Sunnuntaina täällä meillä vietettiin Reben synttäreitä. Siivosin, ulkoiltiin ja leivottiin Rebekan toiveesta mokkapalakakku. Kakusta muuten tuli ihan hyvän makuinen, mutta ei siitä kuvaa kehdannut oikein ottaa, hehe. Tärkeintä oli yhdessä touhuaminen ja vaikka tavallisia synttärikemuja ei voitu järjestää, niin oli meillä kuitenkin juhlan tuntua ilmoilla, oman porukan koronakemut.

rebee2

Rebekka sai jo aikaisemmin tilata itselleen synttärilahjaksi muutamia vaatteita verkkokaupasta ja minä kerrankin maltoin olla puuttumatta neitosen valintoihin. Olisiko muuten hauska idis kuvata 10-vuotiaan kolme asukokonaisuutta tänne blogiin?

Kaapissa odotteli isovanhempien jo aikaisemmin ostama lahja; uusi puhelin. Se taisi olla ihan kaikista paras synttärilahja ikinä. Toivon hartaasti panssarilasin suojelevan näyttöä vähän pidempään kuin edellisellä kerralla, vaikka minkäs minä olen sanomaan, viime syksynä meillä kaikilla kolmella oli puhelimen etulasi enemmän ja vähemmän rikki.

rebee3rebeee

Täällä jatkuu tavallinen korona-arki, mulla on vähän yksinäinen viikko, vaikka nuo tyypit ovatkin käyneet jo pariin otteeseen piristämässä. Pitkistä lenkeistä ja ulkoilusta on ollut ihan mielettömästi apua seinien kaatuessa päälle. Muutenkin ihan mikä tahansa puuhailu on liikunnan lisäksi hyväksi, sanon minä. Miten teillä menee?

-Maj

Koronaviruksen leviämisen myötä meidän kaikkien arki on muuttunut ja varmasti tulee vielä muuttumaan lisää. Niin isommissa kuin pienemmissäkin päissä pyörii paljon ajatuksia. Kauanko tämä kestää ja mitkä ovat pidempiaikaiset vaikutukset? Vatsassa on epämukava olo ja rintaa puristaa. En varmaan koskaan aikaisemmin elämässäni ole seurannut uutisia yhtä tiivisti kuin nyt.

Ajattelen, että on hyvä olla varovainen sekä toimia suositusten mukaan, mutta silti samalla pyrkiä välttämään kaikenlaista panikointia. Ihmisten hamstraaminen saa minut näkemään punaista. Miten ajattelematonta on esimerkiksi ostaa lääkkeitä yli omien tarpeiden? Tämä toiminta on nyt johtanut siihen, että niitä lääkkeitä oikeasti tarvitsevat jäävät ilman.

koronavirus2

Yleisesti olen samalla linjalla monien muiden kanssa; ollaan kotona, otetaan rauhallisesti, ei tingitä käsien pesusta, eikä hamstrata tavaraa paniikissa. Vältetään ylimääräisiä menoja. Koitetaan pysyä positiivisena parhaamme mukaan. Fyysisesti etäällä, henkisesti lähellä. Kilautellaan mummoille ja kavereille, puretaan turhautumista ja energiaa ulkona, tehdään kotona niitä asioita, joihin ei aikaisemmin ole ollut aikaa. Yksi tärkeä juttu vielä; pyritään tukemaan pieniä yrityksiä, jotta ne olisivat vielä toiminnassa tämän jälkeenkin.

koronavirus3

Tavallisen arjen ylläpitäminen on tärkeää. Kaiken tämän myllerryksen keskellä kannattaa tehdä sellaisia arkisia asioita, jotka tuovat turvallisuuden tunnetta, tietysti suositusten puitteissa. Metsäretkeily ollut pidempään meidän perheen yhteinen juttu ja sitä me voidaan  jatkaa edelleen hyvillä mielin. Luetaan, pelataan lautapelejä, laitetaan ruokaa, katsotaan telkkaria ja sitä rataa. Varmasti joinain päivinä tuo kaikki on aika paljon helpommin sanottu kuin tehty. Tiedossa on 100% varmasti myös hampaiden kiristelyä ja turhautumista, mutta jospa niistäkin selvitään.

koronavirus1koronavirus4koronavirus5

Niin aikuisten kuin lastenkin on tosi ok tuntea kaikenlaisia tunteita ja niitä on tärkeää käsitellä puhumalla. Mielestäni on erittäin ymmärrettävää harmituksen olevan suuri kun omat suunnitelmat, kauan odotetut lomamatkat ja muut peruuntuu – vaikka se onkin yleisesti tässä tilanteessa pieni huoli. Jokaisella pitäisi olla oikeus sanoa, että nämä asiat harmittaa minua, ilman että tulee tuomituksi. <3

-Maj

1 2 3 4 166