*Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia & Mehiläinen

Pitääkö aina olla edes onnellinen? Pitääkö aina olla edes kokonainen? Pitääkö aina olla niin itsenäinen?

Kerroin tässä postauksessa fiiliksiäni viime kesältä ja syksyltä, kun kävin läpi eroani. Kerroin miltä tuntuu tipahtaa kuilun pohjalle, miltä siellä tuntui olla ja millaisin keinoin pääsin sieltä pois. Avain omaan selviytymiseen oli ja on yhä edelleen puhuminen läheisilleni – ja sen lisäksi sain apua myös terapiasta.

Tänä talvena alkaneen yhteistyön myötä olen käynyt juttelemassa Mehiläisessä psykologi, pari-, seksuaali- ja perheterapeutti Pirjo Kiiskilän kanssa. Pirjolle on ollut helppo avautua ja terapiakäyntieni jälkeen oloni on aina kevyempi. Hartiani eivät ole enää lysyssä ja leuka on noussut taas ylöspäin. Asiat ovat selkeytyneet paljon itsestäänkin ajan kuluessa ja olen jo tovin keskittynyt tulevaan. Mieleni ei ole enää solmussa ja terapiassakin puhutaan menneen sijaan tulevasta. On aika mennä eteenpäin ja se tuntuu hyvältä. 

 

mehiläinen 3extra1

Yksi parhaista oivalluksistani on ollut, että voin todellakin aloittaa puhtaalta pöydältä. Voin päättää millaista elämää sekä arkea haluan lasten kanssa elää ja mikä parasta; voin itse tehdä siitä sellaista. Ihan liian usein olen tehnyt omassa arjessani tottumuksen vuoksi sellaisia asioita, jotka eivät eivät tunnu omalta tai jotka eivät tee minua onnelliseksi. Se on todella hieno fiilis, kun ymmärtää että niitä asioita voi muuttaa. Aina voi kokeilla jotain uutta ja katsoa toimiiko se ja jos ei, niin sekään ei haittaa mitään. Näin kirjoitettuna se kuulostaa todella yksinkertaiselta, mutta tämän ymmärtäminen otti ainakin minulta aikansa.

mehiläinen 2

Olen pohtinut terapiassa myös niitä omia arvojani, etenkin parisuhdearvojani. Olen miettinyt, mitkä asiat ovat minulle parisuhteessa ensisijaisia ja tärkeitä. Millainen kumppani haluaisin itse olla ja millaisessa parisuhteessa haluaisin olla joskus tulevaisuudessa. Tottakai on hyvä myös tarkastella, että mikä edellisessä suhteessa oli hyvää, missä onnistuimme ja mikä meni pieleen? Aika isoja kysymyksiä vai mitä? Olen kirjoitellut näitä juttuja ylös paperille ihan itseäni varten. Uskoisin, että vastaavia asioita olisi hyvä pohtia ihan jokaisen – myös niiden, jotka ovat hyvässä ja onnellisessa parisuhteessa.

Puhuin Pirjon kanssa myös teitäkin mietityttäneestä aiheesta; montako kertaa parisuhdeterapiaa tarvitaan, että siitä olisi hyötyä? Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta, mutta joskus muutama terapiakäynti voi olla riittävästi ja auttaa eteenpäin. Joskus taas säännöllinen ja pidempiaikainen terapia toimii parhaiten. Kannattaa pitää mielessä, että terapiasta saa työkaluja ongelmien ratkaisemiseksi, mutta se varsinainen työ pitää meidän jokaisen tehdä itse.

parisuhdeterapia mehiläinen

Minulta on myös kysytty, että olisiko kannattanut mennä ennen eropäätöstä parisuhdeterapiaan ja olisko se voinut auttaa? Olisi varmasti kannattanut mennä ja onhan siitä hyötyä, vaikka parisuhde päättyisikin. Tällä hetkellä parhaimmalta vaihtoehdolta tuntuu käydä terapiassa yksin – en silti pidä mitenkään mahdottomana, että menisin sinne yhdessä edellisen kumppanini kanssa jos sellainen tarve ilmaantuisi. Meidän kahden välit ovat mutkattomat, ei tunnu yhtään hankalalta olla yhteyksissä, sopia asioista tai nähdä. Olemme edelleen isä ja äiti lapsillemme, joten siksikin olen kiitollinen tästä tilanteestamme. Toivon hänen elämäänsä pelkkää hyvää ja haluan uskoa, että hänkin minun.

parisuhdeterapia

Alan hiljalleen olemaan kokonainen, en enää puolikas. Ja onnellinenkin – en aina, kukapa olisi, mutta aika usein. Ja mitä itsenäisyyteen tulee – niin kyllä, sitäkin ajattelen olevani ja aika ylpeä siitä.

-Maj

*Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia & Mehiläinen

En olisi ikinä uskonut millaisiin tunnemyrskyihin ja mielentiloihin avioero voisi minut viedä. Ajattelen olevani herkkä ja meneväni monissa asioissa tunne edellä, mutta silti samaan aikaan teen valinnat ja päätelmät myös mahdollisimman järkevästi. Elämässäni on sattunut kaikenlaista, mutta olen pysynyt kovissakin myrskyissäkin tolpillani.

Eropäätöksen jälkeen kesti vähän aikaa ymmärtää, että se on oikeasti tapahtumassa. Olin aivan varma, että juuri niin asioiden kuuluu mennä meidän kahden kohdalla, mutta siitä huolimatta panikoin ja aloin luisumaan kuilun pohjalle. Se tuntui ihan siltä kuin eteeni olisi avautunut iso railo, jonne humahtaisin. Eikä sitä olisi voinut mitenkään estää. Ennen viime syksyä minulla ei ollut harmaintakaan aavistusta miltä tuntuu fyysinen ahdistus tai paniikkikohtaus ja jos ollaan rehellisiä niin en missään vaiheessa elämääni voinut kuvitella itse kärsiväni mistään sellaisesta – en edes ”uskonut” paniikkikohtauksiin, jos ymmärrätte mitä tarkoitan?

No nyt tiedän, että sieltä kuilusta pääsee pois ja tiedän miten se tapahtuu. Ylös kiipeäminen ei tapahdu yhdessä yössä ja kaikki sinne pohjalle heitetyt apuköydet tulevat tarpeeseen. Olen niin kiitollinen kaikesta viime syksyllä saamastani avusta ja tuesta, että toivoisin voivani auttaa edes yhtä ihmistä kertomalla omia kokemuksiani. Postauksen yhteistyökumppani on yksityisiä terveyspalveluita tarjoava Mehiläinen.

sad1

Vanhempani ovat olleet yhdessä käytännössä koko elämänsä. Äitini oli 14-vuotias, kun hän tapasi isäni ja siitä asti he ovat jakaneet kaiken. Olen aina ihaillut vanhempieni parisuhdetta ja meidän kotona on aina ollut niin paljon rakkautta. Ajattelin luonnollisesti myös itse kulkevani vanhempieni viitoittamaa tietä ja viime kesään asti ajattelin, että eroaminen ei ole minun maailmassani mahdollista. Niin vain kuitenkin asiat menivät siihen pisteeseen, että se lopulta oli ainoa vaihtoehto.

Eropäätöksen myötä jouduin tarkistamaan omat arvoni ja nehän menivät siinä rytäkässä kokonaan uusiksi. Tunsin itseni niin epäonnistuneeksi ja samalla surin myös sitä, että tuotan valtavan pettymyksen omille lapsilleni, vanhemmille ja niin monille muillekin ihmisille. Niin päädyin kuiluun. Niihin aikoihin epäilin vahvasti, että selviänkö eteenpäin ollenkaan.

sad2

”Mene terapiaan!” on ehkä yksi ärsyttävimmistä lauseista ikinä. Nuo sanat kuullessani itselleni tuli heti vastareaktio, että en muuten varmasti mene. No, menin kuitenkin ensin lääkäriin ja sitä kautta myöhemmin terapiaan, sillä omat konstini eteenpäin pääsemiseksi alkoivat käydä vähiin. Oma selviytymiskeinoni (ja supervoimani) on puhuminen ja sitä teinkin koko syksyn. Puhuin ystävieni, sisarusten, sukulaisten ja vanhempieni kanssa aivan valtavasti. Ero alkoi myös samalla konkretisoitua kun syksyllä myytiin asunto, muutimme erilleen ja aloitimme uudenlaisen elämän. Aloin huomaamaan, että pärjään sittenkin, mutta samalla jatkoin silti asioiden käsittelemistä eli puhuin, puhuin ja puhuin. Ja puhun muuten vieläkin.

Viime viikolla tapasin Mehiläisessä psykologi, pari-, seksuaali- ja perheterapeutti Pirjo Kiiskilän. Jännitin tapaamista vähän etukäteen, sillä pelkäsin jotenkin kummasti avautumisen myötä ajatuvani syville vesille. Pirjo otti minut vastaan ihan tavallisena asiakkaana ja minulle varatut 90 minuuttia meni yhdessä silmänräpäyksessä. Löysimme Pirjon kanssa helposti yhteyden, joten hänelle oli helppo kertoa kaikesta.

Mielestäni tekee hyvää edelleenkin käsitellä eroon liittyviä asioita, että voin varmasti aloittaa puhtaalta pöydältä, kun uusi suhde tulee ajankohtaiseksi. Olen myös tässä puolen vuoden aikana oppinut itsestäni paljon uutta. Ajan kuluessa asiohin saa etäisyyttä ja ne näkee myös eri tavalla. Haluan myös tarkistella vanhaa suhdetta; mikä meillä meni pieleen ja miksi, koska kukapa haluaisi tehdä samat virheet toistamiseen?

Mietin itsekin aluksi, että onko parisuhdeterapiaan mitään järkeä mennä yksin. Kiiskilä kertoi, että monikin tulee eron jälkeen käymään läpi omia tunteita yksin ja jotkut yhdessäkin. Lasten kannaltakin voi olla hyödyllistä tulla selvittämään asiat eron jälkeen, niin että kaikki sujuisi mahdollisimman hyvin jatkossa. Jos ex-puolison perään jää kovasti haikailemaan, niin siihenkin saa apua terapiasta. Kuulostaa omasta mielestäni erittäin järkevältä.

Terapeutille voi mennä juttelemaan myös jos vain itsestä tuntuu siltä. Terapeutti pystyy näkemään asiat ulkopuolisena asiantuntijana kokonaisvaltaisemmin ja parhaimmillaan terapia nopeuttaa erosta ylipääsemistä. Pirjo kiteytti tämän hyvin;  terapian avulla saa jätettyä vanhat asiat taakse ja pääsee jatkamaan taas eteenpäin. Terapia ei ole tietenkään mikään suora oikotie onneen, mutta omien kokemusteni mukaan se tuntuu apuköydeltä, mitä kuilun pohjalta pääsemiseksi tarvitaan.

sad3

Pelkäsin ihan turhaan terapiaan menemistä, sillä lähdin Mehiläisestä mieli kirkkaampana ja taas vähän vahvempana. Enkä malttaisi odottaa, että tapaan Pirjon taas uudelleen. Jos teillä on mitä tahansa kysymyksiä tähän liittyen, niin laittakaahan vain tulemaan – koitan vastata parhaani mukaan. 

-Maj

1 2 3 4 5 54