Olen asunut täällä nykyisessä kodissani tämän kuun lopussa seitsemän kuukautta ja sen saman ajan olen kuljeskellut joka toinen viikko samoja, nyt jo niin tuttuja, polkuja koiran kanssa. Kolme kertaa päivässä, melkein sama reitti aina. Suurimman osan ajasta on ollut kylmää ja aika pimeääkin. Muistan kuinka väsyneenä iltalenkeille raahautuessani hoin usein itselleni, että eihän tämä voi kestää ikuisesti. Lämpimin toppatakki päälläni hytisin kylmästä.

En muuten tiedä miksi juuri iltalenkit ovat jääneet niin vahvasti mieleen, kai olen silloin pysähtynyt miettimään päivän tapahtumia ja ollut hetken itsekseni, omien ajatusteni kanssa. Nyt se pitkä ja raskas talvi on vihdoinkin takana. Voisin vaikka vähän taputtaa itseäni olalle ja todeta, että siitäkin selvitiin, kuten monesta muustakin. Kevättä ei ehtinyt paljoa fiilistelemään, kun kesä olikin jo täällä. Tuntuu kuin tänä vuonna oltaisiin skipattu kevät kokonaan.

Hetki sitten mentiin koiran vanha tuttu iltalenkki, vähän vaan eri fiiliksillä kuin muutama kuukausi sitten. Pysähdyin ihastelemaan maisemia ja nautin olostani. Vaikka jotkut viikot tai päivätkin tuntuivat pimeimpään vuoden aikaan kestävän ikuisesti, niin näin jälkikäteen mietittynä se seitsemän kuukautta meni aika vauhdilla. Niinhän se taitaa aina olla. 

lounas puistossa
puistolounas

Nyt kaikin tavoin on helpottunut fiilis. Ei väsytä samalla tavalla kuin talvella, aamulla herään automaattisesti aikaisin ja energiaa riittää koko päiväksi. Ihmiset ovat liikkuvat ulkona enemmän ja vastaantulijoilta saa usein jopa hymyn.

Haluaisin vain koko ajan olla ulkona ja nauttia näistä säistä. Aamukahvit maistuvat paremmalta kun ne hörppii partsilla tai jos on aikaa niin suuntaa vaikka torille. Samoin lounas on ihana syödä ulkona. Ja paras illallinen valmistuu tietty grillissä.

Ollaan lasten kanssa pyöräilty ja oltu ulkona iltaisin ja juuri puhuttiin, että kun koulu ja päikky loppuvat ensi viikon jälkeen, niin otetaan rennommin. Voidaan olla pidempään ulkona ja venyyttää vähän nukkumaanmenoaikoja. Ollaan vaan ja hengaillaan ilman aikatauluja. Nähdään ystäviä ja tehdään kaikenlaista spontaania. Se on parasta kesässä.

-Maj

*Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia & Mehiläinen

Kymmenen vuotta kestäneen parisuhteen päättymisen jälkeen mielessäni ei ensimmäisenä pyörinyt uusi suhde. Toki sekin on mahdollista, että uusi suhde olisi valmiina odottelemassa jo ennen eroa, sillä rakkaus ei tiedettävästi katso aikaa tai paikkaa. Näin jälkikäteen olen tyytyväinen, että lähdin suhteesta omilleni ja käsittelin eroon liittyvät asiat läpikotaisin. Voin aloittaa ihan puhtaalta paperilta uuden ihmisen kanssa, kun se tulee ajankohtaiseksi.

Eron jälkeen ajattelin olevani monella tapaa viallinen, minkä takia koin, että en varmasti ikinä kelpaisi kenellekään. Eipä sillä, että meistä kukaan olisi täydellinen, mutta tunsin olevani omine vikoineni ihan liikaa. En tiedä mistä se fiilis kumpusi niin vahvana, mutta siltä se vaan tuntui. Tunnistaako kukaan teistä tätä tunnetta?

mehiläinen terapia

Kuvittelin, että maailmassa ei ole sellaista tyyppiä, joka olisi minua varten – tai minä häntä varten. Niihin aikoihin juttelin näistä ajatuksistani useammankin ihmisen kanssa ja heitä vaan hymyilytti koko juttu. Sain kuulla, että en ole vielä tavannut puoliakaan ihmisistä ja eiköhän niitä potentiaalisia vaihtoehtoja ala ilmaantumaan myöhemmin, kun aika on oikea? Tuijotin hölmistyneenä takaisin ja väitin vastaan, ei ikinä tule yhtään ketään mun elämään. Nyt tavallaan tiedän, että olin niin väärässä. Gasellitkin tietävät; Tiet ei koskaan hiljene tyystin. Ja aina tulee uusii ohi ajavii. 

uusi parisuhde

Ystäväni muotoili asian näin; olet kuin peili ja vedät puoleesi samanlaisia ihmisiä. Kun voit hyvin ja olet tyytyväinen omaan elämääsi, niin se näkyy ja sinun elämääsi on tulijoita. Vieläpä sellaisia jotka eivät vie mitään pois vaan päinvastoin, tuovat tullessaan siihen vielä lisää sitä jotain hyvää. Tämä ei varmasti ole mikään yksi ja ainoa totuus, mutta haluan uskoa, että me ihmiset vedämme puoleemme samoilla taajuuksilla olevia tyyppejä. Uskon myös negatiivisten fiilisten näkyvän. Toivottomuus ainakin huokuu – se on luontaantyötävää ja jos uskot, ettei kukaan tule koskaan ymmärtämään sinua tai ajatuksiasi, vedät puoleesi sellaisia ihmisiä, jotka eivät tosiaankaan ymmärrä sinua.

eron jälkeen uusi parisuhde

Viimeisellä Mehiläisen terapiakäynnilläni koin, että vanha parisuhteeni on käsitelty, eikä minulla ole tarvetta siitä puhua juuri nyt enempää. Kuten jo sanottua; meillä Miikan kanssa toimii asiat hyvin ja olemme hyvä tiimi lastemme vanhempina. Psykoterapeutti Pirjo Kiiskilästä on ollut hurjasti apua ja hän on muutenkin ihan mielettömän hyvä tyyppi! Olen oppinut näkemään asioita eri kulmista ja tehnyt monia oivalluksia hänen avullaan. Halusin ehdottomasti käyttää viimeisen terapiakerran puhumalla tulevasta.

Pohdin millaisia asioita minä toivoisin mahdolliselta uudelta kumppaniltani tai parisuhteelta. Näitäkin asioita on varmasti hyvä mietiskellä ennakkoon, mutta mitä tapahtuu sitten kun se rakkaus osuu kohdalle? Lentääkö toivomuslista roskikseen? Rakastumisvaihe kestää tutkitusti noin puolesta vuodesta maksimissaan kahteen vuoteen ja sen jälkeen yleensä arki astuu kuvioon. Onko taas aika kaivaa lista roskakorista, kun toista ihmistä ei enää tarkastele vaaleanpunaisten lasien läpi? Mitä tapahtuu jos rakastumisvaiheen loputtua huomaa, että eihän se uusi suhde vastannutkaan yhtään omia toiveita, ei edes niitä muutamia?

terapia5ero ja uusi suhdeparisuhdeterapia

Keskustelimme Pirjon kanssa lopuksi vielä tovin defensseistä eli ihmisten omista suojamuureista. Toista ihmistä ei voi täysin kohdata, jos ei ole valmis laskemaan omaa puolustusta – kun sen tekee, niin antaa toiselle kaikki mahdollisuudet haavoittaa ja pahasti.

Mietin että, olisinko itse valmis? Olenko jo niin vahvasti omilla jaloillani, että uskaltaisin antaa toiselle sen mahdollisuuden, ottaisinko riskin? Uskoisin olevani valmis, sitten jos kun se hetki tulee. Jos tuleekin pahasti takkiin niin tiedän nyt, että siitäkin selvitään. 

-Maj

1 2 3 4 5 6 129