Se oli tammikuun to do -listallani, mutta puolisen vuotta siinä lopulta meni. Pöydän ostamisessa nimittäin. Mietin keittiönpöydän teettämistä ja vaikka mitä, mutta kaikki kaatui oikeastaan varmaan vain siihen, että olin naurettavan saamaton. Muutto oli väsyttävää puuhaa henkisesti sekä fyysisesti ja kun sain uudessa kodissa paikat suht ok kuntoon, niin sisustaminen ei enää napannut.

keittiönpöytä vepsäläinenruokapöydät vepsäläinen

Siinä se nyt on kuitenkin olisi, tadaa! Tanskalaisen BoConceptin pöytä löytyi Vepsäläiseltä. Kierrettiin lasten kanssa myymälä läpi ja päätin, että tuo se on – ja se siitä! Haeskelin ensin vähän erikoisempaa pöytää ja niin vain päädyinkin tähän simppeliin valkoiseen. Seuraava steppi taitaa olla parin tuolin hankkiminen ja kellokin pitäisi saada seinään. Enkä ajatellut tällä kertaa sanoa aikarajoja ääneen.

design pöydätBoConcept pöytä

Veljeni kurvasi pihaan valkkarin kanssa kuullessaan pöydästä. Kilistelyn arvoinen saavutus. Vihdoinkin, kuulemma. En pidä itseäni saamattomana tyyppinä, mutta häntä olen ehkä joskus saattanut sanoa jahkailijaksi. No, joskus näinkin päin.

-Maj

Muutama ihminen kyseli tänään, että miten menee? Ei vain ohimennen, vaan samalla syvälle silmiin katsoen. Oli niin ihana tunne kun pystyin vastaamaan, että hyvin menee, kiitos. Kerrankin tarkoittaen sitä 100%. Sillä mitäs tässä, kevättä odotellessa. 

kukkaikkunalauantaikukat4kukkaikkuna tamperelauantaikukat2

Olin ostamassa lastenhoidosta kiitokseksi kukkia ja samalla päätin ostaa kukkasen omaan kotiinkin, koska miksipäs ei. Hulluttelin vähän ja ostin samalla myös maljakonkin – ja onneksi ostin, sillä hortensia näyttää ihanalta tuossa eteisessä. Tuomiokirkonkadun Kukkaikkuna on niin suloinen & inspiroiva kukkakauppa! Betonipenkin vieressä on vanhempieni vintiltä löytynyt tuoli on ja haaveilen teetättäväni siihen uudet nahkaosat, ehkä konjakin väriset.

Eteisessä on nättiä, muualla onkin vähän sotkua. Antaapa olla vaan, päätin juuri, että tämän viikonlopun työt ja kotityöt on nyt tehty. Jääkaapissa on eilen tekemäämme pitsaa ja iltapalaksi kuulemma tehdään kuulemma jogurttihedelmäkulhoja. Olen huojentunut, että viikko sujui pienistä haasteista huolimatta kivasti, ja nyt voidaan lasten kanssa keskittyä olennaiseen eli ihan vain olemaan yhdessä.

Huomenna me mennään katsomaan tulevaa kummityttöäni. Hän on vielä aivan pikkuruinen. Niin pieni, että itkettää, kun hänet saa syliin. Ja huomenna te saatte lukea täältä blogista itselleni vähän erityisemmän tekstin, jonka kirjoitin valmiiksi jo aikaisemmin tällä viikolla.

-Maj

1 2 3 4 5 107