Taapero… pöh, vauvahan tuo pikku-ukko vielä on :D Sain valita lokaation duunitapaamiselle ja sehän oli tietysti Sokoksen yläkerta, taatusti lapsiystävällisimmät lounaat & kahvit Tampereella. Samppa lähti mukaan sanomaan painavat mielipiteensä asiasta kuin asiasta, ettei munkaan elämä kävis liian yksinkertaiseksi. Samuel osaa olla tosi easygoing-baby, mutta siitä ei ikinä tiedä. Juttelin juurikin tänään äidilleni, että en osaa yhtään ennakoida tuon pojan meininkiä… Tällä kertaa hän päätti kalastella mummoilta pääntaputuksia sekä olla hymyilevä ja helppo bisnespartneri.
Ensin piipahdettiin kosmetiikassa hakemassa pari loppuun kulunutta vakkarituotetta.
”Hehee, mä vaan järjestelin peiton paremmin..”
Lounas. Näytti ja etenkin maistui hyvälle, miksihän en ikinä kotona hoksaa lisätä salaatteihin tuoretta ananasta?
Saatiin syötyä lounas, puhuttua tärkeimmät asiat läpi, sillävälin kun poika mutusteli leipää ja hedelmäsosetta. Kun mielenkiinto leipään lopahti/vatsa tuli täyteen, niin alkoi tutkimusmatkat ympäri lounaspaikkaa ja mä juoksin tietty perässä. Housunpolvet mustana nakero palautui aina toimestani omalle tontille, mutta eipä tässä(kään) vaiheessakaan poikaa oikeastaan yhtään kiukuttanut.
Tapaaminen purkissa, poika rattaissa. Väsymys iski kun lähestyttiin autoa…
Sinne simahti istuimeensa viidessä sekunnissa. Kannoin nukkuvan yläkertaan jatkamaan unia.
Pudotin vaan kamat käsistäni, puuh.
Päikkäreiden tarpeessa itsekin, mutta…
Sitten päätinkin tulla jakamaan tämän teidän kanssanne. Jumituin, tässä olen edelleen ja kohta makkarista käsky käy hakemaan, tiedän niin sen… On kyse ehkä minuuteista :D
Tauko se on minuutikin tauko. Joten taidan köllähtää sohvalle listaamaan asioita, joita mun täytyy tehdä/hoitaa viikonlopun synttäreitä varten. Aloitan Rebekan lahjasta… Ei nimittäin ole hajuakaan, mitä me hänelle hankittaisiin? Toivomuksena olisi prinsessoita ja Hello kittyjä, paljon ;)
-Maj