Eilen aamulla saattelin esikoiseni kouluun, vähän nieleskelin, mutta en itkenyt! Rebekalla on lyhyt koulumatka, pelkkää hiekkatietä, ei tien ylityksiä. Hiekkatietä ympäröivien, vihreiden kumpujen takaa ilmestyi pieniä ihmisiä, joiden selässä keikkui vähän liian isot reput. Osaa oli saattelemassa myös pienemmät, vielä kotona olevat sisarukset, en kestä miten liikuttavaa se oli. Itselleni tuli luottavainen olo kaiken suhteen, kaikki olivat samoilla fiiliksillä; jännittyneinä, mutta iloisina.

Varttia myöhemmin seisomme koulun pihassa, katseltiin kun opettajat keräsivät luokat kasaan. Rebekka vilkutti ja lähti oman luokkansa mukaan sisälle. Vettä tihkutteli ja ilma tuoksui syksylle, juuri sellaiselle kuin 25 vuotta sitten, kun aloitin oman koulutaipaleeni.

Ensimmäinen päivä sujui hienosti, kotiin tuli intoa puhkuva tyttö, selvästi jo paljon isompi, kuin vuosi sitten. Lähdin iltapäivällä helpottuneena, mutta vähän silti sydän sykkyrällä Helsinkiä kohti. Meillä oli pari palaveria Asennemedian syksyn tiimoilta ja ihana Lakridsin illallinen Shelterissä.




Nyt aletaan pikkuhiljaa valmistautumaan Flow´hun täällä Idan luona. Ihan vähän puristaa rinnasta juuri nyt, mutta eiköhän se tästä. 

-Maj

On se vain niin herkkää ja kaunista, uusi elämä. Kävimme lasten kanssa ihastelemassa ystäväni vastasyntynyttä pikkuista. Päästiin vauvakuplaan, koko talo tuoksui suloiselle vauvalle. Miten kukaan voi olla edes niin pieni ja hauras? Onhan ne omatkin  joskus olleet, mutta niin se vain unohtuu vuosien mittaan, eikä nykyään meinaa edes osata pidellä ihan pientä sylissä.

Tämä uusi tulokas syntyi samaan aikaan, kun olin matkustamassa Helsingistä Tampereelle. Olin missannut edellisen junan ja se mihin lopulta ehdin, mateli hitaasti kohti Tamperetta. Itselläni oli vähän surullinen fiilis, mutta sitten ystäväni viestitti, että vauva syntyy ihan jos ei näillä minuuteilla, niin tunneilla. Teki mieli lähteä doulan hommiin suoraan juna-asemalta, mutta siellä varmasti pärjättiin paremmin ilman meikäläistä. Jotenkin mulla on ollut koko ajan sellainen fiilis, että mulla ja vauvalla on jo valmiiksi taianomainen connection. Jätän nyt universumijutut kuitenkin tällä kertaa tähän.

vastasyntyneen kuvaus1vastasyntyneen kuvaus2vastasyntyneen kuvaus3vastasyntyneen kuvaus4vastasyntyneen kuvaus5vastasyntyneen kuvaus9vastasyntyneen kuvaus6vastasyntyneen kuvaus7vastasyntyneen kuvaus8vastasyntyneen kuvaus10

Nappasin Evelle muutamat kuvat muistoksi ja muistin taas miten vaikeaa vauvoja on kuvata. Onneksi sain silti parit ihan kelvolliset kuvat, vähän samanlaiset kuin pari vuotta sitten otin tuosta isosiskostakin :)

Sanoinhan jo, että vauva oli tai siis on ihana – ja aina noin pientä katsellessa sitä tajuaa, kuinka nopeasti aika on kulunut ja kuinka isoja nuo omat lapset jo ovatkaan. En ehkä koskaan enää tule pitämään omaa pikkuista sylissä. Toki, ei kai ikinä kannattaisi sanoa ”ei koskaan”, mutta niin se taitaa olla.

-Maj

 

1 2 3 4 100