Viivin rippijuhlapäivänä, viime sunnuntaina, oli todella kaunis päivä. Aamulla kulmat kurtussa tähystelin taivaalle, mutta sieltä se aurinko onneksi tuli esiin, juuri sopivasti. Juhlapaikassa pidettiin ovet auki ja lapset saivat juoksennella pihalla. Otin päivänsankarista muutamia kuvia ilta-auringossa ja sain suostuteltua myös kaikki Viivin pienemmät sisaruksetkin yhdessä kuvaan, ihania muistoja.
Viivi oli niin upeana, kuten aina. Aamulla häntä meikatessani mietiskelin millainen itse olin hänen ikäisenään. Olin jotenkin niin paljon lapsellisempi, pakko tunnustaa; siirsin konfirmaatiojuhlaani ja karkasin festareille, huh!
Kesäjuhlat ovat ihania, etenkin se hetki, kun kekkereiden tunnelma on rentoutunut ja kaikki viralliset osuudet on ohi. Se hetki kun pienet pojat juoksevat rusetit ja kravatit vinksallaan. Kun lapset ovat syöneet ihan liikaa herkkuja ja salaa silti hakevat niitä lisää. Tiedättehän te sen hetken, kun osa vieraista jää vielä jatkoajalle, höpöttelemään niitä näitä, vielä kun astioita korjataan hiljalleen pois? Se fiilis, kun ilta-aurinko paistelee ja takana on ihanat, onnistuneet juhlat?
-Maj