Myönnän googlanneeni tuon otsikon pariin otteeseen. En tainnut löytää tyydyttävää vastausta, mutta tässä sitä kuitenkin porskutetaan eli hengissä olen tai me molemmat ollaan – ja ihan mukavissa väleissäkin.

Ensimmäinen vuosi eron jälkeen on kai kaikista raskain, niin ne monet eronneet ovat ainakin sanoneet. Tähän kohtaan pitäisi ehkä kirjoittaa kuinka ajalla on parantava vaikutus, josta edellisessä postauksessa mainitsinkin. Ennen kun se aika on tehnyt tehtävänsä, niin pitää pysytellä hengissä tänään, tässä ja nyt! Eli miten selvitä ensimmäisistä hetkistä, päivistä, viikoista ja kuukausista siitä kun päätös erosta on tehty ja pitäisi laittaa käytännönpyörät pyörimään? Avioero sattuu, ihan helvetisti, eikä eroaminen ole helppoa, ei vaikka tietäisi sen olevan ainoa vaihtoehto. Onneksi silti useimmat selviää siitä hengissä, vaikka välillä tuntuu, että tässä ollaan kuolemaa tekemässä.

Minua on auttanut puhuminen, olen puhua pölpöttänyt ja käynyt asioita moneen kertaan läpi. Kiitos ystävät ja kiitos terapeutti. Pystyn vastaanottamaan muilta tukea ja itselleni on helppo käsitellä ystävien kanssa kipeitäkin asioita sekä ongelmia, omia ja heidän. Vertaistukea ei pidä vähätellä myöskään. Edelleen jatkan puhumista ja voin suositella sitä kaikille muillekin, erittäin lämpimästi. Terapiasta minulla on vain hyvää sanottavaa, eikä siitä varmasti ainakaan ole haittaa kenellekään eli sitäkin kannattaa kokeilla.

Kun olin siellä isoimman aallon pohjalla niin ahdistukseni oli tosi fyysistä ja ihan oikeasti rankimpina hetkinä en ollut ollenkaan varma päättyisikö se koskaan. Välillä edelleen voimakas ahdistus nousee pintaan ja mielialat aaltoilee, mutta koen jo pärjääväni sen kanssa. Ahdistus ja paniikkikohtaukset ovat pelottavia, mutta ne eivät onneksi kestä ikuisesti. Huonoja päiviä tulee ja menee ilman erojakin. Varmasti notkahdan vielä monet kerrat, eikä auta kun nousta, levätä, puhua ja mennä eteenpäin, kuten Timo Jutilakin neuvoo.

Minua helpotti ajatella, että ero ei ole maailmanloppu. Täällä sitä ollaan, vaikka ero tulikin ja muu maailma jatkaa ihan normaalisti kulkuaan. Meille kävi nyt näin ja toivottavasti joskus, ajan kuluessa, ollaan molemmat entistä onnellisempia. Suosittelen myös huolehtimaan riittävästä nukkumisesta, syömisestä ja ulkoilusta, ihan näistä perusjutuista, jotka eivät tunnu ollenkaan tärkeiltä silloin kun mielessä pyörii isommat asiat.

En selviä tästä. En varmasti pärjää yksin. Tästä ei tule mitään. Etäältä on helppo vakuuttaa, että ihan varmasti pärjäät ja selviät, sähän olet tsemppinainen, selviät mistä vain. Itsestä ei välttämättä ollenkaan tunnu tsemppinaiselta, päinvastoin, ihmisraunio on osuvampi kuvaus. On myös mielettömän vaikeaa sanoittaa mikä on syy siihen, ettei muka pärjäisi yksin. Selitin ystävälleni sen tuntuvan täydeltä todelta, faktalta, yhtä mahdottomalta, kuin kirjan kirjoittaminen espanjaksi. Pitää vaan muistuttaa itselleen sen olevan vain ajatus tai tunne, ei ollenkaan fakta – ja jos sulla on tuo tunne just nyt päällä, niin lupaan; kyllä tulet pärjäämään ja selviät, ihan varmasti.

Tärkeät ihmiset kulkevat aina meissä mukana –  luin tämän jostain ja uskon sen olevan ihan totta. Jotenkin niin lohdullista. Eron takia ei kukaan ole epäonnistunut ihmisenä, eikä tosiaan ainoa eronnut, sillä puolet avioliiton solmineista on tässä ihan tasan samassa jamassa.

Hei ja todellakin luotan universumiin, mua ja sua varten laaditut suunnitelmat eivät voi olla muuta kuin hiton upeita – ihan kuten me itsekin ollaan, eikö niin? 

-Maj

 

Maanantait ovat toisinaan vähän hankalia, joskus ärsyttäviäkin. Tämä maanantai oli kuitenkin aika ok. Lähiaikoina tunteet ovat olleet vähän pinnassa ja energiat vähissä, silloin ärsyttää helposti. Listasin ärsyttäviä asioita – ja heti muuten helpotti!  Vastapainoksi postauksen kuvituksena on kesäisiä kuvia Sardiniasta. Äh, miten ärsyttävää, en ole saanut tehtyä kunnollista lomapostausta koskaan – onko nyt liian myöhäistä?

ranta1

ÄRSYTTÄÄ

– Kun kuulet tuhatmiljoonaa kertaa, että aika parantaa haavat. Yleensä aika-sanontaa pohjustetaan näin; tiedän tämän olevan klisee, mutta aika oikeasti auttaa. Voin kertoa, että silloin kun oma selviäminen tuntuu epävarmalta, jopa epätodennäköiseltä, niin ei ole kauhean kannustavaa kuulla ajan auttavan. Ei, vaikka se olisikin kuinka totta. Hädän hetkellä se Aika ei tule paikalle, eikä auta ketään. Päivittelyn sijaan tarjoudu vaikka auttamaan mielummin.

– Kun selität lapsillesi, että ohittelu on epäkohteliasta ja omaa vuoroa pitää odottaa kiltisti, niin samalla hetkellä joku mummo kiilaa hävyttömästi suoraan eteenne. Kiitti.

– Kun tervehdit iloisesti ihmisiä, vaikkapa uusia naapureita, köhköh, mutta et saa vastausta.

– Ostat ihanan paidan, etkä tajunnut tsekata kaupassa pesuohjetta, jossa tietenkin lukee ”ei vesipesua”. Aivan.

– Kun joku syö äänekkäästi, sen huomatessasi et pysty keskittymään enää mihinkään muuhun, mutta et voi poistua paikalta. Banaani on paha, tosi paha!

 

ranta6
ranta2
ranta3

– Kun oot just föönannut hiukset muhkeeks ja tajuat vasta ulkona, että loskaa sataa viistossa suoraan naamalle. Tietenkin on myös kiire ja olet pukenut juuri sen takin, missä ei ole huppua. Sattumalta sateenvarjokin on jäänyt kotiin. Pakko mennä vaan eteenpäin.

– Kun joku feidaa sut. Pahinta kaikista. Koitan itse välttää sitä viimeiseen asti.

– Tekosyyt. Ai flunssaa pukkaa? HEI PLIIS, pitää pystyä sanomaan suoraan.

ranta5

– Kun äiti soittaa väärällä hetkellä ja kysyy tuhat kysymystä. Äiti, ei oo sun vika, mutta silti se joskus vaan ärsyttää naurettavan paljon. Vähän jopa ärsyttää, että se ärsyttää.

– Kun jengi utelee sulta ystävän asioista. Miksi? Ärsyttävää. 

ranta4

Antaapa tulla, mikä teitä ärsyttää? Jos ette tähän kommentoimaan, niin testatkaa kirjoittaa ärsyttävät asiat paperille, se voi auttaaa, ainakin vähän :*

Kivaa viikkoa kaikille, kaikesta huolimatta!

-Maj

 

1 2 3 4 5 6 7 1 331