Ao Nangin ranta oli Krabin lomalla meidän ”kotirantamme”. Istuskelimme hiekalla nauttimassa mietteliäinä auringonlaskuista, välillä se tietynlainen kiirettömyys tuntui jopa epätodelliselta.Olihan se tosi erilaista ja toisinaan vähän outoakin olla reissussa ilman lapsia.

Nelihenkisessä perheessä ainakin yhdellä on aina ”meneillään jotakin”, tiedättekös mitä tarkoitan? Sitä on niin tottunut siihen, että jollakin on nälkä/jano/pissahätä/kiukku – tai jotain vastaavaa. Harvoin sitä pienten lasten kanssa vaan istuskellaan paikallaan ihmettelemässä tuntikaupalla, toimintaa ja ääntä riittää, ainakin meillä.

Osasin nauttia yksinolostani, en jatkuvasti ikävöinyt perhettä – vaan ajattelin enemmänkin pienen ikävän olevan hyvä asia. Toivoin voivani reissun jälkeen paremmin arvostaa, sitä mitä minulla kotona on. Painoin sen kaipauksentunteen mieleeni.  Joskus pitää lähteä kauas nähdäkseen lähelle, niin kliseistä kuin se onkin.

-Maj

Palataan taas hetkeksi helteiselle Krabille, valkoinen hiekka, turkoosinsininen meri ja jylhät vuoret saavat meikäläisen ainakin huokaamaan syvään. Etenkin kun katsahdan työhuoneeni ikkunasta ulos, räntäähän siellä pyryttää nimittäin.

Joka aamu tallustelimme hotellin takaportista pientä hiekkatietä Ao Nangin rannalle, useimmiten jatkoimme matkaamme rantsua pitkin kohti pitkähäntäveneitä. Suuntasimme lähisaarille, nautimme auringosta kuvankauniilla Podan saarella, snorklailimme ”Kanasaarella” ja rentouduimme Railey beachillä. Itseasiassa Railay on jakautunut neljään toisistaan erilliseen rantaan: West Railey, East Railey, Tonsai beach ja Phra Nang. Viimeiseksi mainitulla rantsulla löytyy hauska ja vähän ehkä jännittäväkin kiipeilyreitti, joka vie rohkean näköalapaikalle ja laguuniin. 

Hotellilta rantaan vievällä lyhyellä hiekkatiellä saattoi törmätä monennäköiseen taapertajaan, yhtenä päivänä meinasimme pudottaa silmät päästämme bongatessamme puolitoistametriä pitkän liskon ja toisella kertaa yksinäinen hevonen kirmasi kohti meikämammoja.

Pitkähäntäveneillä matkaaminen on tosi kätevää, matka Aon Nangista Raileylle kestää n.15 minuuttia ja maksaa muutaman euron. Osalle saarista päästäkseen täytyy maksaa luonnonpuistomaksu, joka oli muistaakseni 300 Thaimaan bahtia.

Tuulisina päivinä venematkalla kastuu läpimäräksi – ja vaikka olisi tyyntäkin, niin kannattaa pakata kamerat ym. vettä kestävään pussiin tai laukkuun.

Phra Nangin rantaa reunustaa vaikuttavat vuorenrinteet ja siellä on mahdollista myös kiipeillä valvotusti. Yksi luolista on eräänlainen pyhättö, siellä suitsukkeet palavat ja koko mesta on täynnä fallossymboleita.

Kaunis Poda.

Viidakon Marge!

Söimme lounasta rantsussa, helteellä teki mieli vain jotain pientä, grillattua maissia, hedelmiä tai smoothieta.

Voisin tuijotella näitä luolia ja vuoria loputtomiin.

Ao Nangin rantsulta löytyy paljon ”muovituolipaikkoja”, joista saa kohtuullisen hintaista (150 bahtia annos) ja hyvää safkaa.

Tämä oli mulle kolmas kerta Thaimaassa ja olisin valmis lähtemään koska vain uudelleen. Mulla oli tiedossa, että viikko on aika lyhyt aika, mutta aika paljon me ehdittiin kuitenkin siinäkin ajassa näkemään. Ensi kerralla pitää varata ehdottomasti kaksi (tai miksei vaikka kolmekin) viikkoa.

-Maj

1 2