Viime vuodelta on läpikäymättä vielä neljä viimeistä kuukautta, jotka ovat onneksi vielä suhteellisen tuoreessa muistissakin. Tässä vielä linkit vuosikatsauksen ensimmäiseen ja toiseen osaan.

Syyskuu


Jokaisessa lukemassani blogissa mainittiin syyskuussa ainakin kerran paljaat sääret sekä syyspukeutumisen ihanuus ja minä nyökkäilin innokkaasti mukana. Koko kuukauden oli niin poikkeuksellisen aurinkoista ja lämmintä. Kuvasin innokkaana kaikkea, sain houkuteltua INCH” Storelle ottamiini kuviin malliksi veljeni Petterin ja meidän Miikan. Syyskuun ekana päivänä laadin Kyproksen Protarakselle matkustaville muutamia vinkkejä.

Päätimme grillikauden perheen kesken ja veimme lapset viimeistä kertaa uimaan, monella asialle tuli jätettyä jäähyväiset, ensi kesänä sitten taas uudelleen. Anoppilan omenapuun satoa riitti jaettavaksi asti, tein omppupiirakkaa ja julistin kokkaushaasteen alkaneeksi. Haasteen innoittamana kokkailemani Munakoisopitsat olivat ihania, niitä pitäisi tehdä uudelleenkin.

Lokakuu
Lokakuussa lähetin teille terveisiä Cala Bonasta, siellä oli lomasesonki loppumaisillaan, ja ilmassa oli aavistus syksyistä melankoliaa. Meillä oli Idan kanssa ihana viikko, parina päivänä satoi oikein olan takaa, mutta saimme silti nauttia helteisistäkin päivistä. Reissumme jälkeen juhlittiinkin jo TBAF-gaalassa ja pukeuduimme ystävieni kanssa kauneimpiin mekkoihimme. Gaalasta riensin suoraan Ylivieskaan ja me rauhoitumme viikon lasten kanssa mummolassa. Ajoimme Kalajoelle ihastelemaan merimaisemia ja polskuttelimme kylpylässä. Lomalla innoistuin lukemaan ja vanhempieni luona istuin nojatuolissa nokka kiinni Lars Keplerin rikosromaaneissa, josta vinkkasin myös teillekin, muistatteko?

Näin pitkäistä aika Charin, me vaihdettiin kuulumisia ja etkoilimme eli laittauduimme hotellihuoneessani Elle Style Awardseja varten.  Seuraavana päivän kiirehdin jo aikaisin I love me -messuille, sillä olin töissä siellä Everyday Mineralsin tiimoilta. Jaoin blogissa ihonhoitovinkkejä syysiholle ja kerroin, miten pelottavaa oli viedä Teppo eläinlääkäriin.

Marraskuu
Hektinen marraskuu on pikkujoulujen kulta-aikaa! Puin aika monille kekkereille pikkumustan sijaan housut, kirjoitin naamiolöydöstäni, josta tuli uusi suosikkini – ja jonka muuten tuhlasin ennätysajassa loppuun. Fiilistelin Papun Winter Special -mallistoa ja ihastuin pörröiseen bombertakkiin. Touhotimme Idan kanssa myös lukijoille järkkämiemme pikkujoulujen parissa ja meillä olikin mielestäni ihan superonnistunut ilta INCH” Storessa. Jaoin kanssanne (onnen)kiven tarinan, itseasiassa ajattelen vieläkin aika usein kadonnutta kiveä.

Olin niin helpottunut, kun kaamos ei saanut minua kouriinsa tänä vuonna, kirjoitin selviytymisvinkkini tännekin. Isänpäivänä oltiin vaan rennosti kotosalla, pöydässä oli valtava kattilallinen lohikeittoa ja tein vielä suklaakakkuakin. Lapset odottivat malttamattomina jo joulukuuta ja tietenkin joulukalentereiden korkkaamista.

 

Joulukuu
Joulukuussa meno rauhoittui, vaikka kyllä joulukuullekin mahtui vielä kolmet (!!) pikkikset. Hemmottelimme Idan ja Hennan kanssa itseämme brunssilla ja avantouinnilla, voi vitsit se oli kyllä ihana päivä. Ostin ihanan uuden kalenterin itselleni ja saimme työhuoneen (melkein) valmiiksi.

Siskoni ja äitini kyläilivät meillä, herkuttelimme juustoilla ja laskimme talven ekat pulkkamäet. Kerroin siirtyväni Asennemedialle ja olimme Artun sekä muiden asennelaisten kanssa kuvattavana sekä pikkujouluilemassa. Ennen joulua me päästiin vielä Sannin kanssa Sapen sutien kautta Janita Aution kameran eteen, siitä kuvauspäivästä jäi myös niin ihanat muistot.

En ehtinyt edes odottaa joulua, kun se jo tuli – ja sitten toisaalta myös meni. Joulun jälkeen me lasten kanssa lomailtiin, vaikka takaraivossani jyskyttikin tuhat hoitamatonta asiaa, joista suurin oli tämä blogimuutto. Tein paljon yötöitä, mutta lapset antoivat aamusta mamman vähän torkkua, joten päivät sujuivat energisesti. Vuosi vaihtui Ressua kuunnellen ja minidiskoillen. Pikkutunneille saakka summailtiin ja tuumailtiin, haaveiltiin tulevasta, heitettiin hyvästit vanhalle.

Ja niin päättyi se vuosi, jota välivuodeksi kutsun. Taas kirjoitetaan uutta jännittävää tarinaa, vähän vahvempana ja ehkä vähän jotain oppineenakin.

-Maj

 

 

Blogimuuton myötä on ollut aika paljon uuden opettelemista ihan perusjutuista lähtien, se kuuluu asiaan. Asennemedian puolelta on tullut tukea ja ymmärrystä, mutta silti tunnun olevan otsa kurtussa koko ajan. Joka kerta kun näen tuon vanhan logon (eli ihan liian monta kertaa päivässä) ahdistun vähän lisää. ”Hiljaa hyvä tulee” ei koskaan ole kuulunut mun mottoihin.

Blogin kirjoittaminen on silti edelleen kivaa, näin kohta kahdeksan vuoden jälkeenkin. Postausidiksiäkin on ihan kivasti ja kuvaamisesta nautin tosi paljon edelleen. Ei ehkä ole fiksua verrata itseään muihin bloggaajiin, mutta myönnän tekeväni sitä aina välillä. Toisiin verrattuina ne omat jutut tuntuvat välillä vaan laimeilta, kotikutoisilta ja etenkin niin nähdyiltä.

magicpoksasu1

Magicpoks ei koskaan ole ollut mikään muotiblogi, vaan oma tyylini on ollut luonnollisena osana kirjoittelua. Tässä talven ja syksyn mittaan asukuvat on olleet vähissä, koska tuota… koen ehkä olevani jotenkin eläkeläinen asukuvahommaan, enkä muutenkaan koskaan ole ollut hyvä poseeraaja. Luulisi, että tämän työn myötä olisi jotain oppinut, mutta ei,  edelleen olen se sama nolo mutristelija ja sitten se tyylikin, se on vähän niin ja näin.

magicpoksasu2No siis tässäkin, olen kieltämättä ihan luonnollisessa tilassa, vähän kiusaantuneena.

magicpoksasu4Ja sama homma edelleen tässäkin.

Toisaalta, eipä tässä mitään ammattimalleja ollakaan, vaan ihan tavallisia peruspertsoja, kuten varmaan aika moni muukin siellä ruudun takana? Eihän sitä tarvitsekaan olla niin kuin muut, riittää kun on se mikä on. Loppujen lopuksi aika harvoin viiletän tuolla jossain korot kopisten, huivit viuhuen, takeaway kahvit mukana kulkien. Toki joskus voin viilettää, ja toivottavasti saan siitäkin sitten kivoja kuvia tänne blogiin :D

magicpoksasu3

Tämä talvi on kuitenkin ollut omituisia ilmeitä ja Samsoen neuleita. Pimeää, eikä ketään kuvaamassa. Leimejä lenkkareita ja Dr. Oetker-terveyssaapaita, kuten ystäväni Jarno kaikella rakkaudella nämä kengät nimesi :D Se, että kiinnostaako ketään, on sitten ihan toinen juttu, muuksi en kuitenkaan voi muuttua. Aina ei silti ole helppoa olla tsemppinainen tai huumorimuija, eihän teistäkään?

magicpoksasu8

Nykyään blogeihin myös kommentoidaan aika vähän, vaikka toisaalta ymmärrän kyllä, ettei johonkin asukuviin välttämättä kommentoitavaa juurikaan ole. Mutta vie sekin omalta osaltaan vähän fiilistä välillä. Jos itse epäröi, että kiinnostaakohan ketään omat jutut, niin ei tyhjä kommenttiboksi ainakaan tuo yhtään lisää itseluottamusta, ei vaikka näkisi postauksen olleen luettu. Totta puhuen, mä en kovin usein käy tsekkaamassa kuinka paljon juttujani on luettu, en halua miettiä asiaa liikaa, mutta kommentteja luen tietenkin hyvin mielelläni.

magicpoksasu9

Takki ja neule/Samsøe & Samsøe, farkut/Bull and Bear, saappaat /Amy ja laukku/LV

Tämä oli kuitenkin asupostaus, vaikka ketään ei kiinnostaisikaan harmaa villapaita ja mustat housut. Vaikka koko asu olisi jo niin nähty, eikä tämä inspiroisi ketään, niin näin silti tänään pukeuduin.

-Maj

1 2 3 4 33