Olen menossa ens kuun puolessa välissä pariksi viikoksi töihin, aika jännittävää. Miika jää hoiteleen Rebekkaa kotiin siksi aikaa. En aloita töitä sillai pikku hiljaa, vaan heti 10 tunnin päivillä, hui. Mutta, vain pari viikkoa, sitten me vietetään joulua & uutta vuotta kaikessa rauhassa, kunnes tammikuussa olisi toinen pätkä töitä.

Rebekka tekee tuhojaan minkä kerkeää ja äiti vaan kokeilee työvaatteita… :D

Tammikuun jälkeen jään taas kotiin, en tiedä, koska palaan töihin takaisin, mutta en näillä näkymin ihan heti, ellei jotain erityistä tapahdu. Me ei haluta vaan laittaa lasta niin pienenä päivähoitoon. Ajattelin, että voisin keikkailla kuitenkin aina silloin tällöin töihin, kun iskä tai mummu katsoo Rebekkaa.

Mitenköhän nämä kolme kaveria pärjää täällä keskenään aamusta iltaan? Tai miten mä pärjään ilman niitä? Varmasti tulee vähän ikävä, mutta toisaalta voi tehdä ihan hyvääkin…

Miten töissä käyvät äidit yleensäkin suoriutuu kaikesta!? Töiden lisäksi kun täytyy pyörittää arkea, kuljettaa lapsi päiväkotiin (ja myöhemmin harrastuksiin ja minne milloinkin) hoitaa pyykit, ruuanlaitto, siivoilut ym. Ja ehkä olisi ihan kiva harrastaakin jotain :D Mulla on vaan yksi lapsi, mutta entä te, joilla on kolme tai enemän? No, kaikkeen varmasti sopeutuu!

 Äidit on arkipäivän supersankareita!
Iso halaus kaikille teille arjen uurastajille, jotka tekevät näkymätöntä, mutta maailman tärkeintä työtä :)
-M
Aamulla oltiin jumppailemassa ja päivällä meillä oli kamuja kylässä. Iltapäivällä ajattelin tehdä teille vähän meikkipostausta, mutta toisin kävi…
Meikkikuvia on hiukan hankala ottaa vauva sylissä…
 No, lasketaanpa vauva maahan ja yritetään uudelleen…
EN HALUA OLLA TÄÄLLÄ LATTIALLA YKSIN!
Suuri pettyys ja vielä suurempi poru.
”Okei, otetaan meikkikuvia joskus toiste” 
Sitten vähän rauhotuttiin ja laskin vauvan taas omiin puuhiinsa lattaille. Ajattelin vaihtoehtoisesti napata jonkun kivan kuvan päivän asusta…
USKO JO EN HALUA OLLA TÄÄLLÄ,
OTA MINUT SYLIIN HETI PAIKALLA!
Joten pikakuva tästäkin tuli.
Ilta saattaa joskus tuntua vähän pitkältä kiukkuisen vauvelin kanssa kahden… Rebekka ei viihtynyt hetkeäkään lattialla tai omissa puuhissaan, mikä on yleensä aika harvinaista. Onneksi meillä on ihania ystäviä, joten pakkasin kamat ja me lähdettiin Janna-vauvaa ja mammaa moikkaamaan :) 
Suloinen Janna :)
Heti muuttui Rebekalla ääni kellossa, uusia leluja, kaveri ja eri ympäristö. Koko ilta meni kuin siivillä, eipä tarvinut yhtään kiukuta, eikä itkeskellä. Jos mulle pitäis olla jostain kateellinen, niin olisin kyllä ehdottomasti näistä ihanista ystävistä… Kuten ennenkin olen sanonut, mulla on vaan parhaat kamut, vaikkapa, taitaa teilläkin olla ;) 

Sulo-koira köllöttelee taustalla :D

Semmoinen oli meidän tiistai,
aika kiva päivä, siitä huolimatta, että..
a) Olin itse kiukkuinen aamulla, kun kaikki tuntui olevan hukassa.
b) Oltiin just saatu salaatit nenän alle, kun luultiin, että vauvat nukkuu, niin Rebekka heräsi ja ei muuta kuin, ”kiitos otettais sittenkin mukaan”
c) Ne salaatit levis suojatielle.
d) Rebekka oli kotosalla kiukkuinen kuin mehiläinen.
:D
-M
1 149 150 151 152 153 154 155 159