Huomaan tyttäressäni paljon omia luonteenpiirteitäni, niin hyvässä kuin pahassa. Kai me molemmat olemme taivaanrannanmaalareita, ainakin vähän huolimattomia tavaroita käsitellessä. Usein hän, kuten minäkin,  on uppoutuneena omiin ajatuksiinsa ja maailmoihin. Silloin ei kuule, eikä edes näe mitään. Voin tunnustaa olevani vielä kaiken lisäksi myöhästelijä, onneksi hän ei ole.

Vuorotellen etsimme toistemme hukassa olevia kamoja. Siivotessani saatan tuikata tavaroita kaappiin piiloon tai ajatuksissani laitan vaikkapa puhelimen johonkin ihan järjettömään paikkaan. Viime talvena Rebeltä katosi niin monet talvihanskat, että uhkasin ommella ne toppatakkiin kiinni.

Rebekka rientää usein auttamaan etsinnöissä ja hän onkin onnistunut löytämään kadonneita tavaroita mitä ihmeellisimmistä paikoista – en edes kehtaa kertoa mitä tai mistä :D Vitsit, mikään ei muuten voita sitä fiilistä, kun löytää hukassa olevan jutun. 

 

maanantai_3maanantai_4

Inhoan tuota tiettyä huolimattomuutta itsessäni ja siedän sitä heikosti muiltakin. Tänä aamuna tyttö meinasi myöhästyä koulusta, koska pipo oli hukassa, hanskat olivat kadonneet ja puhelinta ei löytynyt mistään. Sitä ehkä kuvittelisi, että minä jos joku ymmärrän, koska olen itse ihan samanlainen – mutta eheii kuulkaa, tämä piirre saa minut hulluuden partaalle. Minkäs teet? Hän on selkeästi äitinsä tyttö. Aamusta kuitenkin selvittiin, läksyt oli tehty huolellisesti, löysimme hukatuista asioista 1/3 ja varastosta löytyi päällepantavaakin. Sitä paitsi ehdimme koululle minuuttia ennen kellon soittoa.

maanantai_5maanantai_6

Rebekka vetää vetoketjut repusta, taskuista ja laukusta huolellisesti kiinni ja tarkistaa ne vielä kertaalleen. Hän lähtee aina mielummin todella ajoissa kuin myöhässä kouluun. Hän on aamuvirkku, minä en. Älkää kysykö montako puhelinta olen tuhonnut niin, että olen jättänyt juomapullon auki laukkuun tai reppuun. Tyttärelläni on kuitenkin menossa vasta toinen puhelin.

maanantai_2maanantai_1

Tavarat hukkaantuu täällä siis tasaiseen tahtiin ja siihen on ihan pakko tehdä muutos. Mietittiin yhdessä, että uuteen kotiin voitaisiin tehdä vakkaripaikat tärkeille tavaroille, toivottavasti se auttaisi asiaa.

Meillä on täällä nykyisessä asunnossa aikamoinen kaaos päällä, koska muutto on jo alkanut ja pahvilaatikoita lojuu vähän joka puolella. Ensi viikolla sitten muutetaan, huh!

-Maj

*Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia & Arabia

Ystäväni ovat pitäneet minusta (ja meistä) älyttömän hyvää huolta koko syksyn. Olen kiitollinen ja vähän liikuttunutkin kaikesta heidän tarjoamastaan avusta, huolenpidosta ja seurasta. Tässä viikon aikana olen päätynyt useammankin kerran ystävieni luokse syömään lasten kanssa ja yksinkin. Olen kurvannut kamujen luokse ihan vaan extempore, välillä ruokakassin kanssa, välillä ilman, mutta aina olen saanut saman käskyn; ”Istu sä nyt alas, ja oo vaan siinä”. Elämässäni on niin monta upeaa tyyppiä, että en oikein tajua mitä ihmettä olen tehnyt heidät ansaitakseni.

Arkena teen päivisin hommia koneella, useimmiten yksikseni kotoa käsin. En jaksa panostaa lounaaseen, vaan tekaisen itselleni yleensä vaan pikasalaatin, johon tulee aina ne samat ainekset. Tällä viikolla olen tarkoituksella tehnyt asioita eri tavalla; tänään syön keskustassa sushilounaan Maijun kanssa, eilen hurautin autolla Jonnan luokse vohvelirauta kainalossani ja teimme lounasta yhdessä. Se oli kyllä paras idea pitkään aikaan.

arabia_koko1
arabia_koko2

Ööö, miten kenelläkään voi olla näin söpö nassu, Jonna on oikeasti yhtä sydämellinen, kuin miltä hän näyttää ulospäin!

Funtsittiin jo edellisenä iltana mikä olisi toivottua vaihtelua sille ainaiselle lounassalaatille, Jonna ehdotti vohveleita ja meiltä löytyi (ikivanha)rauta, jes! Jaettiin kauppalista ja sovittiin treffit Jonnan luokse.

arabia_koko3

Teimme ihan perus vohvelitaikinan, mutta lehmänmaidon sijaan käytimme mantelimaitoa. Vohveleista tuli  superhyviä, kannattaa ehdottomasti testata! Vohveleiden lisukkeeksi ostin tiskiltä savulohta ja kun kerroin spontaanisti lounassuunnitelmistamme minua palvelleelle myyjälle, niin hän innostui ja aikoi toteuttaa saman setin iltapalaksi, haha! Lohen lisäksi vohveleiden päälle laitettiin vuohenjuustoa, kirsikkatomaatteja, rucolaa, herneenversoja, siemeniä ja balsamicoa.

arabia_koko4suolaiset vohvelitarabia_koko6

Kattauksemme oli supersimppeli, vohvelit näyttivät kauniilta Arabian KoKo-sarjan yksinkertaisen näteillä lautasilla. KoKo-astioita saa herkullisissa väreissä, mutta valkoinen on mielestäni toimivin, kun ruoka itsessään on värikästä. KoKo-lautasiakin on tarjolla useamassa koossa, nämä tässä kattauksessa käytetyt lautaset ovat sarjan suurimmat, halkaisijaltaan 27 cm.

arabia_koko7KoKo astiat
Olin ihan unohtanut koko vohveliraudan olemassaolon, hyvä kun sillekin saatiin taas käyttöä, ehkä en enää survo sitä kaapin perälle. Suolaiset vohvelit ovat muutenkin hauska ja helppo tarjottava, ne saa tarvittaessa valmistettua gluteenittomina ja vegaanisinakin helposti. Lisukkeet voi laittaa erikseen pöytään, joista jokainen voi valita oman makunsa mukaan.

arabia_koko9
arabia_koko10
arabia_koko11

Iltapäivän kruunasi rauhallinen kahvihetki Telma-koiran kanssa. Vaaleanpunaiset mukit ovat kovin söpöt, juuri sopivan tyttömäiset. Ei muuten vielä olla ehditty tutustuttaa Teppo-koiraa Telmaan, mutta koirien treffitkin on jo mietinnässä. Teppo ja Telma olisivat juuri sopivan kokoista seuraa toisilleen, tulisivapa ne hyvin juttuun keskenään.

Kiitos vielä Jonnalle ja Telmalle lounasseurasta ja tietty ihanan piristävästä iltapäivästä, otetaan pian uusiksi <3 Ihan pian muutan uuteen kotiin, jonka ovet ovat todellakin auki ystäville, paistelen vohveleita tai banskupannareita tarvittaessa vaikka joka ilta. Ensi vuonnakin syödään yhdessä, vähintäänkin yhtä usein kuin tänä vuonna.

-Maj

1 2 3 4 5 6 7 110