Siinäpä kevään polttavin kysymys? Olen ystäväni Emmin kanssa samaa mieltä siitä, että mitä pidempi aika edellisestä lenkistä on kulunut, sitä vaikeampaa lähdöstä tulee. Olemme yhdessä hölkötelleet ympäri Tamperetta jo monta vuotta. Yhteinen lenkkeilyharrastus oli helppo aloittaa, koska asuimme naapureina ja olimme molemmat pienten lasten äitejä, joille pelkästään pieni hengähdystauko lapsiperheen pyörityksestä toimi loistavasti motivaattorina. Ensimmäinen tavoitteemme oli osallistua 2014 kesällä puolimaratonille. Nyt puolikkaita on juostuna neljä – ja kuntoni on surkeampi kuin aikoihin. Miten tässä näin on päässyt käymään? Miten löytää lenkkeilyn ilo uudestaan?

lenkkeilyinspis1

Syynä tähän kuntooni ovat varmasti jalkavaivat, jotka alkoivat viime vuoden loppukesästä. Syytän myös lenkkikamun (ja parhaan tsempparin) puutetta, sillä Emmi oli muuttanut pois Tampereelta. Syksyllä jalat kipeytyivät hölköttelemisestä ja se teki minut todella ärtyneeksi. Pidemmänkin tauon jälkeen molemmista jaloista akillesjänteet turposivat ja tulivat kipeiksi.  Yritin viritellä muita harrastuksia, kävin joogassa ja salilla, mutta mikään ei oikein ottanut tuulta alleen. Talvella heitin muutamia juoksulenkkejä, mutta voin kertoa, että se oli tahkeaa, jalat lipsuivat ja painoivat, enkä vaan jaksanut juosta. Luovutin ja aloin käymään lähinnä kävelylenkeillä Teppo-koiran kanssa, samalla kun puhuin puhelimessa ja joskus sain myös kamuista seuraa.

lenkkeilyinspis2

Jalkani vaikuttavat nyt vihdoinkin olevan täysin kunnossa, olivat kyllä jo talvella, mutta vasta nyt olen aloitellut lenkkeilyä uudelleen. Ensimmäiset juoksulenkit eivät todellakaan ole olleet mitään herkkua, päinvastoin. Vanha aisaparini Emmi muutti pari viikkoa sitten takaisin Tampereelle ja ajattelimme laittaa lenkkikuviot taas kuntoon, miten mahtavaa! En ikinä kieltäydy lenkistä kaverin kanssa laiskuuden takia, mutta siitä syystä saattaisin silti jättää yksin menemättä. Kiireeseen vetoan myös mielelläni.

Varmasti joku ehkä mietiskelee, että mitä järkeä on lähteä väkisin lenkille. Sen vuoksi, että ärsyttävän alkukankeuden jälkeen lenkkeily on ihanaa. Kun juoksu lähtee kunnolla rullaamaan, niin se on mahtava, sellainen voittamaton tunne. Lenkkeily käy itselleni terapiasta, se on ilmaista, lähteminen onnistuu oman aikataulun mukaan koska vain – ja missä vain, eikä harrastus  vaadi käytännössä kuin hyvät lenkkarit. Juoksulenkit selvittävät ajatuksia ja sen jälkeen olo on ihan mieletön.

lenkkeilyinspis3lenkkeilyinspis4

Siinä tulikin aika monta motivaattoria jo lueteltua, haha! Minua motivoi myös keväinen ilma, mieluummin ulkona juoksentelemassa, kuin sisällä. Tsemppaan itseäni myös uudella soittolistalla ja jotkut sanovat, että uusien sporttivaatteiden hankkiminenkin auttaa. Joskus myös tuntuu mielekkäämmältä juosta paikasta a paikkaan b, eikä mitään perinteistä lenkkiä kotiovelle ja takaisin. Säännöllisyys tulkin tuossa jo aikaisemmin mainittua.

Kolmena edellisvuonna olen ilmoittautunut kesäisin juoksutapahtumiin, mutta tänä vuonna en ole oikein varma, että haluanko? Toki sekin on yksi keino motivoitua, mutta ehkä välivuosi voisi olla paikallaan.

lenkkeilyinspis5

Ykköstavoitteenani on kunnon kohentaminen ja se, että juoksusta tulee kevyempää. En myöskään laittaisi pahakseni, jos farkut lakkaisivat kiristämästä, mutta siitä en jaksa ottaa paineita. Kertokaahan, että millä motivoitte itsenne lähtemään lenkille? 

*Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia & Olvi Health lab

Meidän perheen arjen aikataulu on välillä kuin palapelin rakentamista – ja ihan samanlainen meininki taitaa olla monilla muillakin lapsiperheillä? Olen aikaisemmin jo kertonutkin meidän lapsilla olevan melkein jokaiselle viikonpäivälle joku harrastus ja sen päälle vielä me molemmat vanhemmat yritämme pitää kiinni liikuntaharrastuksistamme. Miika harrastaa futista, joten hänen pitää myös olla tietyssä paikassa sovittuna aikana, kun taas itse voin mahduttaa lenkkini tai salitreenini mihin tahansa rakoon.

Harrastusten lisäksi pitää hoitaa tietysti muutkin arjen askareet, kaupassakäynnit ja koiran lenkitykset + muut menot. Välillä kyllä saa rientää minuuttiaikataululla paikasta toiseen, mutta ajattelen aktiivisuuden olevan myös oma valinta. Kaikkeen sitä tottuu, enkä enää varmaan osaisi  edes olla ilman kaikkea touhotusta.

Lasten tarpeet tulee tietysti laitettua aina etusijalle, heillä on tarkemmat ruoka-ajat ja Rebekalle teen usein eväät autoon mukaan, että hän saa extraenergiaa ennen treenejä. Omat ruokailuvälit saattavat sen sijaan venähtää. Yhteistyö Olvi Health Lab -uutuusjuoman tiimoilta tulikin kuin tilauksesta tähän kevääseen. Terveellinen välipalajuoma on helppo napata jääkaapista messiin, vaikka olisi kuinka hoppu.

Healthlabdrink_8
Healthlabdrink_2

Oletteko muuten tutustuneet hyvinvointijuomiin? Health Labin Chia Seed Drink on hiilihapoton juoma, johon ei ole lisätty lainkaan sokeria. Juomassa maistuu granaattiomena + valkoinen tee – ja siihen on lisättu vatsan toimintaa tasapainottavia chiasiemeniä. Vaikuttaa ainakin omasta mielestäni hyvältä kombolta ja juoma maistuukin hyvälle, vähän marjaiselle sanoisinko. Chia Seed Drink säilyy huoneenlämmössä, mutta itse tykkään nauttia juomani jääkaappikylmänä mieluiten.

Healthlabdrink_1Healthlabdrink_4

Samuel on ollut tänä keväänä ollut väsynyt, poika ei enää malta aina nukkua päiväkodissa, vaikka selkeästi hän vielä tarvitsee päiväunet. Samppa nukahtaakin tosi usein autoon, mikä oikeastaan on vaan hyvä, kunhan unet eivät venähdä yli tunnin mittaisiksi. Ei me tietenkään turhaan oteta Samppaa mukaan autoon istumaan Rebeä kuskaillessamme, vaan hän jää kotiin jos se on mahdollista = molemmat vanhemmat paikalla.

Viime viikolla kuskattiin Rebe harrastuksiin ja sillä välin kävimme hakemassa säärisuojia pojalle parin viikon päästä alkavia futistreenejä varten. Samuel oli tosi innoissaan, mutta kaupalta autolle kävellessämme hän totesti, että ”nyt loppuu akku” ja nukahti heti turvaistuimeen päästyään. Sujuisipa päiväunille meno aina samalla tavalla, ilman raivonpuuskia :D

Healthlabdrink_5
Healthlabdrink_6

Rebekan jumppatreenit kestävät aina yli tunnin ja sen ajan hyödynnän juurikin hoitamalla asioita, teen esimerkiksi viikon ruokaostokset tai joskus käyn lenkillä. Liikunta tuntuu tahmealta, jos koneistossa ei ole tarpeeksi energiaa. Ruokailuvälien venyminen näkyy minussa myös helposti pinnan kiristymisenä. Välipalaa pitäisi olla aina mukana ja nestemäisessä muodossa sen nauttiminen on kieltämättä ihan naurettavan vaivatonta. Oletteko muuten huomanneet, että jos päivällä tulee syötyä liian kevyesti, niin se kostautuu ihan varmasti illalla tai jopa seuraavana päivänä? Ihan liian usein ahmin kaksin käsin ruokaa iltapalaksi tai mussutan älyttömät määrät sokeria.

Healthlabdrink_3Healthlabdrink_7

Toukokuun lopussa täytän jääkaappini hyvinvointijuomilla ja kertaan Idan blogista vinkit kiireen taltuttamiseksi, sillä heti kesäkuun alusta lapset jäävät kanssani kotiin kesälomalle ja palaavat vasta koulujen alkaessa – niin, kouluun ja hoitoon, jaiks! Yritän hoitaa omat työni, kodin ja lasten ohella, mikä ei aivan varmasti kaikkina päivinä ole ihan helppoa.

Healthlabdrink_9

Voi ruuhkavuodet, niitä tässä ollaan tovi jo eletty. Viikot ovat luonnollisesti välillä vähän raskaita, kun tapahtuu niin paljon asioita. Päivääkään en silti vaihtaisi pois, sillä koen olevani maailman onnekkain ihminen, kun saan olla kahden pienen äiti. Sovittiin muuten Samuelin kanssa, että olemme toistemme puolella, aina ja ikuisesti. Hän tuijotti minua vakavana ruskeilla silmillään ja lisäsi vielä ”vaikka toinen olisi väärässäkin!” Niin, siltikin.

-Maj

1 2 3 4 127