Blogimuuton myötä on ollut aika paljon uuden opettelemista ihan perusjutuista lähtien, se kuuluu asiaan. Asennemedian puolelta on tullut tukea ja ymmärrystä, mutta silti tunnun olevan otsa kurtussa koko ajan. Joka kerta kun näen tuon vanhan logon (eli ihan liian monta kertaa päivässä) ahdistun vähän lisää. ”Hiljaa hyvä tulee” ei koskaan ole kuulunut mun mottoihin.

Blogin kirjoittaminen on silti edelleen kivaa, näin kohta kahdeksan vuoden jälkeenkin. Postausidiksiäkin on ihan kivasti ja kuvaamisesta nautin tosi paljon edelleen. Ei ehkä ole fiksua verrata itseään muihin bloggaajiin, mutta myönnän tekeväni sitä aina välillä. Toisiin verrattuina ne omat jutut tuntuvat välillä vaan laimeilta, kotikutoisilta ja etenkin niin nähdyiltä.

magicpoksasu1

Magicpoks ei koskaan ole ollut mikään muotiblogi, vaan oma tyylini on ollut luonnollisena osana kirjoittelua. Tässä talven ja syksyn mittaan asukuvat on olleet vähissä, koska tuota… koen ehkä olevani jotenkin eläkeläinen asukuvahommaan, enkä muutenkaan koskaan ole ollut hyvä poseeraaja. Luulisi, että tämän työn myötä olisi jotain oppinut, mutta ei,  edelleen olen se sama nolo mutristelija ja sitten se tyylikin, se on vähän niin ja näin.

magicpoksasu2No siis tässäkin, olen kieltämättä ihan luonnollisessa tilassa, vähän kiusaantuneena.

magicpoksasu4Ja sama homma edelleen tässäkin.

Toisaalta, eipä tässä mitään ammattimalleja ollakaan, vaan ihan tavallisia peruspertsoja, kuten varmaan aika moni muukin siellä ruudun takana? Eihän sitä tarvitsekaan olla niin kuin muut, riittää kun on se mikä on. Loppujen lopuksi aika harvoin viiletän tuolla jossain korot kopisten, huivit viuhuen, takeaway kahvit mukana kulkien. Toki joskus voin viilettää, ja toivottavasti saan siitäkin sitten kivoja kuvia tänne blogiin :D

magicpoksasu3

Tämä talvi on kuitenkin ollut omituisia ilmeitä ja Samsoen neuleita. Pimeää, eikä ketään kuvaamassa. Leimejä lenkkareita ja Dr. Oetker-terveyssaapaita, kuten ystäväni Jarno kaikella rakkaudella nämä kengät nimesi :D Se, että kiinnostaako ketään, on sitten ihan toinen juttu, muuksi en kuitenkaan voi muuttua. Aina ei silti ole helppoa olla tsemppinainen tai huumorimuija, eihän teistäkään?

magicpoksasu8

Nykyään blogeihin myös kommentoidaan aika vähän, vaikka toisaalta ymmärrän kyllä, ettei johonkin asukuviin välttämättä kommentoitavaa juurikaan ole. Mutta vie sekin omalta osaltaan vähän fiilistä välillä. Jos itse epäröi, että kiinnostaakohan ketään omat jutut, niin ei tyhjä kommenttiboksi ainakaan tuo yhtään lisää itseluottamusta, ei vaikka näkisi postauksen olleen luettu. Totta puhuen, mä en kovin usein käy tsekkaamassa kuinka paljon juttujani on luettu, en halua miettiä asiaa liikaa, mutta kommentteja luen tietenkin hyvin mielelläni.

magicpoksasu9

Takki ja neule/Samsøe & Samsøe, farkut/Bull and Bear, saappaat /Amy ja laukku/LV

Tämä oli kuitenkin asupostaus, vaikka ketään ei kiinnostaisikaan harmaa villapaita ja mustat housut. Vaikka koko asu olisi jo niin nähty, eikä tämä inspiroisi ketään, niin näin silti tänään pukeuduin.

-Maj

On taas aika muistella postauksen verran viime vuoden tapahtumia, vuosikatsauksen ensimmäinen osa löytyy täältä! Ehdin vuoden 2016 aikana näpyttelemään yhteensä 357 blogipostausta, joten ei kai se pieni kertaus ketään haittaa?

Seuraavaksi hypätään suoraan kesään, lempparivuodenaikaani. Muistattekos, että viime kesä ei muuten ollut mitenkään erityisen lämmin tai aurinkoinen? Blogikuvien perusteella voisi luulla säiden suosineen vähän useampinakin päivinä, vaikka rantsukelejä ei ihan hirveästi kertynytkään.

Toukokuu
Olin varautunut, että vappuna sataisi tyyliin lunta, mutta mitä vielä, sehän oli poikkeuksellisen lämmin päivä! Joka vuosi ollaan värjötelty umpijäässä vapputorilla, joten puin siihen malliin vaatetta itselleni ja lapsille vapputorille mentäessä. Hikoilimme koko bussimatkan kuin pienet possut konsanaan.

Toukokuussa olin täynnä virtaa, valoa riitti ja kuvaaminen oli taas pitkästä aikaa jotenkin helppoa ja ihanaa – ihan kuten arkikin. Jaoin blogissa parsakaalikeiton reseptin, (sali)treenivinkkejä ja fiilistelin jo tulevaa reissua, tietenkin. Pääsin Mitjan kuvattavaksi, ostin uudet bikinit ja aloin tosissani myös treenaamaan kesän puolimaratoneja varten. Äitienpäivän viikonloppu oli täynnä hyvää ruokaa, mua hemmotteltiin sushilla ja ihanalla aamupalalla. Puolessa välissä toukokuuta pakkasimme laukut täyteen kesähepeneitä ja suuntasimme kohti Kyprosta.

Kesäkuu
Blogi täyttyi lomakuvista, meillä oli niin ihana matka! Aurinkoiset päivät Fig Tree Bayn rantsussa olivat mielestäni ihan täydellisiä. Treenasin lomallakin ja mulla oli kesäkuussa tosi hyvä juoksumeininki päällä. Kirjoitin yhden koko blogihistoriani vaikeimmista, mutta tärkeimmistä postauksista. Lapset olivat kanssani kotona koko kesän, joten totuttelimme erilaiseen arkeen.

Kävimme Turussa sekä Lasten PR:n järjestämällä Boblesristeilyllä, josta pikkutyypit olivat innoissaan. Olin Gugguun kuvauksissa meikkaamassa, samalla reissulla pyörähdin Idan kanssa Taste of Helsingissä. Juhannuskin oli huippu, yhtenä päivänä oltiin saaressa Miikan sukulaisten kanssa ja toisena päivänä hengattiin kaveriporukalla Even ja Teemun luona, parasta.

Heinäkuu
Voi heinäkuu, kaikista kuukausista ihanin! Heinäkuu starttasi sporttisesti Paavo Nurmi Marathonin merkeissä Turussa, yllätyin kuinka raskasta helteessä oli juosta. Jotain meni juoksun aikana vissiin vähän pieleen, varpaani turposi niin järkyttävän näköiseksi, että en voinut astua jalallani. Antibioottikuuri helpotti, mutta otin vähän rauhallisemmin pari viikkoa juoksujen suhteen.

Miikalla alkoi loma ja me päästiin tekemään kaikkea kivaa yhdessä. Yksi viikonloppu vierähti aikuisporukalla Tallinnassa, päälimmäisenä siitä reissusta mielessäni on helle sekä ravintola Leibin loistava safka. No ok, sain samalla reissulla myös tikit leukaani, mutta sitä ei tarvi sen kummemmin ehkä muistella? Kesän aikana olin muuten moneen otteeseen lääkärissä, lähinnä jalkojeni takia. Kaaduin myös fillarilla ja sen sellaista. Tekevälle sattuu?

Tehtiin päiväreissu Yyteriin ja vähän isompi reissu Pohjanmaalle. Kalajoella paistoi ainakin yhtenä päivänä aurinko – ja mehän oltiin silloin tietty rannassa. Samalla reissulla käväistiin myös Tuurin kyläkaupassa, se oli ensimmäinen kerta meille kaikille siellä.

Pokemon Go -peli oli tosi kova juttu, sitä pelattiin joka puolella, myös minä, Miika ja Rebe. Täytin 31 vuotta, eikä synttärit ahdistaneet tippaakaan. Ei yhtään. Lapset ja Miika veivät mut Cafe Pispalaan synttäribrunssille, olin onnellinen.

Elokuu
Elokuukin starttasi puolimaratonilla ja se meni olosuhteisiin nähden ihan ok. Tosin juoksun jälkeen olin viittä vaille valmista kamaa sairaalaan, oksensin koko yön, jalkani oli muusina. Olin Twilight Runin aikoihin Idan luona Helsingissä useamman päivän, kävin muutamissa PR-tapahtumissa ja jotain työasioitakin tuli hoidettua siinä samassa. Ystäväni piti minusta myös huolta hotellihuoneessani, kun olin juoksun jälkeen heikoimmillani. Tajusin kuitenkin, että on aika laittaa lenkkihommat hyllylle, omalla terveydellä ei kannata leikkiä. Kävin ratsastamassa, joogasin ja kävelin Tepon kanssa metsässä.

Elokuu oli festarikuukausi, ensin olin Flowssa ja sitten Blockfesteillä, ikimuistoisia viikonloppuja molemmat. Syötiin torilla lasten kanssa viimeisen lomapäivän kunniaksi ja muistelen tirauttaneeni kyyneleen tai pari. Kesän päättyminen, no, se vain on aina yhtä haikeaa.

Kuun lopulla suuntasin katseeni tulevaan syksyyn ja mietin työkaluja kaamoksen ehkäisemiseksi jo hyvissä ajoin. Elokuussa sain tietää Magicpoksin olevan ehdolla vuoden perheblogiksi, olin tietenkin otettu ja kiitollinen.

-Maj

1 2 3 4 5 6 34