*Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia & Mehiläinen

Kymmenen vuotta kestäneen parisuhteen päättymisen jälkeen mielessäni ei ensimmäisenä pyörinyt uusi suhde. Toki sekin on mahdollista, että uusi suhde olisi valmiina odottelemassa jo ennen eroa, sillä rakkaus ei tiedettävästi katso aikaa tai paikkaa. Näin jälkikäteen olen tyytyväinen, että lähdin suhteesta omilleni ja käsittelin eroon liittyvät asiat läpikotaisin. Voin aloittaa ihan puhtaalta paperilta uuden ihmisen kanssa, kun se tulee ajankohtaiseksi.

Eron jälkeen ajattelin olevani monella tapaa viallinen, minkä takia koin, että en varmasti ikinä kelpaisi kenellekään. Eipä sillä, että meistä kukaan olisi täydellinen, mutta tunsin olevani omine vikoineni ihan liikaa. En tiedä mistä se fiilis kumpusi niin vahvana, mutta siltä se vaan tuntui. Tunnistaako kukaan teistä tätä tunnetta?

mehiläinen terapia

Kuvittelin, että maailmassa ei ole sellaista tyyppiä, joka olisi minua varten – tai minä häntä varten. Niihin aikoihin juttelin näistä ajatuksistani useammankin ihmisen kanssa ja heitä vaan hymyilytti koko juttu. Sain kuulla, että en ole vielä tavannut puoliakaan ihmisistä ja eiköhän niitä potentiaalisia vaihtoehtoja ala ilmaantumaan myöhemmin, kun aika on oikea? Tuijotin hölmistyneenä takaisin ja väitin vastaan, ei ikinä tule yhtään ketään mun elämään. Nyt tavallaan tiedän, että olin niin väärässä. Gasellitkin tietävät; Tiet ei koskaan hiljene tyystin. Ja aina tulee uusii ohi ajavii. 

uusi parisuhde

Ystäväni muotoili asian näin; olet kuin peili ja vedät puoleesi samanlaisia ihmisiä. Kun voit hyvin ja olet tyytyväinen omaan elämääsi, niin se näkyy ja sinun elämääsi on tulijoita. Vieläpä sellaisia jotka eivät vie mitään pois vaan päinvastoin, tuovat tullessaan siihen vielä lisää sitä jotain hyvää. Tämä ei varmasti ole mikään yksi ja ainoa totuus, mutta haluan uskoa, että me ihmiset vedämme puoleemme samoilla taajuuksilla olevia tyyppejä. Uskon myös negatiivisten fiilisten näkyvän. Toivottomuus ainakin huokuu – se on luontaantyötävää ja jos uskot, ettei kukaan tule koskaan ymmärtämään sinua tai ajatuksiasi, vedät puoleesi sellaisia ihmisiä, jotka eivät tosiaankaan ymmärrä sinua.

eron jälkeen uusi parisuhde

Viimeisellä Mehiläisen terapiakäynnilläni koin, että vanha parisuhteeni on käsitelty, eikä minulla ole tarvetta siitä puhua juuri nyt enempää. Kuten jo sanottua; meillä Miikan kanssa toimii asiat hyvin ja olemme hyvä tiimi lastemme vanhempina. Psykoterapeutti Pirjo Kiiskilästä on ollut hurjasti apua ja hän on muutenkin ihan mielettömän hyvä tyyppi! Olen oppinut näkemään asioita eri kulmista ja tehnyt monia oivalluksia hänen avullaan. Halusin ehdottomasti käyttää viimeisen terapiakerran puhumalla tulevasta.

Pohdin millaisia asioita minä toivoisin mahdolliselta uudelta kumppaniltani tai parisuhteelta. Näitäkin asioita on varmasti hyvä mietiskellä ennakkoon, mutta mitä tapahtuu sitten kun se rakkaus osuu kohdalle? Lentääkö toivomuslista roskikseen? Rakastumisvaihe kestää tutkitusti noin puolesta vuodesta maksimissaan kahteen vuoteen ja sen jälkeen yleensä arki astuu kuvioon. Onko taas aika kaivaa lista roskakorista, kun toista ihmistä ei enää tarkastele vaaleanpunaisten lasien läpi? Mitä tapahtuu jos rakastumisvaiheen loputtua huomaa, että eihän se uusi suhde vastannutkaan yhtään omia toiveita, ei edes niitä muutamia?

terapia5ero ja uusi suhdeparisuhdeterapia

Keskustelimme Pirjon kanssa lopuksi vielä tovin defensseistä eli ihmisten omista suojamuureista. Toista ihmistä ei voi täysin kohdata, jos ei ole valmis laskemaan omaa puolustusta – kun sen tekee, niin antaa toiselle kaikki mahdollisuudet haavoittaa ja pahasti.

Mietin että, olisinko itse valmis? Olenko jo niin vahvasti omilla jaloillani, että uskaltaisin antaa toiselle sen mahdollisuuden, ottaisinko riskin? Uskoisin olevani valmis, sitten jos kun se hetki tulee. Jos tuleekin pahasti takkiin niin tiedän nyt, että siitäkin selvitään. 

-Maj

*Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia & Mehiläinen

Pitääkö aina olla edes onnellinen? Pitääkö aina olla edes kokonainen? Pitääkö aina olla niin itsenäinen?

Kerroin tässä postauksessa fiiliksiäni viime kesältä ja syksyltä, kun kävin läpi eroani. Kerroin miltä tuntuu tipahtaa kuilun pohjalle, miltä siellä tuntui olla ja millaisin keinoin pääsin sieltä pois. Avain omaan selviytymiseen oli ja on yhä edelleen puhuminen läheisilleni – ja sen lisäksi sain apua myös terapiasta.

Tänä talvena alkaneen yhteistyön myötä olen käynyt juttelemassa Mehiläisessä psykologi, pari-, seksuaali- ja perheterapeutti Pirjo Kiiskilän kanssa. Pirjolle on ollut helppo avautua ja terapiakäyntieni jälkeen oloni on aina kevyempi. Hartiani eivät ole enää lysyssä ja leuka on noussut taas ylöspäin. Asiat ovat selkeytyneet paljon itsestäänkin ajan kuluessa ja olen jo tovin keskittynyt tulevaan. Mieleni ei ole enää solmussa ja terapiassakin puhutaan menneen sijaan tulevasta. On aika mennä eteenpäin ja se tuntuu hyvältä. 

 

mehiläinen 3extra1

Yksi parhaista oivalluksistani on ollut, että voin todellakin aloittaa puhtaalta pöydältä. Voin päättää millaista elämää sekä arkea haluan lasten kanssa elää ja mikä parasta; voin itse tehdä siitä sellaista. Ihan liian usein olen tehnyt omassa arjessani tottumuksen vuoksi sellaisia asioita, jotka eivät eivät tunnu omalta tai jotka eivät tee minua onnelliseksi. Se on todella hieno fiilis, kun ymmärtää että niitä asioita voi muuttaa. Aina voi kokeilla jotain uutta ja katsoa toimiiko se ja jos ei, niin sekään ei haittaa mitään. Näin kirjoitettuna se kuulostaa todella yksinkertaiselta, mutta tämän ymmärtäminen otti ainakin minulta aikansa.

mehiläinen 2

Olen pohtinut terapiassa myös niitä omia arvojani, etenkin parisuhdearvojani. Olen miettinyt, mitkä asiat ovat minulle parisuhteessa ensisijaisia ja tärkeitä. Millainen kumppani haluaisin itse olla ja millaisessa parisuhteessa haluaisin olla joskus tulevaisuudessa. Tottakai on hyvä myös tarkastella, että mikä edellisessä suhteessa oli hyvää, missä onnistuimme ja mikä meni pieleen? Aika isoja kysymyksiä vai mitä? Olen kirjoitellut näitä juttuja ylös paperille ihan itseäni varten. Uskoisin, että vastaavia asioita olisi hyvä pohtia ihan jokaisen – myös niiden, jotka ovat hyvässä ja onnellisessa parisuhteessa.

Puhuin Pirjon kanssa myös teitäkin mietityttäneestä aiheesta; montako kertaa parisuhdeterapiaa tarvitaan, että siitä olisi hyötyä? Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta, mutta joskus muutama terapiakäynti voi olla riittävästi ja auttaa eteenpäin. Joskus taas säännöllinen ja pidempiaikainen terapia toimii parhaiten. Kannattaa pitää mielessä, että terapiasta saa työkaluja ongelmien ratkaisemiseksi, mutta se varsinainen työ pitää meidän jokaisen tehdä itse.

parisuhdeterapia mehiläinen

Minulta on myös kysytty, että olisiko kannattanut mennä ennen eropäätöstä parisuhdeterapiaan ja olisko se voinut auttaa? Olisi varmasti kannattanut mennä ja onhan siitä hyötyä, vaikka parisuhde päättyisikin. Tällä hetkellä parhaimmalta vaihtoehdolta tuntuu käydä terapiassa yksin – en silti pidä mitenkään mahdottomana, että menisin sinne yhdessä edellisen kumppanini kanssa jos sellainen tarve ilmaantuisi. Meidän kahden välit ovat mutkattomat, ei tunnu yhtään hankalalta olla yhteyksissä, sopia asioista tai nähdä. Olemme edelleen isä ja äiti lapsillemme, joten siksikin olen kiitollinen tästä tilanteestamme. Toivon hänen elämäänsä pelkkää hyvää ja haluan uskoa, että hänkin minun.

parisuhdeterapia

Alan hiljalleen olemaan kokonainen, en enää puolikas. Ja onnellinenkin – en aina, kukapa olisi, mutta aika usein. Ja mitä itsenäisyyteen tulee – niin kyllä, sitäkin ajattelen olevani ja aika ylpeä siitä.

-Maj

1 2 3 4 5 55