En seuraa telkkarista yhtään ainoaa sarjaa tai ohjelmaa, katson muutenkin aika harvoin telkkaria ajanpuutteen vuoksi. Olen ostanut True Blood -sarjan 1. ja 2. tuotantokaudet dvd:nä itselleni, ahmin ne heti silloin nopeasti läpi, jonka jälkeen laitoin ne edelleen kiertoon. Viime viikolla ostin 3. tuotantokauden ja nyt se on jo kokonaan katsottu. Ollaan Miikan kanssa siis joka ilta katsottu True Bloodeja silmät pullollaan ja minä (Huom! vain minä, miehethän ei pelkää tämmösiä..) olen tärissyt jännityksestä. True Blood on vaan paras sarja ikinä, olen niiii-iin koukussa…
Pimenevät illat <3 Myrskylyhty parvekkeella on vain lisännyt ”vampyyrimaista” tunnelmaa… IIKS!
Canalilta tulis nyt 4.tuotantokausi, mutta mun mielestä on huippua katsoa kaikki jaksot heti putkeen, silloin kuin itselle parhaiten sopii…
SHoOOokiehjhh…!
Pakko kertoa tähän loppuun vielä yksi ”kummitustarina” omasta elämästäni, eli… Edellisen kerran, kun pelosta täristen katselin True Bloodeja (me asuttiin vielä keskustassa silloin) päätin jakson loputtua vielä aika myöhään lähteä heittämään roskapussin ulos… Valppaana katselin sisäpihalle, hengitin syvään ja lähdin pimeässä kulkemaan kohti jätepuristinta, kipusin yhden askelman ylös ja olin heittämässä pussia, niin… Sieltä jätepuristimesta nousi kalpeanaamainen huppupäinen MIES, voitteko kuvitella! Mun suusta pääsi tukahdutettu kiljahdus, heitin pussin maahan ja juoksin koko kroppa täristen takaisin sisälle. Kädet tärisi, sydän hakkasi, voi luoja sentään!
Niin, tosiaan se mieshenkilö oli varmaan dyykkaamassa jätemyllystä lähikaupan antia tai jotain vastavaa, mutta eipä tullut sillä hetkellä mieleen… Kalpea naama, pitkät mustat hiukset näkyivät hupun alta, varmaankin joku ihan ystävällinen goottityyppi, mutta sillä hetkellä hän oli minulle vampyyri :D
Jep, jep… kauniita unia vaan kaikille!
-Maj