti, mutta olen jättänyt suosiolla kaikki iltamenot välistä, jotta saisin kuitattua univelkojani hieman lyhemmiksi.. Viime yön autuus löytyi hotellihuoneen viileistä lakanoista ja paksuista pimennysverhoista. Muiden viettäessä yhteistä iltaohjelmaa, jäin itse pötköttelemään ja rauhoittumaan. Uni tulikin jo ennen klo 22. Miksi hotellissa tuntuu olevan niin paljon mukavammat petivaatteet, kuin kotona?
Iltamenoista tinkiminen harmitti, mutta tällä kertaa päätös tuntui välttämättömältä oman jaksamisen kannalta. Taidan tänäänkin kömpiä petiin Sapen viereen samaan aikaan, kuin muutkin 60-vuotiaat… Katsotaan, kiipeääkö Annan koira Hannibal meidän väliin unileluksi?
Kotiväelle terveisiä! On kamala ikävä pikku Pekkaa…
<3: Maj