Hei tyypit, terkkuja täältä sateisesta Ylivieskasta! Juoksutreenien kanssa menee kuulkaas vähän heikonlaisesti. Itseasiassa jo pari viikkoa ennen Paavo Nurmi Marathon-tapahtumaa mun oikean jalan varas kipeytyi yhden lenkin jälkeen. Sain tulehdukseen 10 päivän antibioottikuurin, ja kipeästä varpaasta irtosi suurimmaksi osaksi kynsi. Varvas tuli kuitenkin ok kondikseen ja pääsin osallistumaan puolikkaalle Turkuun.
Puolimaratonin jälkeisenä päivänä varvas mustui, turposi ja siihen tuli sietämätön kipu. Nukuin yhden yön roikottaen jalkaani sängyn yli vesiämpärissä, varpaani tyyliin mätäni, vitsit miten rasittava kipu. En voinut kunnolla varata painoa jalalle ja jälleen aloitin antibiootit. Teki muuten todella hyvää kun poikani tallasi kengillä kipeän varpaan päälle ja vielä samana päivänä mieheni vahingossa astui koko painollaan mihinkäs muuallekaan, kuin juuri sen varpaan päälle. Kiereskelin kiroillen lattialla ja harkitsin leikkaavani koko varpaan irti.
No, Tallinnassa kaaduin ja tikatun leuan lisäksi vasen reisi venähti – ja tietty SE sama saakelin VARVAS kipeytyi ja meni mustaksi kokonaan. Pari päivää sitten kynnen loputkin jämät irtosivat ja kuten ystäväni sanoikin, puhtaalta pöydältä on hyvä aloittaa, hahah! Sairaanhoitajasiskoni taas tutki tilannetta otsa kurtussa ja tuumasi, että on mahdollista, että jään kynnettömäksi koko loppuelämäkseni. Itse olen henkisesti valmistautunut syksyllä hautaamaan koko varpaan.
Luonnollisestikaan lenkkeily ei ole tullut kysymykseenkään kivun ollessa pahimmillaan. Nyt siitä puolikkaasta on kulunut pari viikkoa, ja täällä Ylivieskassa kävin heittämässä yhden pidemmän lenkin. Se meni kyllä ihan hyvin, ei mitään vaurioita/kipuja jaloissa, ainoastaan kainalot hiertyivät verille vääränlaisen topin takia. Tämä mun touhu alkaa olla jo koomista, sainhan juuri edellisenä päivänä tikit pois leuastani :D
Mitään hiertymiä tai muita varvasongelmia mulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut. Paikat eivät ole olleet jumissa, enkä ole ollut mistään kipeä. Joten, onko se tämä ikä vai huonoa tuuria?
Palautuminenkin tuntuu kestävän pidempään, täytyisi varmaan alkaa kiinnittämään enemmän huomiota kehonhuoltoon tai koko juoksuhomma tyssää tähän. Ei ole yhtään mukava olo lähteä seuraavalle puolikkaalle ensi kuun alussa, ennemminkin tuntuu siltä, että jotain sattuu takuuvarmasti – pahinta olisi jättää juoksu kesken pikkuvaivojeni takia, buu! Mistä saada uutta tsemppiä ja puhtia juoksuun, ripaus itsevarmuuttakin tulisi tarpeeseen?
-Maj
