Taapero… pöh, vauvahan tuo pikku-ukko vielä on :D Sain valita lokaation duunitapaamiselle ja sehän oli tietysti Sokoksen yläkerta, taatusti lapsiystävällisimmät lounaat & kahvit Tampereella. Samppa lähti mukaan sanomaan  painavat mielipiteensä asiasta kuin asiasta, ettei munkaan elämä kävis liian yksinkertaiseksi. Samuel osaa olla tosi easygoing-baby, mutta siitä ei ikinä tiedä. Juttelin juurikin tänään äidilleni, että en osaa yhtään ennakoida tuon pojan meininkiä… Tällä kertaa hän päätti kalastella mummoilta pääntaputuksia sekä olla hymyilevä ja helppo bisnespartneri.

 

s1

Ensin piipahdettiin kosmetiikassa hakemassa pari loppuun kulunutta vakkarituotetta.

 

s2

”Hehee, mä vaan järjestelin peiton paremmin..”

 

s3

Lounas. Näytti ja etenkin maistui hyvälle, miksihän en ikinä kotona hoksaa lisätä salaatteihin tuoretta ananasta?

 

s4 s5 s6

Saatiin syötyä lounas, puhuttua tärkeimmät asiat läpi, sillävälin kun poika mutusteli leipää ja hedelmäsosetta. Kun mielenkiinto leipään lopahti/vatsa tuli täyteen, niin alkoi tutkimusmatkat ympäri lounaspaikkaa ja mä juoksin tietty perässä. Housunpolvet mustana nakero palautui aina toimestani omalle tontille,  mutta eipä tässä(kään) vaiheessakaan poikaa oikeastaan yhtään kiukuttanut.

 

s7 s8

Tapaaminen purkissa, poika rattaissa. Väsymys iski kun lähestyttiin autoa…

 

s9

Sinne simahti istuimeensa viidessä sekunnissa. Kannoin nukkuvan yläkertaan jatkamaan unia.

 

 

s10

Pudotin vaan kamat käsistäni, puuh.

 

s13 s11 s12

Päikkäreiden tarpeessa itsekin, mutta…

 

s14

Sitten päätinkin tulla jakamaan tämän teidän kanssanne. Jumituin, tässä olen edelleen ja kohta makkarista käsky käy hakemaan, tiedän niin sen… On kyse ehkä minuuteista :D

 

Tauko se on minuutikin tauko. Joten taidan köllähtää sohvalle listaamaan asioita, joita mun täytyy tehdä/hoitaa viikonlopun synttäreitä varten. Aloitan Rebekan lahjasta… Ei nimittäin ole hajuakaan, mitä me hänelle hankittaisiin? Toivomuksena olisi prinsessoita ja Hello kittyjä, paljon ;)

 

-Maj

 

 

 

Aikamoinen viikko taas takana. Pakko tunnustaa, että urheiluhommat ja syömiset ovat todellakin lipsuneet. Maanantaina onnistuin tekemään kaiken niinkuin ”pitääkin”, mutta siihen se sitten jäi. Tiistaina aloitettiin ennen puolta päivää värjäilemään mun hiuksia Saaran kanssa, syötiin kunnon bodarinlounaat, homma meni ns. putkeen. Jostain syystä meille tuli järkyttävä kiire ja lähdinkin siitä samantien Elisen kanssa studiolle… Studiolta tulinkin takaisin kotiin vasta 22:00 jälkeen, enkä ollut syönyt klo. 13 bodarinlounaan jälkeen mitään. Keskiviikkona olin ihan puhki, harkitsin salille lähtemistä, mutta Miika päättikin itse lähteä futistreeneihin. Eilinen päivä vierähti Ideaparkissa, miehellä kiire töiden jälkeen suoraan talkoisiin ja treeneihin, hän tuli kotiin vasta 22 jälkeen. Ystäviä kylässä. Itselläni ei olisi ollut mahdollisuutta lähteä mihinkään, paitsi olisinhan voinut aina tehdä kotijumpan. Tänään sitten rauhallisen iltapäivän jälkeen ajattelin illalla kurvata kuntoilemaan. Jätski on btw tällä viikolla maistunut tosi hyvältä mun suussa ainakin.

Äitiys on tekosyy, koska kaikille sellaisille itselle tärkeille jutuille löytyy aina aikaa. Valintoja, valintoja. Minulla niitä tärkeitä juttuja on vaan ehkä liikaa. Joten toisaalta… Kun tämä elämä ei pyöri enää pelkän oman itseni ympärillä, niin on tehtävä kompromisseja, muuten burnout uhkaa jo seuraavan nurkan takana. Yritän usein suoriutua kaikesta ja sätin itseäni samalla hokien, että ei se mitään, et voi ehtiä tekemään kaikkea. Kuulostaapa ihan siltä, että tarvitsisin suorittamiseni kanssa ammattiapua tai jotain? Tiedostan, että suurinta onnentunnetta koen usein ennalta suunnitelemattomista, pienistä hetkistä. Ajellessani treenin jälkeen kotiin ja radiosta tulee kaunis kappale tai kahvikuppi kädessä, ikkunan edessä haikeana seisoskellessani saatan ajatella olevani maailman onnellisin ihminen. Bloggaajatuttuni suloinen Heidi.K kertoi salilla törmätessämme, että ei osaa oikein kuvitellakaan millaista järjestylyä minun liikuntahetkeni vaatii. Toisaalta eihän ne muuta vaadi kuin että se toinen vanhempi on kotona, mutta toki hänelläkin on omat juttunsa ja kotona pitäisi myös olla yhdessä, ei aina vuorotellen. Liikuntapostauksia saatte vielä odotella, sillä ihana PT:ni on vähintään yhtä kiireinen äiti kuin minäkin.

 

puh4

”Äiti täällä tapahtuu jotain, Samppa tekee jotain”  Milloin se Samppa ei tekisi jotain…? :D

 

puh2

Tilasin Miikalle uikkarit. Väiteltiin tilausta tehdessäni koosta. Voitonriemuisena lähetin hänelle kuvaviestin paketin saavuttua, olin oikeassa tällä kertaa.

 

 

 

puh1

Aamupäivällä oltiin liikenteessä pulkalla.

puh3

 

Kissa ja pupunen touhuissaan eilen.

 

-Maj

 

ps. Randomkuvat ovat tältä viikolta, puhelimella otettuja.Olisin muuten halunnut tehdä teille kuvapostauksen tästä tavallisesta perjantaistamme, mutta en vaan jaksanut ottaa yhtään kuvaa. Bloggaajan vapaapäivä?

 

 

1 141 142 143 144 145 146 147 179