Olen viimeisen puolen vuoden aikana vetänyt perässäni tuota Samsoniten laukkua niin paljon, että sen kahva on melkein kasvanut käteeni kiinni. Enimmäkseen reissaan Tampereen ja Helsingin väliä. Työhommat painottuu hyvin paljon Helsinkiin, mutta usein yhdistän reissuihin myös työhän liittyvät ei niin pakolliset pr-tapahtumat sekä ystävien näkemisen. Idan koti alkaa pikku hiljaa tuntua toiselta kodilta, siellä löytyy tutusta paikasta hammasharjani ja muutamat muut tarpeelliset pienet jutut.

aina reissussa1aina reissussa2

Arki lasten kanssa sujuu aina Tampereella ja on omalla tavallaan rauhallisempaa. Yksin ollessani olen paljon poissa  kotoa ja nyt se alkaa tuntua, eikä välttämättä hyvällä tavalla. Tuntuu vähän, että elän kahta aivan erilaista arkea ja alan olla väsähtänyt. Asialle pitäisi tehdä jotain. Tällä viikolla lähden vielä Tallinnaan ja sen jälkeen viikon päästä suuntaamme Kroatiaan. En haluaisi myöntää edes itselleni, mutta kai tämä jatkuva meneminen en tietynlaista pakenemista jostain.  Juoksen karkuun yksinoloa, en ole vieläkään kovin pro siinä, vaikka pienissä erissä sekin sujuu.

aina reissussa4aina reissussa3

Tänään raahauduin laukkuineni takaisin kotiin. Purin laukun pakatakseni sen taas ylihuomenna uudelleen. Napsautin pyykkikoneen päälle ja pohdiskelin asioita. Pitää ehkä tehdä muutoksia, jos tämänhetkinen tilanne ei tunnu hyvältä. Liian monta kertaa olen palanut nyt kotiin vähän liian ryytyneenä, hiukset hapsuisina ja voimattomana. Ehkä on aika hiukan hengähtää ja miettiä mitä todella haluan. Pitää levätä ja sitten koettaa mennä siihen suuntaan, mikä tuntuu parhaalta itselleni.

-Maj

Tiedättekö, tämä päivä muistutti niin paljon mua niistä vuosista, jolloin olin lasten kanssa kotona. Ystävät aamupalalla, lego-leikkejä, pannullinen kahvia ja lounaaksi perinteistä makaroonilaatikkoa. Meillä oli Rebekan ja Sampan ollessa ihan pieniä monta kertaa viikossa joku ystävistäni lapsineen käymässä – tai päinvastoin.

Rebekka ja Samuel ovat syksyyn asti poissa tietysti nyt koulusta, mutta myös hoidosta. Vanhempani tuurasivat minua alkuviikosta, kun olin töissä Helsingissä ja heti kotiin päästyäni Sampalla alkoi korvatulehdus. Lääkäri käski ottaa rauhallisemmin ja uskoi, että antibiootteja tarvittaisikaan, kipulääkkeillä ollaan siis menty pari päivää. Vaikuttaa, että se alkaa helpottamaan hiljalleen. Mun mielestä on hyvä juttu kun antibiootteja ei tuputettu heti kättelyssä kouraan, sillä joskus niinkin on käynyt.

legot1legot2

Samuel enää harvoin innostuu edes leikkimään duploilla, mutta tänään hän hääräili niiden kanssa innoissaan vaikka kuinka kauan. Tänään lasten touhuja katsellessa on ollut niin onnellinen ja samaan aikaan haikea olo; lapset on lapsia vain kerran. Omani ovat jo niin isoja ja niistä meikäläisen kotiäiti-vuosista on ikuisuus.

legot3legot4legot5legot6legot7legot8

Näistä päivistä, ihan näistä kaikista tavallisimmistakin pitäisi osata nauttia. Loppujen lopuksi mulla parhaimmat muistot siitä ajasta kun lapset olivat pienempiä, ovat juurikin niitä kun me oltiin vaan tai tehtiin jotain tosi arkista. Tämä harmaa, vähän maanantailta tuntuva, torstaikin oli ihan hyvä.

-Maj

1 2 3 4 5 151