Täällä ei alkanutkaan lomaviikko ihan suunnitelmien mukaan. Oma väsymykseni johtui flunssasta, enkä ole pitkään aikaan tuntenut itseäni näin voimattomaksi. En muista edes milloin olisin ollut nuhassa viimeksi? Samuel sai myös ärhäkän ihoreaktion, joten käväistiin lääkärin puheilla. Se ei ollut mitään vakavaa, mutta sain itselleni mielenrauhan. Kotona on stressaavaa arvuutella oireiden syytä. Olen aina vähän sydän kallellani pojan takia, mutta se kai sallittakoon? Hänelle sattuu ja tapahtuu. 

Kun lapset olivat pienempiä, niin meillä sairastettiin aivan älyttömästi. Niistä ajoista on jäänyt varmaan jotain traumoja, sillä olin tälläkin kertaa heti ihan paniikissa, että nyt meihin kaikkiin iskee varmasti joku kamala tauti. Kavereilla riehuu tällä hetkellä supersitkeä pöpö, perheen molemmat vanhemmat ovat keuhkokuumessa – ja toinen joutui ihan sairaalaan asti, huh!

breku1

Tänään kuitenkin selvittiin Leo’s Leikkimaahan ja lapset saivat purkaa edes vähän kasaantuneita energioitaan. Yksin asumisessa on muuten ehdottomasti pahinta sairastaminen – ihan sama miten kurja olo on, niin koirasta ja lapsista on silti huolehdittava. Kuumeisina kiinnostaa ehkä vähiten lähteä ulkoiluttamaan koiraa räntäsateeseen, varmasti monelle muullekin koiranomistajille tuttu tunne? Onneksi ei meillä ole mitään sen vakavampaaa ja onhan tuota lomaakin vielä jäljellä.

breku2
breku4
breku5

Nämä kuvat on otettu vuoden viimeiseltä aamiaiselta, Idan luota. Ystäväni on aivan hurahtanut mehustamiseen, enkä yhtään ihmettele miksi. Voi vitsit, miten koukuttavan hyvää itse puristettu mehu voi olla! Harkitsen itsekin mehustimen hankkimista. Lupasin myös lapsille tehdä heidän toiveidensa aamiaisen ja silloin ei kuulemma ainakaan syödä puuroa :D

breku3

Olen saanut aikaiseksi vasta kaksi postausta tänä vuonna. Ajattelen tällä viikolla olla puolittain itsekin lomalla ja kuten edellisessä postauksessa lupasin;  olla enemmän läsnä. Teen vielä myöhemmin vuosikatsausta ja muutamissa lukemissani blogeissa on myös asuja yhteen postaukseen – kiva idis sekin?

 

Pysytelkäähän terveinä,
Maj

Huh, vuoden vaihtumista tuli juhlittua pitkän kaavan mukaan, mutta vitsit oli hauskaa. Joululoman ja valvomisen jälkeen vuorokausirytmini on aivan sekaisin, mutta eiköhän tämä tästä. Aamu ainakin alkoi yllättäen treenillä. Onneksi tarkistin kalenterini, sillä olin ihan unohtanut sopineeni PT:n kanssa treenitreffit jo tälle aamulle, huh! Ehdimme salille ajoissa, vaikka jouduinkin nappaamaan kuivausrummusta puoliksi märät salikamat päälleni. Onneksi keskustan Fressillä on lapsille leikkitila, sitäkin tuli nimittäin testattua ekaa kertaa tänään.

lego1lego2

En ajatellut tehdä mitään sen ihmeellisempiä lupauksia uudelle vuodelle, mutta liikuntaharrastuksista koitan kuitenkin pitää kiinni. Tuntuu, että olen vihdoinkin päässyt ihan hyvään vauhtiin ja salille lähteminen ei ole ylivoimaisen vaikeaa. Kävimme Idan kanssa testaamassa myös Kampin Fressiä, enkä tajua miksi en aikaisemmin ole pakannut treenikamoja reissuihin messiin?

Olen ollut huomaavinani, että salilla käymisen myötä energiaakin on riittänyt vähän paremmin. Ehkä voisin jossain vaiheessa avata teille enemmänkin tavoitteitani ja muutenkin kirjoitella liikkumisestani. Sporttijututhan ikäänkuin kuuluvat alkuvuoteen?

lego4lego3

Kuten sanoin, lapset olivat ensimmäistä kertaa Fressillä leikkimässä ja vaikka heillä olikin hauskaa, niin en ajatellut ottaa heitä useammin mukaan. Tällä viikolla kun ei ole koulua tai päivähoitoa on varmasti ihan ok käydä leikkimässä tunnin verran vaikka parinakin päivänä siellä. Koen, että lapset ovat nyt jo ihan tarpeeksi erossa minusta, sillä joka toinen viikkohan he ovat isänsä luona. Haluan olla lasten kanssa ”omilla viikoillani” mahdollisimman paljon. Normaalissa arjessamme päiväkodin ja koulun lisäksi myös lasten omat harrastukset vievät paljon aikaa.

Yhden kerran Rebekka on pyytänyt minua laittamaan puhelimen pois, se sai minut pysähtymään ja pohdiskelemaan omaa käytöstäni. Varmasti jo pienempikin lapsi huomaa, jos aikuinen on vieressä, mutta ei kuitenkaan läsnä. Voin halutessani kuukaudesta kaksi viikkoa nenä kiinni läppärissä tai puhelimessa ja ne toiset kaksi haluan käyttää ihan muulla tavalla. Työn ja vapaa-ajan raja hämärtyy helposti tässä ammatissa, mutta ehkä niihin juuri siksi pitäisikin tehdä selkeämpi rajanveto? Itselläni ainakin on maailman paras syy olla tarkistelematta koko ajan viestejä tai selaamatta somea.

lego5

Joten ehkä minulla on sittenkin pari uudenvuodenlupausta, vaikkakin ajattelenkin, että läsnäolemisen pitäisi olla kaikille vanhemmille lähtökohta. Haastan teidätkin pitämään useammin – tai ainakin mahdollisuuksien mukaan puhelimen ja läppärin kiinni, kun puuhailette lasten kanssa.

-Maj

1 2 3 4 5 6 140