Yhtenä kauniina kesäiltana kiertelimme ympäri kaupunkia, ohitimme Pikku Kakkosen puiston, kävelimme koskenrantaa pitkin Verkatehtaalle, ohitimme Laukontorin ja päädyimme Ratinaan jätskille.

Tänä kesänä olen pysähtynyt katselemaan kotikaupunkiani vähän kuin vierailijan silmin näyttäessäni äidilleni paikkoja, kävellyt tuttuja reittejä ja matkalla osoittanut lempikahviloitani ja kivoja putiikkeja. Itsekin olen huomannut muutamia paikkoja, joihin on aina pitänyt poiketa, mutta jostain syystä koskaan en ole saanut aikaiseksi. Yksi sellaisista oli muuten edellisen postauksen Cafe Pispala.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mietittiin myös yhdessä Miikan kanssa, että miksi niin harvoin tulee käveltyä kesäiltaisin kaupungissa? Varmaan koska aina on jotain ohjelmaa ja lasten nukkumaanmenoaika on tullut vastaan. Nyt kun muksut ovat kasvaneet, he jaksavat tallustella (Samuel pyöräillä) paremmin kanssamme vähän pidempiäkin matkoja, eikä ole niin kiirus unillekaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Teppo, entinen citykoira, on nykyään vähän ihmeissään kaupungissa. Hän on lähiöitynyt?

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMama <3

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tylsää meillä ei kyllä missään nimessä ole koko kesänä ollut! Seuraavana bucketlistalla on Sara Hildenin taidemuseo (Ron Mueckin näyttely), Ohanan burgerit kauppahallissa, vierailu Kahvilaputiikki Ansarissa, seikkailu Varalan Urheiluopiston Flowparkissa ja olisihan se aika kiva testailla suppailuakin, vitsit! Välttämättä ihan kaikkialle ei keretä, sillä nyt on enään 10 päivää eskarin alkuun, apua!

-Maj

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miten kaunis voikaan olla yksittäinen heinänkorsi, vesivärein maalattu taivas tai pellon päällä lepäävä sumupeitto? Yksi sateinen ilta vailla suunnitelmia, ilta ilman päämäärää saattaakin olla kaunein muisto kesästä. Karkilta maistuva suu, kastuneet kengät ja kohmeiset kädet. Toki yhtä mieleenpainuvaa on pyöräillä kaupunkiin, kun asfaltista hehkuu auringon lämpö, vaikka päivä on kääntynyt jo iltaan. Tuijottaa tyynestä järvestä peilautuvaa taivasta. Yksin ja yhdessä.

Loppukesän pimenevien iltojen haikea fiilis on ainutlaatuinen, vaikka onhan tässä aikaa. Ehtii vielä pulahtaa uimaan vähän liian myöhään illalla, ripustella neljä pyyhettä terassille kuivumaan ja katsoa elokuvia lämpimässä kainalossa, lasten jo mentyä nukkumaan. Vielä ehtii kokemaan öisen kaupungin, ottaa parasta ystävää kädestä kiinni ja kävellä korkokengät kädessä kotiinpäin.

-Maj

1 2 3 4 46