Kyllä vain, tänään täällä ollaan oltu ihan pirteinä aamusta asti, toisin kuin eilen. Repsu on jo kuumeeton toipilas, mutta ulos menosta ei vielä kannata haaveilla. Innoistutte sairaalakassi-jutusta tai ainakin jotkut innostuivat, joten päätin sen toteuttaa samantien.

“What day is it,?” asked Pooh.

”It’s today,” squeaked Piglet.

”My favorite day,” said Pooh.”

Mun sairaalakassissa (siis synnytämään lähtiessä) oli viime kerralla vetoketjullinen huppari & kotihousut ja totesin ne hyväksi valinnaksi. Kannattaa aina muistaa, että se mikä toiselle on tärkeää, voi olla taas toiselle aivan tarpeetonta. Mä pakkasin mukaan mahdollisimman pehmeitä ja supermukavia vaatteita <3

Otan mukaan

– Neuvolakortin

-Kameran ja puhelimen (laturit myös)

– Tohvelit

– Sobean yoga-asun

– Sobean imetyspaidan

– Alusvaatteita & pehmoiset sukat

– Mama-hiattoman

– Leggarit ja neuletakin (kotiin lähtöä varten)

-Föönin

ps. Rebekka on pakannut tuon prinsessan taikasauvan

ja

Kosmetiikkapussukan!

pussukasta löytyy mm.

-Shampoo, hoitoaine ja suihkusaippua

– Hammasharja ja hammastahna

– Kasvojen hoito- ja puhdistustuotteet

– Huulirasvaa

– Vartalovoide

-Meikkejä

– Harja, ponnarit ja pinnit

– Liivinsuojuksia

Saatanpa heittää kassiini vielä aamutakinkin, jos muistan! Itseasiassa valmiiksi pakatun kassin päälle voi laittaa vaikka post-it lappusen, että mitä sinne tositoimiin lähtiessä pitää vielä heittää, jos pelkää unohtavansa jotain oleellista.

Imetysliivit kannattaa ottaa mukaan ja tuossa mun Lindexin mama-topissa on irrotettavat olkaimet, joten sekin on kätevä. Minä en henkilökohtaisesti tunne tarvitsevani ollenkaan eväitä tai ristikkoja, musiikkia ym. ajanvietettä mukaan ja jos sellaiselle tulee pakottavaa tarvetta, niin eiköhän vaikka Miika voi niitä mulle tuoda. Mua ei tosiaankaan kiinnosta lueskella mitään muotilehtiä synnärillä :D

Toisaalta Rebekkaa synnyttäessä ehdin olemaan kaikkiaan vain 4 tuntia sairaalassa ennen kuin hän tuli maailmaan, joten siinä ei aika ehtinyt todellakaan käydä pitkäksi. Rebekka syntyi aamuyöllä ja sen lisäksi oltiin vain yksi yö sairaalassa. Toisaalta synnytys voi kestää ja kestää (tai sairaalassa voi joutua olemaan vähän pidempään) ja varmaan siinä tapauksessa jonkinnäköiselle ajanvietteelle voi olla tarvetta.

Miika myös nappaa varastosta turvakaukalon ja valmiiksi pakatut vauvanvaatteet matkaan, sitten kun tulee hakemaan meitä kotiin.

Kamera ja puhelin ovat kyllä tärkeimpien tavaroiden joukossa! Isä ei mun mielestä tarvitse mukaan ainakaan mitään käsipelikonsolia tai vastaavaa ajankuluksensa, jotain rotia sentään! :D

 

Rebekka ja Teppo menevät mummulaan hoitoon, kun meille tulee lähtö…

Tulispa jo kohta.

Olen taas päästä varpaisiin taas Sobeassa!

Nyt sitten vain odotetaan, että se lähtö oikeasti tulisi…

-Maj

Kilot tai siis oikeastaan raskauskilot, paljonko niitä on tullut ja kuinka (ja millä tavalla) nopeasti niistä pääsee eroon? Moni nainen on kysellyt tästä asiasta minulta, niin täällä netissä, kuin kasvotustenkin.

Kaikki me ollaan aika erilaisia ja tämä kilokysymys on erittäin yksilöllinen, itseään ei pitäisi verrata itseään kehenkään toiseen. Olen kiinnittänyt huomioita, että kovin moni nainen nykyään painottaa, että raskaana ollessa painoa ei tullut kuin muutama hassu kilo  ja vatsakin oli tosi siro. Ei kai se niin aina ole mennyt vai olenkohan ihan väärässä? Toiset ovat pieniä ja siroja luonnostaan, eikä kilojakaan kerry, näin on monessa tapauksessa ja saa tottakai ollakin, mutta nykyään siitä tuntuu saavaan erityisesti plussaa ja papukaijamerkkejä? Voiko jopa olla, että siihen pyritään ja raskaana olevatkin tarkkailevat sairaalloisesti syömisiään? Toivottavasti näin ei ole.

Voi myös olla, että olet kaikkea muuta, kuin siro ja vatsasikin on jättimäinen, mutta se ei kyllä missään nimessä huononna mitenkään sinua. Minua harmittaa todella, kun me naiset kärsimme aivan liian usein valtavista ulkonäköpaineista, jopa me raskaana olevat. Entäs jos sitä kuuluisaa ns. raskauden tuomaa hehkua ei koskaan tulekaan, etkä ikinä tunne itseäsi erityisen kauniiksi vaikka sisälläsi kasvaa ihmeellisen kaunis uusi elämä? Ai mikä hehku, ei minulle itsellenikään ole sellaista tullut, ei ekalla kertaa, eikä nytkään. Olen tosi onnellinen ja iloinen masuvauvasta siltikin.

Voin kertoa omasta puolestani, että tähän mennessä kiloja on tullut 14. Viimeksi niitä taisi tulla kaikkiaan vain 12. Nautin ruuasta ja herkuttelen tositosi usein, päivittäin ei taida olla liioittelua. En stressaa näitä raskauskilojani, sillä kyllä niistä sitten halutessaan eroon pääsee. Minulla on kuitenkin usein niitä päiviä, että tunnen itseni kaikkea muuta kuin kauniiksi, kaikki vaatteet kiristävät ja olo on ahdistava, minkäst teet? Onneksi minulla on lähelläni järkeviä ihmisiä, jotka muistuttavat minua, että mikä oikeasti on todella tärkeää ja mikä ei.

Lähipiirissäni on monella nuorella äidillä ollut ongelmana, että paino tahtoo mennä imetyksen takia liiakin alhaiseksi, vaikka kuinka koittaisi syödä. Osalla on taas jäänyt  muutamia ei-toivottuja kiloja ”roikkumaan”, eivätkä he kovin helpolla meinaa niistä eroon päästä.  Yksi entinen missi (fiksu, kaunis ja herttainen nainen) kertoi minulle, että hän sulki silmänsä neuvolan puntarissa, kun se näytti yli 20 kg plussaa, eikä siltikään lopettanut herkuttelua :D

 

Puntarilla, eilen.

 

No, miten minä stten pääsin eroon edellisen raskauden kiloista? Vastaus on, että itsestään. En tehnyt yhtään mitään kilojen karistamiseksi, ne katosivat nopeasti ja jossain vaiheessa alkoi tuntumaan, että vähän liiaksikin. Samalla kertaa hävisivät kovalla työllä hankitut vähäiset lihakset ja se vähän harmitti. About vuosi synnytyksen jälkeen treenasin PT:n kanssa saavuttaakseni paremman kunnon ja lihaksikkaamman, kiinteän vartalon. Kun olin saanut kunnon kohonemaan, tulin taas raskaaksi… Ja tässäpä sitä nyt ollaan taas, sohvaperunana! Äitiyden myötä sitä onneksi oppii myös olemaan armollisempi omalle vartalolleen ja olemaan ylpeä siitä, mihin kaikkeen se onkaan pystynyt. Tuhiseva nyytti syylissään sitä keskittyy olennaiseen, mahdolliset kilot ja ulkonäköasiat tuntuvat siinä vaiheessa hyvinkin kaukaiselta asialta…

2 kuukautta synnytyksen jälkeen taisin olla miinuksella painon suhteen.

 

Haluaisin vaan muistuttaa teitä kauniita, fiksuja ja rohkeita naisia (raskaana tai ei) , että kukaan toinen ei varmasti ole läheskään yhtä kriittinen teitä kohtaan, kuin mitä te itse itsellenne olette. Kannustan toki kaikkia huolehtimaan kunnostaan ja syömään terveellisesti, mutta myöskin nauttimaan elämästä ja olemaan itsellenne armollisempia, eiks ni? <3

 

-Maj

 

ps. Tämä on niin vaikea aihe kirjotella, että julkaisen tämän hikisin, tärisevin käsin ja toivon, että en tule väärin ymmärretyksi.

1 48 49 50 51 52 53 54 59