Huh, mikä takatalvi se sieltä oikein tuli? Eilen vielä fiilistelin mahtavaa säätä kun ajelimme Turusta kotiin auringon porottaessa täydeltä taivaalta – ja olin ihan, että jes vihdoinkin kevät. Virittelimme lasten kanssa parvekkeelle pientä piknikkiä ja ripustelin pyykkiä kuivumaan niin tyytyväisenä.

Jos jotain positiivista on keksittävä, niin tuo lumipyry on ollut oikein hyvä syy pysytellä sisällä löhöilemässä. Pääsiäinen sujui omalta osaltani juuri niin kuin toivoinkin eli ihan tooosi iisisti. Veikkaan silti, että aamulla saattaa olla pieniä käynnistymisvaikeuksia herätyskellon soidessa? Onko kenelläkään samanlainen fiilis?

 

rebel1

Sain napattua ihania kuvia tämän viime viikon synttärisankarista. Ihan kuin neiti aurinkoinen tähyilisi kohti kevättä, vaikka aurinkohan se vain häikäisee. En millään meinaa uskoa, että mun oma tytär on jo 8-vuotias!

rebel2rebel3rebel4

 

Rebekan vaatteet – Gugguu *saatu

 

rebel5rebel6

Tuntuu muuten ihan sunnuntailta, vaikka maanantaitahan tässä eletään. No, jokatapauksessa super paljon tsemppiä kaikille tähän viikkoon ja uusiin haasteisiin. Kyllä se kevät sieltä vielä tulee, vähän aikaa kun jaksetaan sinnitellä.

-Maj

*Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia & Mehiläinen

En olisi ikinä uskonut millaisiin tunnemyrskyihin ja mielentiloihin avioero voisi minut viedä. Ajattelen olevani herkkä ja meneväni monissa asioissa tunne edellä, mutta silti samaan aikaan teen valinnat ja päätelmät myös mahdollisimman järkevästi. Elämässäni on sattunut kaikenlaista, mutta olen pysynyt kovissakin myrskyissäkin tolpillani.

Eropäätöksen jälkeen kesti vähän aikaa ymmärtää, että se on oikeasti tapahtumassa. Olin aivan varma, että juuri niin asioiden kuuluu mennä meidän kahden kohdalla, mutta siitä huolimatta panikoin ja aloin luisumaan kuilun pohjalle. Se tuntui ihan siltä kuin eteeni olisi avautunut iso railo, jonne humahtaisin. Eikä sitä olisi voinut mitenkään estää. Ennen viime syksyä minulla ei ollut harmaintakaan aavistusta miltä tuntuu fyysinen ahdistus tai paniikkikohtaus ja jos ollaan rehellisiä niin en missään vaiheessa elämääni voinut kuvitella itse kärsiväni mistään sellaisesta – en edes ”uskonut” paniikkikohtauksiin, jos ymmärrätte mitä tarkoitan?

No nyt tiedän, että sieltä kuilusta pääsee pois ja tiedän miten se tapahtuu. Ylös kiipeäminen ei tapahdu yhdessä yössä ja kaikki sinne pohjalle heitetyt apuköydet tulevat tarpeeseen. Olen niin kiitollinen kaikesta viime syksyllä saamastani avusta ja tuesta, että toivoisin voivani auttaa edes yhtä ihmistä kertomalla omia kokemuksiani. Postauksen yhteistyökumppani on yksityisiä terveyspalveluita tarjoava Mehiläinen.

sad1

Vanhempani ovat olleet yhdessä käytännössä koko elämänsä. Äitini oli 14-vuotias, kun hän tapasi isäni ja siitä asti he ovat jakaneet kaiken. Olen aina ihaillut vanhempieni parisuhdetta ja meidän kotona on aina ollut niin paljon rakkautta. Ajattelin luonnollisesti myös itse kulkevani vanhempieni viitoittamaa tietä ja viime kesään asti ajattelin, että eroaminen ei ole minun maailmassani mahdollista. Niin vain kuitenkin asiat menivät siihen pisteeseen, että se lopulta oli ainoa vaihtoehto.

Eropäätöksen myötä jouduin tarkistamaan omat arvoni ja nehän menivät siinä rytäkässä kokonaan uusiksi. Tunsin itseni niin epäonnistuneeksi ja samalla surin myös sitä, että tuotan valtavan pettymyksen omille lapsilleni, vanhemmille ja niin monille muillekin ihmisille. Niin päädyin kuiluun. Niihin aikoihin epäilin vahvasti, että selviänkö eteenpäin ollenkaan.

sad2

”Mene terapiaan!” on ehkä yksi ärsyttävimmistä lauseista ikinä. Nuo sanat kuullessani itselleni tuli heti vastareaktio, että en muuten varmasti mene. No, menin kuitenkin ensin lääkäriin ja sitä kautta myöhemmin terapiaan, sillä omat konstini eteenpäin pääsemiseksi alkoivat käydä vähiin. Oma selviytymiskeinoni (ja supervoimani) on puhuminen ja sitä teinkin koko syksyn. Puhuin ystävieni, sisarusten, sukulaisten ja vanhempieni kanssa aivan valtavasti. Ero alkoi myös samalla konkretisoitua kun syksyllä myytiin asunto, muutimme erilleen ja aloitimme uudenlaisen elämän. Aloin huomaamaan, että pärjään sittenkin, mutta samalla jatkoin silti asioiden käsittelemistä eli puhuin, puhuin ja puhuin. Ja puhun muuten vieläkin.

Viime viikolla tapasin Mehiläisessä psykologi, pari-, seksuaali- ja perheterapeutti Pirjo Kiiskilän. Jännitin tapaamista vähän etukäteen, sillä pelkäsin jotenkin kummasti avautumisen myötä ajatuvani syville vesille. Pirjo otti minut vastaan ihan tavallisena asiakkaana ja minulle varatut 90 minuuttia meni yhdessä silmänräpäyksessä. Löysimme Pirjon kanssa helposti yhteyden, joten hänelle oli helppo kertoa kaikesta.

Mielestäni tekee hyvää edelleenkin käsitellä eroon liittyviä asioita, että voin varmasti aloittaa puhtaalta pöydältä, kun uusi suhde tulee ajankohtaiseksi. Olen myös tässä puolen vuoden aikana oppinut itsestäni paljon uutta. Ajan kuluessa asiohin saa etäisyyttä ja ne näkee myös eri tavalla. Haluan myös tarkistella vanhaa suhdetta; mikä meillä meni pieleen ja miksi, koska kukapa haluaisi tehdä samat virheet toistamiseen?

Mietin itsekin aluksi, että onko parisuhdeterapiaan mitään järkeä mennä yksin. Kiiskilä kertoi, että monikin tulee eron jälkeen käymään läpi omia tunteita yksin ja jotkut yhdessäkin. Lasten kannaltakin voi olla hyödyllistä tulla selvittämään asiat eron jälkeen, niin että kaikki sujuisi mahdollisimman hyvin jatkossa. Jos ex-puolison perään jää kovasti haikailemaan, niin siihenkin saa apua terapiasta. Kuulostaa omasta mielestäni erittäin järkevältä.

Terapeutille voi mennä juttelemaan myös jos vain itsestä tuntuu siltä. Terapeutti pystyy näkemään asiat ulkopuolisena asiantuntijana kokonaisvaltaisemmin ja parhaimmillaan terapia nopeuttaa erosta ylipääsemistä. Pirjo kiteytti tämän hyvin;  terapian avulla saa jätettyä vanhat asiat taakse ja pääsee jatkamaan taas eteenpäin. Terapia ei ole tietenkään mikään suora oikotie onneen, mutta omien kokemusteni mukaan se tuntuu apuköydeltä, mitä kuilun pohjalta pääsemiseksi tarvitaan.

sad3

Pelkäsin ihan turhaan terapiaan menemistä, sillä lähdin Mehiläisestä mieli kirkkaampana ja taas vähän vahvempana. Enkä malttaisi odottaa, että tapaan Pirjon taas uudelleen. Jos teillä on mitä tahansa kysymyksiä tähän liittyen, niin laittakaahan vain tulemaan – koitan vastata parhaani mukaan. 

-Maj

1 2 3 4 5 148