Terveiset lapsimessuilta, totean ystäväni sanoin; olipahan reissu, mutta tulipahan tehtyä. Köröteltiin ihan vain messuja varten tänään (tai oikeastaan eilen) Tampereelta Helsinkiin. Matka meni hienosti takapenkkiläisten osalta, Even 2-vuotias söi innokkaana rusinoita ja rallatteli koko automatkan iloisesti. Oma 7-vuotiaani puuhaili omiaan, selaili puhelinta, piirteli ja kertoili pienemmälle kanssamatkustajalleen juttuja.

Messuilta löytyi kumminkin enemmän tarjontaa vaippaikäisten, kuin isompien lasten vanhemmille. Rebekka oli useimpiin aktiviteetteihin jotenkin vähän turhan vanha. Arlan osastolla pääsi tekemään itse voileipiä ja tungos oli sen mukainen. Pettymyksiäkin koettiin, sillä hymy meinasi hyytyä Valion pisteellä, kun onnenpyörästä ei voittanutkaan toivottua välipalajuomaa tai mitään muutakaan.

Jonotettiin Hesburgeriin ihan hävyttömän pitkään ja roudattiin rattaita rappuja ylös ja alas, koska hissit olivat ruuhkaiset. Töräytettiin parkkihallissa puomille ilman lipuketta, hätävilkut päälle ja automaattia etsimään. Me ei muuten oltu edes ainoat, vaan eräskin setämies jätti autonsa odottelemaan omamme eteen ja kipaisi maksuautomaatille naama hätääntyneessä virneessä.

Poistuimme Messukeskuksesta helpottuneina ja tyylikkäästi, kuten jo tuosta edellisestä tarinasta selvisi. Toki messuilla oli paljon kivojakin juttuja ja kotiin viemisinä oli mitäpä muutakaan kuin kassillinen lastenvaatteita. Rebekka osti Shopkinseja (kuuminta hottia just nyt) – niin ja nautiskeltiinhan me pehmikset siellä kaikessa rauhassa, pienimmän (ja ehdottamasti energisimmän) messuilijan vedellessä hirsiä rattaissaan.

vimma mekot1vimma mekot2

Samuel jäi kotiin viettämään isänsä kanssa poikien päivää, kun me oltiin tyttöporukalla liikenteessä. Poden usein huonoa omatuntoa ottaessani mukaan vain toisen lapsista, mutta oikeasti pitäisi usemmin viettää aikaa vain yhden lapsen kanssa. Lapsi tuntee olonsa ehkä jotenkin erityiseksi yksin vanhemman kanssa ollessaan ja yleensä kaikki sujuu hienommin, kun ei tarvitse kilpailla huomiosta sisaruksen kanssa. Eräs kolmen lapsen äitikaverini sanoo, että lapset toimivat kuin ihmisen mieli, kun he ovat yksinään vanhemman matkassa. Pitää muuten niin paikkansa!

vimma mekot3
vimma mekot4Rebekan ihana mekko on saatu Instagram-yhteistyön merkeissä Vimmalta.

Siinä se komeilee sienimekossaan, ihmisen mieleni. <3

-Maj

Lasten touhuja katsellessani palaan mielessäni usein omaan lapsuuteeni. Aikaan, jolloin kesäloma tuntui vuosilta ja tuntikin oli paljon pidempi kuin nykyään. Muistan tosi tarkasti asioita lapsuudestani ja ihanaa, kun muistojeni tukena on isän kuvaamat videot. Vanhempieni luona on tuntitolkulla videokuvaa lapsuuden huippuhetkistä ja myös siitä ihan tavallisesta arjesta. Siellä videoilla me seikkaillaan asuntovaunuretkillä ja Kalajoen mökillä, leikitään takapihalla vesiletkun kanssa ja kinastellaan kaikesta veljeni kanssa. Siskoni tuntui jo melkein aikuiselta, mutta oikeasti hän olikin parhaassa teini-iässä. Veljeni kanssa me hymyillään suilla, josta puuttuu hampaita sieltä täältä. Syödään aamupalalla suklaavanukasta innokkaina ja löhöillään kaikki viidestään vanhempieni sängyssä.  Äiti hääräilee usein tapahtumien taustalla imuri tai rätti kädessä.

*postauksessa näkyvät Gugguun vaatteet on saatu
gugguu1

Lapsia on usein helpompi ymmärtää, jos muistaa jotain siitä ajasta kun itse oli pieni. Lapsilla ei puolestaan ole kokemusta siitä millaista on olla aikuinen, joten tietenkin he pitävät aikuisia vähintäänkin outoina. Miksi aikuiset siivoavat, jos ei huvita? Jos kerran kahvi maistuu pahalta, niin miksi sitä juodaan niin paljon? Miten ihmeessä aikuiset jaksaa istua pöydän ääressä syömässä tuntitolkulla? Miksi ne sanovat, että ruoka on hyvää, vaikka eivät tykkäisi siitä yhtään? Miksi tuhlata kesän aurinkoisimmat päivät selällään maaten ja hikoillen? Miksi äiti meikkaa, vaikka hän on niin kaunis muutenkin? Miksi joka päivä ei voi pukea päälleen vaatekaapin upeinta mekkoa? 

gugguu2Miksi kävellä, jos voi juostakin? 

gugguu3

Odotin kovasti isoksi kasvamista, jotta voisin käyttää rahani kuten itse haluaisin, suunnittelin ostavani kaupasta kokonaisen laatikollisen Mars-suklaapatukoita. Odotin, että voisin päättää kaikesta itse, kuvittelin sen olevan maailman mahtavin tunne. Mietinkin usein, miksi äiti ei koskaan hulluttele ostamalla kymmentä suklaamunaa kerralla, kun kukaan ei kerran estä?

Lapsuuteni oli niin huoleton ja onnellinen. Kesät me leikittiin naapurin lasten kanssa kirkonrottaa tai pallopaikalla ja yövyttiin pihalla teltassa. Ei turhauttanut yhtään, vaikka kaksi päivää kului oman salakielen keksimiseen ja sen ylöskirjaamiseen, vaikka kolmantena päivänä muistiinpanot katosivat ja koko homma oli jo unohtunut. Me pelastettiin haavoittuneita ötököitä, ulkoilutettiin pehmoleluja narussa, oltiin vesisotaa, kylvetettiin nukkeja vesiämpäreissä ja syötiin jätskiä. Naapurin Ulla teki koko maailman parhaita lättyjä, joita sai syödä niin paljon kuin halusi.

gugguu4
gugguu5
gugguu6

Äiti valitti joka ilta eteisen valkoiselle laattalattialle kantautuneista ruohotupsuista, jotka olivat peräisin meidän paljaista jalanpohjista. Mietin, että mitä ne ruohot siinä ketään haittaa ja miksi kukaan haluaa sellaisen laattalattian, jos sitä pitää kerran kuurata joka päivä. Samalla vannoin, että isona otan koiran, enkä tosiaankaan pese lattiaa niin usein kuin äiti. Päätin myös, että minusta tulee seikkailija, enkä koskaan haluaisi kasvaa sellaiseksi tylsäksi aikuiseksi, joka käyttää vain harmaita tai mustia vaatteita ja jonka lempipuuhaa on nukkuminen ja syöminen, miten tylsää!

gugguu7
gugguu8
gugguu9
gugguu10

Lapsuus on ainutlaatuista aikaa – ja vaikka näiden kuvien maisemat ovat totaalisen erilaiset kuin lapsuudenkodissani Ylivieskassa, niin joku näissä veti minut samantien takaisin niihin huolettomiin ja onnellisiin hetkiin.

gugguu11
gugguu12
gugguu13
Muutamalla sanalla kuvien asuista; mielestäni  Gugguun vaatteet kaikessa yksinkertaisuudessaan ja kauneudessaan antavat kaiken huomion vaatteiden kantajalle. Katseet eivät kiinnity pelkkään vaatteeseen, vaan lapsen persoonallisuus tulee paremmin esille.

Vuosi toisensa jälkeen Gugguun naiset onnistuvat loihtimaan lastenvaatemalliston, joka on ajankohtainen ja raikas. Vaatteet kestävät niin aikaa kuin käyttöäkin ja niitä on melkein mahdotonta rakastaa ihan puhki. Gugguun vaatteet kiertävät yleensä lapselta toiselle, joten niihin kätkeytyy useamman käyttäjän muistot  <3

Tehkäähän tekin hyppy ajassa taaksepäin ja kertokaa mitä siellä näkyy?

-Maj

1 2 3 4 92