Tänään – tai oikeastaan vuorokausi vaihtui jo pari minuuttia sitten, joten sanotaan sitten, että eilen oli mun synttäripäivä. Tulimme aamulla viiden jälkeen kotiin ja lyhyiden yöunien jälkeen koko porukka heräili vähän silmät ristissä, mutta minä, synttärityttö vasta viimeisenä. Juoksin heti herättyäni tarkistamaan peilikuvani, näyttäisinkö nyt kolmikymppiseltä? Joo kyllä näin oli ja tiedättehän, naaman perusteella siinä kolmosella alkavan numeron perässä oli iso plussa, ei vaan :D

Sain hörppiä kahvia rauhassa ja eteen kannettiin banaanipannaria. Lapset olivat askarrelleet kortteja ja sain kotiväeltä lahjaksi kuvan aurinkolasit.
Aamupalahetken jälkeen molemmat kädet olivatkin töitä täynnä ja tiedän, että koko seuraava kuukausi tulee olemaan melko haipakkaa, mutta ei haittaa. Lomalla sain ladattua akkuja, joten muutamien kunnon yöunien jälkeen olen valmis aloittamaan arjen tohinat täydellä teholla. Kiitos vielä Instagramiin ja Facebookiin tupsahdelleista onnitteluviesteistä :*

-Maj

Meidän pihaan kantautui yksi päivä jätskiauton tunnarimusa ja se olikin menoa sitten, muksut juoksivat edellä ja isäntä perässä. Kun me pienenä kuultiin, että jäätelöauto alkaa kiertelemään Ylivieskassakin, niin olin aivan innoissani. Mielessäni ajattelin sellaisen linja-autoon rakennetun, pienen värikkään kioskimaisen puodin, josta saisi ostaa irtojätskiä. Kuvitelmissani valikoin siihen autosta ostettuun tötterööni lisukkeet sadoista eri strösseli- ja kastikevaihtoehdoista. Kun totuus selvisi, oli pettymys suuri, sillä sieltä saikin vain isoja laatikoita tavallisia jätskejä, joita äiti ja isä eivät erityisemmin halunneet meille ostaa. Ostettiin me toki sieltä jätskiä pari kertaa, koska kaikki muutkin ostivat.

Silti jätskiautolta kantautuva tuttu pimputus riemastutti näin pitkän tauon jälkeen. Jee, jätskiä, toffeeveneitä, pakko saada. Miika osti kuitenkin kuningatarveneitä, koska ne ovat laktoosittomia ja niitä Samuelkin voi syödä. Se venejätski oli lapsena valtava – ja niin se oli meidänkin lastenkin mielestä,  kumpikaan ei jaksanut syödä venettään loppuun. Kuitenkin jostain kumman syystä laatikko sisältöineen hävisi meidän pakastimesta parissa päivässä.

Ostan kyllä itselleni ensi kerralla (salaa) toffeeveneitä, maistuukohan ne vielä samalta kuin silloin lapsena? Ihan tosi, en ehtinyt syödä yhtään kunigatarvenettä, paitsi lasten jämät – eli kuinkahan monta Miika ehti niitä vetämään?

Nyt kun aloin miettimään, niin kyllä tuo jädeauton Tunnusmusa on muuttunut, eiks vaan? Kävittekö te pienenä asioimassa jätskiautolla? Lempparijätski?

-Maj

1 125 126 127 128 129 130 131 168