Lounasta laiturilla, istuskelua keinussa päiväunien aikaan. Kamera tietysti kotona. Mutta illalla napsin senkin edestä kuvia. Sillä olihan tämän kevään ensimmäinen oikeasti lämmin päivä merkittävä. Teinit menivät uimaan vaatteet päällä ja joku otti jo bikineissä aurinkoa. Mun mielestä ei kuitenkaan ollut vielä ihan niin lämmintä.

 

Velipoika huilaamassa.

 

Sillä aikaa lastenhuoneessa…

 

Sisko odotteli, että lähdettäisiin ulos.

 

Isompi salkku on Samuelin ristiäislahja.

 

Sitten hän heräsi.

 

Pikkutonttua taisi jo turhauttaa, kun hän yritti kiivetä itse yläsänkyyn.

 

Treffit meidän pihalla kuudelta, aika lähteä.

 

Mukavassa asussa. Taas ne housut. 

 

Tralaa, matka jatkui pihalta puistoon.

 

Pojat on poikia.

 

Jo pienetkin.

 

Hiekkalaatikon ainoa tyttö, mutta sitäkin tomerampi.

 

”Me tykätään susta, kun sä oot niin söpö.”

 

Leikitään yhdessä.

 

kohta koittaa kotiinlähdön aika, hiekkapuurosta ei tule maha täyteen.

 

PAKENEN, ette saa kiinni! Ei kotiin vielä!

 

Ainoa liikkumaton kappale saa suukon.

 

”Hei, miten mut tänne huijattiin ja mutsi laittoi vielä vyötkin kiinni, surkeeta!”

 

Puuro maistui kaiken pihalla riehumisen jälkeen tosi hyvältä. Lisää näitä päiviä, kiitos.

Illalla tuli vielä puhelimeen viesti, että pojat olivat sanoneet, että ”Rebekka on niin söpö tyttö, että me ollaan sille kivoja”

Aika liikkistä<3

 

-M