En ole ehtinyt kuvaamaan blogia varten mitään, tiedättehän, kädet täynnä ”töitä”. Sitäpaitsi en kestä sitä mahdollisuutta, että menetän kaikki valokuvani temppuilevan kovalevyn takia. Kamerassa on myös akku loppu, enkä jaksa ladata sitä :S En edes halua ajatella koko kuvien katoamis-asiaa, masentavaa. Mihin muuten ne kaikki hienot ideat tämän blogin suhteen katosivat? Äskön vielä pursusin ideoita ja nyt… Luovuus on tauolla. Tekee mieli nurista vaan, vaikka ei ole siihen mitään aihetta edes(no vesisade? :D). Täytyy järkätä meille ensi viikoksi enemmän ohjelmaa, sillä en viihdy pelkästään kotona (ja kotipihalla) keskenäni jälkikasvuni kanssa (Iholla ohjelman Saara). Tarvitsen seuraa! Mutta sitä ennen tarvitsen irtioton vaippavuoresta, tiskikoneesta ja kaikesta mitä täällä kotona on. Aion sanoa heipat kotiväelle ja häipyä lauantaina tyttöjen kanssa ulos. Turha yhtään kauhistella, nyt tuntuu siltä, eikä auta muu, kuin lähteä. Kyllä kolmen lapsen iskä pärjää hienosti yhden illan, kunhan maitoa löytyy jääkaapista.

Se paljon puhuttu ”oma-aika” on vaan niin tärkeää… Jos lapset eivät nuku yhtäaikaa päivällä, niin tuntuu, että se tunti, ehkä kaks iltaisin ei riitä mihinkään. Vauva saattaa myös valvoa yhtä pitkään, kuin minäkin… Tykkään tosi paljon olla kotona, mutta tykkään tosi paljon myös välillä poistua täältä yksinäni :D Haittaakse? Riittääkö teille silloin tällöin se yksinäinen kävelylenkki vai tarvisitteko enemmän aikaa itsellenne?  Kaipaatteko, että saisitte tehdä jotain, niin että joku ei roikkuisi puntissa kiinni koko ajan? Mä ainakin kaipaan ja uskallan sanoa sen näin julkisestikin ja jos jollekin tulee siitä suru puseroon, niin sit ei voi mitään!

-Maj

ps. Lauantaina otan kameran mukaan ja toivottavasti saan tallennettua vähän toisenlaista matskua vaihteeksi, aikuistenjuttuja :)